En ole tähän mennessä vaivannut erikoisemmin päätäni mediassa jo pitkän aikaa vallinneeseen pääasiaan eli vaalirahakohuun. Mutta nyt alkaa olla jo todella selvästi nähtävissä, että kaikki voimat on valjastettu hallituksen ja erityisesti pääministerin kaatamiseksi. Mutta asiassa on puolia, joita minä en pähkäilyjenkään jälkeen tajua, vaikka en mitään korruptiota tai lahjontaa voi hyväksyäkään:
- kaikki edustajaehdokkaat ovat saaneet erilaisia määriä rahaa vaalitoimintaansa erilaisista lähteistä, jotka lahjoittajat aivan varmasti tavalla tai toisella lahjoitustaan antaessaan ainakin salaa ovat toivoneet, että kyseinen ehdokas jollakin tavalla pitäisi toimissaan mielessä rahoittajansa. Rahoittajat siis toivovat, että heidän etujaan valvottaisiin politiikkaa tehtäessä. Tunnetustihan ilmaisia lounaita ei ole
- media on alkanut tonkia edustajien ilmoituksia rahoittajistaan ja on selkeästi määritellyt jotkut rahoittajatahot enemmän moitittavaksi kuin toiset. Mm. oppositiopuolueille ja jopa presidentin vaalikampanjaan ay-liikkeiden taholta syydetyt suuret rahat ovat mediassa melkoisen hyväksyttyjä edunvalvontaeriä. Minusta ne kuitenkin ovat täysin samassa kategoriassa muiden edunvalvontatukien kanssa antaapa niitä sitten firmat, säätiöt tai mitkä tahansa instanssit
- kaikkein pahinta tuntuvat olevan hallituspuolueiden saamat tuet, jotka jollakin tapaa ovat johdettavissa Nova Groupin suuntaan. Toki jossakin on ollut esillä, että kyseisiltä apajilta on tukea valunut myös oppositiopuolueiden edustajille, mutta ne on ainakin minun ymmärrykseni mukaan ohitettu melkoisen kepeästi. Koko Nova-keskustelussa ei näytä olevan mitään järkeä. Minulle ei ole valjennut, miksi konkurssiin menneen firman antamia tukia pitää maksaa takaisin? Samalla periaatteellahan pesä voisi vaatia takaisin esimerkiksi Novan työntekijöilleen maksamia palkkoja! Olen sitä mieltä, että kun rahat on maksettu ja ne on viety kirjanpitoon, niin silloin ne eivät ole enää firman takaisinperittäviä, ellei ole tapahtunut mitään rikollista tai laitonta. Ja vaalituetkaan eivät ole olleet käsittääkseni laittomia. Nyt ollaan jotenkin ihmeellisillä poluilla!
- kun pääministeriä ei ole vieläkään saatu eroamaan tai muuten kammettua pois virastaan, niin jopa lopulta on löydetty ilmiantaja, joka pystyy ainakin toistaisesti anonyyminä todistamaan, että pääministerin omakotityömaalle on joku lahjoittanut merkittävän rakennustarvike-erän. Talo on ollut rakenteilla n. 13 vuotta sitten. Mitähän vielä keksittäneen/löydettäneen?
Kahden talon rakentaneena/rakennuttaneena voin sanoa, että on melkein mahdotonta puolustautua noin hataria väitteitä vastaan. Asuimme ensimmäisessä talossamme 18 vuotta ja siltä työmaalta ei enää ole tallessa mitään lippusia, koska muuton aikana hävitettiin kaikki ns. yli-ikäiset ja joutavat dokumentit. Nykyisestä talostamme meillä kyllä on jokainen lappunen tallessa ainakin vielä jonkun vuoden. Minä en suostunut hankkimaan mitään ilman kuittia, vaikka sellaisiin kyllä houkutuksia heitettiinkin. Tuon tietää varmasti jokainen omakotitaloa rakennuttanut.
Toivon, että pääministeri on ollut tarkka myös noissa asioissa, eikä ole hävittänyt mitään tositteita.
