keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

yksinkertainen haastattelu!

Ylä-Kainuu -lehdessä on tehty paikallisille henkilöille yksinkertaisia kysymyksiä. Olen aina halunnut vastata moiseen kyselyyn, mutta koskaan kukaan ei ole minulle tuollaisia kysymyksiä tehnyt. Jotenkin tuntuu, että lehden nuoriso-osasto olisi asialla, mutta joka kerta minä tuon jutun luen. Siispä joudun tekemään nuo kysymykset itselleni:


K: Nimesi kokonaisuudessaan?

V: Alpo Manninen

K: Millä nimellä läheisimpäsi sinua kutsuvat?

V: Alpo tai ukki

K: Missä asut?

V: Omakotitalossa Mäntsälässä taajaman ulkopuolelle.

K: Mitä teet työksesi?

V: Olen eläkkeellä, mutta tietokoneen ääressä vietän runsaasti aikaa.

K: Mitä unelmiesi matkakohteesta löytyy?

V: Golfkenttä.

K: Mitä toivot syntymäpäivälahjaksi?

V: Uudet Reinot.

K: Mitä arvostat kumppanissasi?

V: Rehellisyyttä.

K: Päivä, jota et unohda?

V: Kun sain auton ajokortin.

K: Mistä olet ylpeä itsessäsi?

V: Olen pystynyt toteuttamaan useita jo nuorena tekemiäni lupauksia.

K: Ketä ihailet ja miksi?

V: Ihmisiä, jotka pystyvät omilla käsillään tekemään ihan mitä tahansa vain haluavat.

K: Minkä värisiä vaatteita käytät?

V: Tummia tai sitten punaisia.

K: Mitä harrastat?

V: Golfia, hiihtelyä, kirjoittelua, Miniä.

K: Mitä ohjelmia katsot televisiosta?

V: Kotimaisia elokuvia ja jopa sarjoja, toimintaelokuvia ja yhdet uutiset päivässä.

K: Mitä ruokaa tilaat ravintolassa?

V: Varmaankin yleisimmin jotakin liharuokaa.

K: Kaukaisin paikka, jossa olet käynyt?

V: Dubai.

K: Millaiseen mielenosoitukseen osallistuisit?

V: En todellakaan mihinkään.

K: Mikä on inhottavin viikonpäivä?

V: Ei sellaista ole.

K: Milloin siivosit viimeksi?

V: En muista.

K: Mitä laulaisit karaokessa?

V: En mitään.

K: Miten huolehdit itsestäsi?

V: Golfailen tai hiihtelen ja nappaan joka ilta masennuslääkkeen.

K: Mikä saa sinut liikuttumaan?

V: Ehkä minut on jo turrutettu lääkkeillä niin, että mitään erikoisia tunnekuohuja en nyt äkkiseltään pysty nimeämään.

K: Suosikkilajisi?

V: Golf. Hiihdän myös mielelläni. TV:stä katson moottoriurheilua, hiihtoa, golfia ja yleisurheilua - siis vain yksilölajeja.

K: Mikä pelottaa?

V: Ei mikään enää - ei edes kuolema.

K: Mitä osaat tehdä erityisen hyvin?

V: Koska olen vaativa persoona, niin en osaa tehdä mitään tarpeeksi hyvin.

K: Mitkä ovat kaksi turhinta tavaraasi?

V: Harrasteautonani tallissa tiiviisti pitämäni Mini voisi olla toinen ja toinen on maaliruisku, jota en ole koskaan edes käyttänyt.

K: Hölmöin uskomukseni lapsena?

V: Että Suomessa jokainen tavallinenkin ihminen saa oikeutta. Nyt vanhana on selvinnyt, että olipa harhaa vain. Oikeuteen tarvitaan paksu oma tai jonkun muun lompsa.

K: Minä toivon...

V: Terveyttä jokaiselle.

K: Kenelle lähetät terveisiä?

