Juuri seitsemän vuotta sitten aamulla 30.10.2002 meikäläisen maailma romahti. Vieläkin muistan aamun kuin elisen. Onneksi seuraavat pari vuotta menivät sellaista myllerrystä, että kaikista ajoista ei ole enää kovinkaan tuoreita muistikuvia. Ainoastaan kirjaamani tapahtumat noilta pahimmilta ajoilta ovat päätyneet viisi vuotta myöhemmin ensimmäisen kirjani "kairoilta kahleisiin" sivuille. En kylläkään jaksa enää itse lukea noista ajoista kirjastani, mutta ovatpahan ne siellä, jos jotakuta vieläkin asia kiinnostaa.
Mutta täytyy tunnustaa, että kun tänään laitoin entiselle työtoverilleni ja kolleegalleni syntymäpäiväonnitteluja, niin kaikki tuo kokemani tuska ja epäoikeudenmukaisuus palasi mieleeni hyvin ahdistavana ja katkeoittavana. Saapa nähdä, kuinka kauan tuntemukseni pysyvät pinnalla. Toivottavasti ei kauan!
Onneksi on tulossa F1-viikonloppu, jotta ehkäpä nuo tapahtumat saavat ajatukseni oikeammille urille!
Sain tehtyä tässä joku päivä sitten jonkunlaiset alkeelliset kotisivut osoitteeseen:
http://alpomanninen.bodkirjailija.fi.
2 kommenttia:
Hei Alpo! Lidia tässä. Luultavasti et muista minua. Noin 15 v sitten istuimme samassa kahvipöydässä siloisella Telella. Minäkään en ole enää alalla. Toista vuota sitten lähdin opiskelemaan sosionomi-diakoniksi diakonia ammattikorkeakoululla. Tänään ihan "vahingossa" keskustelimme mieheni kanssa menneistä tapahtumista ... ja kävin Googlessa katsomassa mitä sinulle kuuluu. Hassua, että se piti olla just tänään. Kun luin kirjoituksessi tuli mieleen, että n 2000 vuota sitten Jumalan poikka sai samanlaisen kohtalon, kärsi täysin syyttömänä. Sydämeni toivo on, että Jeesus saisi lohduttaa sinua tänään. Hän totisesti tietää miltä sinusta tuntuu.
Parhaita toivotuksia sinulle ja perheellesi tulevaisuuteen. T.Lidia
Hei vaan Lidia!
Kiitoksia kommentista ja muistamisesta. Kyllä minäkin Sinut muistan, koska vasta syksyn 2002 jälkeisissä asioissa saattaa olla aukkoja.
Kaikkea hyvää Sunulle ja perheellesi toivova Alpo.
Lähetä kommentti