Minun taholtani pääministeri on ainakin nyt tiedossa olevien seikkojen vuoksi saanut viime aikoina rutkasti sympatiapisteitä, ja eipä sitä tiedä, vaikka joskus antaisin hänelle joissakin vaaleissa jopa äänenikin, vaikka täysin puolueeton olenkin. En jaksa ymmärtää sortoa millään tasolla!
- minusta on ihan hyvä, että erään oppositiopuolueen äänekkäin edustaja on saanut tehtyä ainakin yhden varteenotettavan esityksen: kaikki vaalituet kielletään. Joka haluaa mennä vaaleissa läpi, niin hoitakoon omasta kukkarostaan (ellei sitäkin kielletä) kaiken mainontansa ja esillepanonsa. Sen jälkeen saattaisi eduskunta näyttää vähän erilaiselta kuin nykyään. Kansanedustajat olisivat mitä todennäköisimmin urheilijoita, taiteilijoita tai muita julkisuuden henkilöitä. Tuskinpa asiat noilla paljon huonompaan suuntaan menisivät ja paljon rahaa säästyisi tärkeämpiin juttuihin!
tiistai 29. syyskuuta 2009
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
syysturnee!
Nyt oli jälleen syksyisen kiertueen aika. Kaiketi kierros järjestettiin nyt kolmannentoista kerran. Joukosta ainoastaan Mika M on osallistunut kaikkiin jotoksiin. Itselläni oli muutamia kertoja taukoa syvimmän masennukseni aikoihin, mutta viime syksynä ja nyt olin mukana jälleen.Kiertueemme aloitti urakkansa perjantaina Porvoon suunnalta Virvikin kentältä, lauantaina pelattiin kosteahkossa säässä Lappeenrannan Viipurin golfin uudehkolla kentällä ja viimeinen kierros pungerrettiin sunnuntaina Iitti golfin kentällä. Oma panokseni oli varmaankin taitoihini nähden odotettu. Pelasin 27, 28 ja 27 pistettä, jotka ovat tietenkin paljon vähemmän kuin olin toivonut. Omalla kentällä olen takonut kesällä käytännössä aina yli 30 pisteen kierroksia, mutta nyt väylälyönnit olivat täysin kadoksissa. Ainoastaan kohtuulliset avaukset pitivät peliäni jotenkuten kasassa. Minä en ole siinä määrin kilpailullinen, että tuloksiani surisin, mutta kuitenkin.
Ehkä tämä oli minun viimeinen kierros. Alan olla jo liian vanha tuohon porukkaan. Kuntoni, taitoni ja motivaationi ei tahdo riittää. Kun pelailen sen, minkä osaan ja jaksan, ja minua ojennetaan asioista, jotka itse näen lähinnä olevan ammattilaisten piirin juttuja, niin pelihuumorini ei sitä kestä ja pelistäni tulee pakkopullaa. Täytyy tietenkin pyytää anteeksi, että olin joskus huolimaton liikkumisissani kriittisissä tilanteissa. Mutta kuitenkin sinnikkäästi punnersin kierrokseni läpi, vaikka välillä teki mieli lähteä kotiin. Mutta aika näyttää, kuinka tässä käy ja miten jaksan palailla ensi suvena! Tietenkin, jos saisin terveyttäni parempaan kuntoon, niin eihän sitä tiedä, vaikka innostusta riittäisi.
Kierroksen palkintopallimiehet olivat Juha H, Kari P ja Juha B. Onnittelut heille ja myös muille maaliin päässeille! Ja tietenkin kiitokset koko joukolle uusimman kirjani hankkimisesta - toivotan antoisia lukuhetkiä tai toivottavasti tekeleeni käy ainakin kunnon unilääkkeestä. Perästä kuulunee!
keskiviikko 16. syyskuuta 2009
jälleen liikenteestä!
Jälleen kerran on medioissa alkanut parranpäristys, kun nuoret ovat erinäisistä syistä joutuneet kolareihin tai aiheuttaneet pahoja liikenneonnettomuuksia. Ihmetellään, että miksi noin tapahtuu ja vaaditaan jopa jotakin erikoisvalvontaa nimenomaan nuorille!