V: Kaikille niille, jotka sattuvat tänne mustaan aukkoon eksymään.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

muutamia haikuja!

Sain hankittua uuden rammarin, kun entinen oli sanonut työsopimuksen irti jo ennen kasetti/CD -kautta. Vinyylit ovat uskollisesti matkustaneet mukanamme, vaikka niillä ei ole ollut mitään käyttöä.
Nyt olen sitten päässyt vähän kurkkailemaan ja jopa kuuntelemaan millainen musiikkimaku meikäläisellä ja perheellä on ollut -70 ja -80-luvuilla. Ei ole lainkaan ihmeellistä, että Elvis on ollut mukana neljän levyn verran, sitten on Klaus Wunderlichin hammondsoitantaa viisi levyllistä ja Esa Katajavuorta samalla soittimella kaksi levyä ja yksi tuntemattoman taiteilijan soittamana. Beatles on mukana yhdellä levyllä ja kokonaisella levykokoelmalla, Ankan Paulin levyjä löytyi vain yksi, The Shadowsin levyjä oli kaksin kappalein, Vesku oli edustettuna kahdella levyllä - tosin toisella Kuselana. Kitaralevyjä oli kaksi, toinen Harald Winklerin ja toisen levyllisen soittajaa ei edes kerrota? Rokahtavaa musiikkia tai poppia esittävät the Ventures ja Gary Lewis molemmat yhdellä levyllä. Spotnics on päässyt mukaan myös yhdellä levyllä. Lisäksi kokoelmassa on muiden perheenjäsenten hankkimaa musiikkia mm. Mattia ja Teppoa, Tapani Kansaa, Dannyä, Arja Korisevaa jne joko omilla levyillään tai sitten Finhitsin viidessä kokoelmalevyssä sekä lukuisia new kids on the block -levyjä ja ihan lastenlevyjäkin on joukkoon kerääntynyt lukuisia. Ihmetykseni oli suuri, kun kasasta löytyi venäläinen fantasia, siis ihan klassista. Minä en varmaan ole edes kuunnellut sitä koskaan! Olen pitänyt itseäni jazzin kuuntelijana, mutta vinyylejä on tuolta alueelta vain yksi Nat King Colen levy. No CD-aikakaudella niitä kertyi sitten jonkin verran enemmän.


Joskus talvella kirjoitin tällä kanavalla, että vaikka hiihtoladut on periaatteessa hoidettu hyvin, niin luistelubaana on ajettu ikään kuin kouruksi, jolloin joutuu koko ajan luistelemaan pienoiseen vastaiseen. Tänään oli baana ajettu viimeisen päälle tasaiseksi, oli oikein ilo luistella tasaisella alustalla. Tuskinpa minun tänne mustaan aukkoon rustailemani tekstit ovat latuja parantaneet, vaan joku muu tärkeämpi on varmaankin huomauttanut kuskia. Kuitenkin on kiva huomata, että esille ottamiani puutteita on korjattu. Hyvä Mäntsälä!

torstai 17. maaliskuuta 2011

kahdeksan yksiön siivous!

Tänä aamuna päätin hoitaa joka keväisen siivousurakan. Otin tikkaat kainaloon ja lähdin vyöräytymään tontin eri puolille sijoittamiani pönttöjä kohti. Aukeilla paikoilla hanki jopa kesti kävellä, kun osasin keventää sopivasti, mutta metsässä sain rypeä sukukalleuksiani myöten lumessa. Kahdeksan pönttöä minulla on, joten aikaa meni parisen tuntia, kun jouduin korjaamaan kaksi pönttöä. Oli laudat halenneet - toisessa etu- ja toisessa takapuolelta. Eihän lintuparoille passaa tarjota hataraa ja vetoista pesäpaikkaa!

