Blogipäivitys – pitkästä aikaa
Onkin mennyt aikaa, kun
viimeksi tälle foorumille olen jotakin saanut aikaan. Aikaa meni ”pentin”
saamisessa painokuntoon ja kun se lopulta oli käsissä, elettiin jo kesäkuun
puolta väliä. Tarkoitukseni oli näin juhlia syntymäni 70. vuosipäivää – muuta
juhlimista en sitten suvainnutkaan. Perhe kävi syömässä, joten se oli siinä.
Kirjan julkaisemisen
jälkeen oli melkoisen tyhjä olo, joten kirjoittaminen ei ole maistunut.
Lehtijuttujakin olen tehnyt vain muutaman kuukaudessa.
Golfkentällä olen
kävellyt mielestäni ihan mukavasti kilometrejä, kierroksia on tätä
kirjoitettaessa kertynyt 86, joista 30 on kilpailukierroksia. Edelleenkään en
pidä golfia itselleni kilpailulajina, mutta monelle kentälle pääsee
kilpailuihin halvemmalla kuin pelilipun ostamalla. Olen myös mielestäni käynyt
vierailla kentillä kultakortilla pelailemassa aiempaa enemmän.
Kisoista ei ole tullut
mitään järisyttäviä sijoituksia. HirviGolfissa pelasin 50 vuotta nuoremman
Mikon kanssa scrambleä ja niinhän siinä kävi, että pokkasimme ykköspalkinnot.
Entinen työtoverini Helena kutsui minut Talmaan scramble -joukkueeseensa ja
kakkospalkinnon saimme kisasta aikaan. Kakkospalkinnon pelasin myös omalla
kentällä yhdestä openista. Joitakin muitakin pieniä juttuja kisoista on tullut,
mutta aika usein tasoitus on kisan jälkeen noussut 0,1. Oman ikäluokan tourilta sain Vuosaarta lukuun
ottamatta sellaisia top 30 -sijoituksia kuten myös SM-kilpailuista.
Se golfista.
Kesä oli tukahduttavan
kuuma. Mökillä kävimme heinäkuun alussa työleirillä. Saunaan ja vessaan piti
uusia katto. Onneksi yksi päivä oli hieman sateinen ja silloin katolle en
päässyt. Jalat olisivat olleet ihan tönköt, jos joka päivä olisi pitänyt
katoilla rimpuilla. Vanhat jalat eivät enää palaudu yllättävistä rasituksista
kuten aiemmin. En ole enää millään muotoa mökki-ihminen. Ei siellä oikein voi
täysipäisesti nauttia, kun näkee tekemätöntä työtä ja korjauskohteita.
Miljööhän on kyllä mukava, kun joku tekisi remontit!
Vielä tuosta
syntymäpäivän ohituksesta. Suomalaisten miesten keski-ikä oli aikoinaan 78
vuotta, nyt lienee jonkin verran enemmän, mutta kuitenkin viimeisiä aikoja
vedellään. Noin on alkanut tuntua, kun mietin, että 70 on täynnä. Kuolemaa en
sinänsä pelkkää, sen kanssa tulin sinuiksi jo viime vuosikymmentä käydessäni.
Ajattelen kuitenkin, että toivottavasti en joudu mihinkään hoitolaan, vaan että
saan elellä kotona, kunnes en enää muista hengittää.
Eturauhasen höyläys ei
tuonut toivottua tulosta. Joudun hyppäämään vessassa vähän väliä jopa yöllä,
että en valuttelisi vaatteita märiksi. Jos lääkkeitä asiaan ei löydy, niin
tulevaisuus ei hyvältä näytä. Joulukuussa pitäisi päästä lisätutkimuksiin,
mutta tiedä häntä, mitä siitä voisi kostua.
Harmi, että muuten
hyväkuntoisessa kropassa on tuollainen valuvirhe.
Tein päätöksen hankkia
taloomme aurinkosähköjärjestelmän, vaikka talomme ei olekaan optimi paneelien
sijoitusta ajatellen. Paneelit tulevat itään ja länteen, joten keskipäivän
porotus menee osittain hukkaan. Kuitenkin myyjän tietojärjestelmä antoi
takuutuotoksi noin 4000 kWh vuodessa, joka on noin viidenneksen koko huushollin
sähkön kulutuksesta.
Talossamme on ympäri
vuorokauden ja vuoden toimivia sähkölaitteita melkoisesti. Meillä pyörii
jatkuvasti jäteveden puhdistamo, ilmanvaihtokone, kiukaan peruslämmitys, jääkaappi
ja pakastin. Vettäkään emme saa porakaivosta ilman sähköä ja lämmityksetkin
ovat sähköllä, vaikkakin varastot ja autotalli ovat vain noin kahdeksan asteen
lämpötilassa.
Laskeskelin, että
noihin jatkuviin peruskulutuksiin aurinkovoimala riittäisi antamaan sähkön
aurinkoisina hetkinä. Jos sattuisi niin, että tuottoa tulisi yli oman tarpeen,
niin ylimääräiset elektronin valuisivat verkkoon. Järjestelmä on sellainen,
että aina käytetään ensin voimalan sähkö ja vasta sitten ostetaan verkosta
tarvittava lisäsähkö. Näin myös sähkön siirtomaksuja ei tarvitse maksaa oman
voimalan sähköstä.
Saapa nähdä, miten
järjestelmä toimii. Se on kuitenkin varmaa, että asennuksen jälkeen loka-
marraskuun vaihteen jälkeen tuotto on vaatimatonta, mutta eiköhän se
maaliskuussa ala jo näyttämään, mihin pystyy.
Saanpahan tuolla vähän
rauhoitettua omaatuntoani hiilijalanjäljestäni. Enpähän tuossa suhteessa
kuvittele olevanikaan mikään suurikenkäinen, mutta jos asialle näin voin
jotakin tehdä, niin onhan se kohdaltani eteenpäin.