Minusta nuoret eivät tarvitse mitään muuta kuin mahdollisuuksia ajaa kovaa. Kun mahdollisuuksia ei ole, niin sitten mopot karkaavat käsistä ja tapahtumat näkyvät ikävinä tilastoina.
Minun kilpatiimini, jossa oli mukana muutamia moottoriurheilua harrastavia työtovereita teki nimenomaan nuorille tähdättyä liikennevalistustyötä jo yli kymmenen vuotta sitten. Kävimme monilla kouluilla Keski-Uudellamaalla kertomassa, miten noita haluja ajaa kovaa voi tyydyttää ihan turvallisesti kilparadoilla. Valitettavasti meillä ei ollut resursseja järjestää esimerkiksi kisa-autoa jollekin radalle nuorten käskettäväksi. Vastuu jäi pääasiassa nuorten vanhemmille. Nimenomaan heidän tehtävänsä olisi taata nuorilleen mahdollisuus kehittää ajoneuvojen käsittelytaitoja ja siinä samalla purkaa paineet. Nimittäin nykyinen ajo-opetus ns. liukkaankelin harjoituksineen ei missään nimessä riitä takaamaan kunnon taitoja ajoneuvon käsittelyssä. Käsittelyn oppii vasta kunnon nopeuksilla ajettaessa. Autourheiluseurat pystyvät jo nykyään tarjoamaan myös oikeaa valmennusta, kun kisatouhut alkavat kiinnostaa.
On erittäin helppoa syyllistää nuoria, mutta itse omakohtaisesti aikoinani asiat kohdanneena voin vakuuttaa, että mitkään määräykset tai lait tai erikoisvalvonta ei saa nuoria toimimaan viettejään vastaan. Kovaa ajamaan on vain päästävä! Itselläni oli onni aikoinaan saada lainaksi isän auto kehittämään taitojani turvallisesti esimerkiksi talvisin jääradoilla. Siellä sai konkreettisesti todeta fysiikan lait, eivätkä ne ole päässeet yllättämään koskaan liikenteessä. Minun nuoruudessani vallitsivat vapaa nopeudet ja ajonopeudet teillä olivat käytännössä paljon korkeammat kuin nykyään sallitaan, mutta toisaalta liikennettä oli paljon vähemmän. Silloin olisi saattanut tapahtua vaikka mitä, jos taitoa ei olisi tullut omaehtoisesti hankittua. Kilvanajossa suurella riskillä ajettaessa fysiikan lait on kyllä tullut ylitettyä, mutta silloinkin ihan turvallisesti. Joskus tuli autoon hieman silittelyn tarvetta tai laskuitukitin käyttöä. Minä olen tarvinnut tilaisuuksia ajaa kovaa ja niin varmasti tarvitsee suurin osa nykynuoristakin. Meidän vanhempien tehtävä on vastata tuohon haasteeseen konkreettisesti, jotta nuoremme saisivat oikean ja vastuullisen asenteen myös liikenteeseen.
Kävin eilen Sipoossa ja Tuusulassa ja päryyttelin Fiestalla autopilotilla moottoritiellä täsmälleen suurinta sallittua nopeutta ja hämmästykseni oli suuri, kun yhtään Audia ei ollut suurta ylinopeutta pyyhältävien joukossa. Ovatkohan Audit joutuneet telakalle viimeaikaisten juttujen vuoksi? Nyt pääosan saivat useat Mersut ja kaksi Volvoa. Ja joka ikinen kovalla ylinopeudella pyyhältänyt ei osunut vilkkukytkimeen seilatessaan moottoritien kaistojen välillä. Onkohan niin, että hankkiessaan Mersun, omistaja ikäänkuin ostaa vapauden käyttää väyliä ihan miten vain muille aikeistaan ilmoittamatta! Volvon ostamisessa ei tuollaisia luuloja tule kaupantekijäisinä - ainakaan ei minulle aikoinaan tullut.
