Valokuitu ei kiinostanut

Kirjoitin blogin valokuidusta Mäntsälän Uutisiin vuoden alussa. Annoin sen hautua toista kuukautta, kopioin sen paperille ja pistin vähän tekstiä lisää. Tekstissä kysyin mielenkiintoa lähteä selvittämään, miten meidän nurkille saisi kuidun. Tiputin läystäkkeet seutumme yli kahteenkymmeneen postilaatikkoon ja jäin odottelemaan yhteyksiä.
Sain vain neljä yhteydenottoa, joissa oltiin kiinostuneita kuidusta ja yhden ehdottoman ein!
Täytyy sanoa, että olen pettynyt. En siksi, että kiinnostuneita oli noin vähän, vaan siitä, että suurin osa oli ihan hiljaa - ei mitään kannanottoa, vaikka olisi ollut helppoa kertoa kantansa sähköpostilla tai vaikkapa tekstiviestillä. No, en minäkään viitsi enää pistää toista kierrosta, kun ei kiinnosta, niin ei sitten.
Jotenkin minä pärjään tällä megan ADSL-liittymällä, vaikka välillä hitaus risookin. Sitäpaitsi kuidun kk-maksut olisivat samaa luokkaa ja nopeus ainakin viisikymmenkertainen ja televisiokin olisi mennyt samaan putkeen.
Täytyyköhän tehdä "reppanat", eli mennä Suomussalmelle mökkirahjään, korjata mökkerö asuttavaan kuntoon, sähköistää se ja ottaa kuitu sinne. Siellä voisi syntyä uusia kirjojakin!

kommentti "rajalla"-romaanistani

Hyvä Alpo!
Kaikesta päätellen sinut voidaan lukea jo rutinoitujen romaanikirjailijoiden joukkoon, sen verran varmaa työskentelyä kirjoittamisesi alkaa olla. Sain siis viimein aikaa lukiakseni teoksesi "rajalla" ja kokemus oli oikein myönteinen. Jo aiemmista kirjoistasi tutun tuntuisten elementtien ohessa dialogi yläkerran kanssa antoi mukavasti kuvitteellista uskottavuutta. Myös päähenkilön elämäntilanne kaikessa traagisuudessaan taisi poiketa jonkin verran aiempien sankareiden elämästä, vaikka maisemat olivat tuttuja. Myös seikkailu Sipoon korvesta Viirilään toi tuulahduksen tutuista maisemista asuttuani aikoinani niillä seuduilla. Mitenkä mahdat jatkaa kirjoittamisen saralla?