Kahdessa pöntössä ei ilmeisesti ollut asustellut kukaan. Jotakin kaarnaa ja heinää niihin oli tuotu, mutta pesimisen jälkiä niissä ei ollut. Tuli mieleen, että olisiko pariskunnille tulleet tukiaiset jo ennen pesiytymistä. Yhdessä pöntössä oli kolme pientä talitiasen poikasta- tietenkin kuolleina. Olisikohan seudulla saalistava havukka vienyt huoltajat parempiin suihinsa?

Toivottavasti tulevana keväänä kahdeksan lintupariskuntaa rakentaa pesänsä airiskarvojen pehmentämiin pönttöihini ja saa maailmaan joukon uusia siivekkäitä. Toivotan onnea!

torstai 10. maaliskuuta 2011

puoluepolitiikkaako?

Ei nyt sentään! Minä olen niin epäpoliittinen henkilö, että minulta ei politikointi onnistu, saatikka puoluepolitiikka. Itse asiassa olen kurkkuani myöten täynnä puolueiden harrastamasta vehkeilystä, oman edun tavoittelusta, toisten morkkaamisesta sun muusta marinasta.
Minun nykytietoni ovat peräisin pääasiassa mediasta, joka varmasti värittelee uutisia enemmän myyvämpään muotoon, joten uutisointien uskottavuus on aina pistettävä kyseenalaiseksi. Joskus nuorena poikana rakennuksilla työläisenä ollessani sain työntekijöiden politikoinnista tarpeekseni ja hommasin muutaman työmaalla edustettuna olevan puolueen puolueohjelmat ja tavasin ne mielestäni niin tarkkaan kuin mahdollista. Yllätys oli melkoinen, kun ne olivat miltei yksi yhteen. Sanamuodot ja painotukset vain vaihtelivat. Ihmettelin yhä enemmän, miten sällit saivat työmaalla niin kovat riidat aikaan ihan vain politiikasta! No politiikasta ja uskonnostahan maailman sodatkin syntyvät, naapurin mielipidettä ei pidetä oikeutettuna.

Olen minä yleensä äänestänyt vaaleissa, että voisin purnata, jos purnattavaa ilmenisi. Koskaan en ole äänestänyt puoluetta, vaan henkilöä, jonka ajatukset ja teot ovat mielestäni sopineet yksiin omieni kanssa. Tietenkin äänet ovat yleensä menneet jollekin puolueelle, koska lähes aina äänestämäni henkilö ei ole mennyt vaaleissa läpi. Olen kuitenkin aikoinaan päättänyt ja myös aina pitänyt päätökseni, että hyvääkään henkilöä, joka tunnustautuu kommunistiksi tai vihreäksi, en äänestä. Enkä tule äänestämään jatkossakaan! Tuon verran harrastan puoluepolitiikkaa.

Menneinä vuosikymmeninä ei aina ole ollut kovin helppoa saada selville, mitä ehdokkaat mistäkin asioista ajattelevat, mutta nykyään se on todella helppoa.
Muutamia vaalikoneita räpläämällä saa selville jokseenkin tarkkaan, mitkä asiat ovat kullekin ehdokkaalle kuinkakin tärkeitä. Tulevia eduskuntavaaleja silmälläpitäen olen jo käynyt muutamiin vaalikoneisiin heittämässä omat mielipiteeni kunkin vaalikoneen asettamiin kysymyksiin. Ja hämmästys on ollut melkoinen, kun suurimmat osumat ovat tulleet PerSun ehdokkaiden kanssa. Tuskinpa ehdokkaat ovat vastanneet saadakseen juuri minun ääneni, joten uskon, että he ovat vastailleet jokseenkin omien mielipiteittensä mukaan. Että olenko minäkin sitten PerSu? No ei nyt sentään, en aio edelleenkään tunnustaa mitään puoluetta, jatkan edelleen jo nuorella iällä luomaani äänestämispolitiikkaani - äänestän sellaista miestä, jonka parhaiten kuvittelen vievän minunkin tärkeinä pitämiäni asioita eteenpäin, jos tulee valituksi. Etsintä jatkuu ja joku sitten saa minunkin ääneni - todennäköisesti.