Myös mönkijät pääsevät tilastoihin tämän tästä negatiivisessa mielessä. Valitettavan monet pitävät mönkijää leluna, ja sitten pääsee tapahtumaan vaikka mitä. Aivan viime päivinä on tosin esiintynyt julkisuudessa, että poromiehille, siis mönkijöiden ammattikäyttäjille, olisi sattunut erittäin runsaasti onnettomuuksia. Pääasiassa ne ovat olleet kaatumisia, mutta kun kuskit eivät käytä kypäriä tai muita turvavaatteita, niin seuraukset ovat joskus jopa lopullisia. Olen käyttänyt itsekin mönkijää lumitöissä jo useana talvena ja myös kaikki polttopuut olen metsästä toimittanut rantteelle mönkijällä. Olen itse ehkä keskimmäräistä varovaisempi, kun en luota vielä taitoihini hallita ajopeliä viimeisen päälle, mutta metsässä olen ollut muutaman kerran siinä kintaalla kaatuako vai ei. Ei ole onneksi kaatunut, kun vauhti on ollut hidas, ja olen saanut siirrettyä ruhoni vastapainoksi riittävän nopeasti. On siis ihan suoraan sanottava, että mönkijä on kunnon työkalu, ei missään nimessä leikkikalu, ja jopa vaarallinen. Vaatii joko opetusta tai kunnon harjoittelua ennen tosi toimiin ryhtymistä!
Minusta nuoret eivät tarvitse mitään muuta kuin mahdollisuuksia ajaa kovaa. Kun mahdollisuuksia ei ole, niin sitten mopot karkaavat käsistä ja tapahtumat näkyvät ikävinä tilastoina.
Minun kilpatiimini, jossa oli mukana muutamia moottoriurheilua harrastavia työtovereita teki nimenomaan nuorille tähdättyä liikennevalistustyötä jo yli kymmenen vuotta sitten. Kävimme monilla kouluilla Keski-Uudellamaalla kertomassa, miten noita haluja ajaa kovaa voi tyydyttää ihan turvallisesti kilparadoilla. Valitettavasti meillä ei ollut resursseja järjestää esimerkiksi kisa-autoa jollekin radalle nuorten käskettäväksi. Vastuu jäi pääasiassa nuorten vanhemmille. Nimenomaan heidän tehtävänsä olisi taata nuorilleen mahdollisuus kehittää ajoneuvojen käsittelytaitoja ja siinä samalla purkaa paineet. Nimittäin nykyinen ajo-opetus ns. liukkaankelin harjoituksineen ei missään nimessä riitä takaamaan kunnon taitoja ajoneuvon käsittelyssä. Käsittelyn oppii vasta kunnon nopeuksilla ajettaessa. Autourheiluseurat pystyvät jo nykyään tarjoamaan myös oikeaa valmennusta, kun kisatouhut alkavat kiinnostaa.
On erittäin helppoa syyllistää nuoria, mutta itse omakohtaisesti aikoinani asiat kohdanneena voin vakuuttaa, että mitkään määräykset tai lait tai erikoisvalvonta ei saa nuoria toimimaan viettejään vastaan. Kovaa ajamaan on vain päästävä! Itselläni oli onni aikoinaan saada lainaksi isän auto kehittämään taitojani turvallisesti esimerkiksi talvisin jääradoilla. Siellä sai konkreettisesti todeta fysiikan lait, eivätkä ne ole päässeet yllättämään koskaan liikenteessä. Minun nuoruudessani vallitsivat vapaa nopeudet ja ajonopeudet teillä olivat käytännössä paljon korkeammat kuin nykyään sallitaan, mutta toisaalta liikennettä oli paljon vähemmän. Silloin olisi saattanut tapahtua vaikka mitä, jos taitoa ei olisi tullut omaehtoisesti hankittua. Kilvanajossa suurella riskillä ajettaessa fysiikan lait on kyllä tullut ylitettyä, mutta silloinkin ihan turvallisesti. Joskus tuli autoon hieman silittelyn tarvetta tai laskuitukitin käyttöä. Minä olen tarvinnut tilaisuuksia ajaa kovaa ja niin varmasti tarvitsee suurin osa nykynuoristakin. Meidän vanhempien tehtävä on vastata tuohon haasteeseen konkreettisesti, jotta nuoremme saisivat oikean ja vastuullisen asenteen myös liikenteeseen.
Kävin eilen Sipoossa ja Tuusulassa ja päryyttelin Fiestalla autopilotilla moottoritiellä täsmälleen suurinta sallittua nopeutta ja hämmästykseni oli suuri, kun yhtään Audia ei ollut suurta ylinopeutta pyyhältävien joukossa. Ovatkohan Audit joutuneet telakalle viimeaikaisten juttujen vuoksi? Nyt pääosan saivat useat Mersut ja kaksi Volvoa. Ja joka ikinen kovalla ylinopeudella pyyhältänyt ei osunut vilkkukytkimeen seilatessaan moottoritien kaistojen välillä. Onkohan niin, että hankkiessaan Mersun, omistaja ikäänkuin ostaa vapauden käyttää väyliä ihan miten vain muille aikeistaan ilmoittamatta! Volvon ostamisessa ei tuollaisia luuloja tule kaupantekijäisinä - ainakaan ei minulle aikoinaan tullut.
Myös mönkijät pääsevät tilastoihin tämän tästä negatiivisessa mielessä. Valitettavan monet pitävät mönkijää leluna, ja sitten pääsee tapahtumaan vaikka mitä. Aivan viime päivinä on tosin esiintynyt julkisuudessa, että poromiehille, siis mönkijöiden ammattikäyttäjille, olisi sattunut erittäin runsaasti onnettomuuksia. Pääasiassa ne ovat olleet kaatumisia, mutta kun kuskit eivät käytä kypäriä tai muita turvavaatteita, niin seuraukset ovat joskus jopa lopullisia. Olen käyttänyt itsekin mönkijää lumitöissä jo useana talvena ja myös kaikki polttopuut olen metsästä toimittanut rantteelle mönkijällä. Olen itse ehkä keskimmäräistä varovaisempi, kun en luota vielä taitoihini hallita ajopeliä viimeisen päälle, mutta metsässä olen ollut muutaman kerran siinä kintaalla kaatuako vai ei. Ei ole onneksi kaatunut, kun vauhti on ollut hidas, ja olen saanut siirrettyä ruhoni vastapainoksi riittävän nopeasti. On siis ihan suoraan sanottava, että mönkijä on kunnon työkalu, ei missään nimessä leikkikalu, ja jopa vaarallinen. Vaatii joko opetusta tai kunnon harjoittelua ennen tosi toimiin ryhtymistä!
tiistai 8. syyskuuta 2009
jo syyskuu!
Tämä kesä hurahti ohi sellaista vauhtia, että oikeastaan mitään kummallisempaa ei jäänyt jäljelle, tai siis suoraan sanottuna juuri mitään näkyvää en saanut aikaan. Sentään pihalle tuli pienet pläntit nurmikkoa, jota sitäkin olen jo monta kertaa katunut leikatessani melkoisen hyvin kasvamaan lähtenyttä ruohikkoa. Olisi pitänyt vaan tehdä yksinkertainen kivipiha ilman mitään tuollaisia riippoja.
Golfkentällä olen käynyt 40 kertaa, joten sentään jotakin. Tosin jokaisella käynnillä ei tullut edes yhdeksää väylää kierrettyä, kun tyttäremme poika Jari oli meillä parisen viikkoa saamassa jonkinlaista näkökulmaa golfiin, ja hänen kanssaan kävin monta kertaa vain rangella ja lähipelialueilla harjoittelemassa eri osa-alueita. Jari sai lopulta suoritettua jopa green cardin! Saapa sitten tulevina vuosina nähdä, tuleeko hänestä harrastaja. Kun nuorella iällä aloittaa, niin hommasta voi jopa tullakin jotakin. Itse päädyin aikoinaan melko pian tasoitukseen 16,6, mutta sitten tulivat niskaan todella pahat vaikeudet. Välillä oli jopa koko harrastuksen lopettaminen lähellä, kun rahoille oli muita ottajia. Kuitenkin kitkuttelin mukana, vaikka tasoitukseni vain nousi jokaisella tasoituskierroksella ja tämän kesän alussa se oli jo 17,2. Mutta sitten yksi neljästä kisastani toi muutoksen ja nyt pelailen tasoituksella 15,7. Siis olen nyt 61-vuotiaana ukonrähjänä ainakin näennäisesti paremmalla golftasolla kuin olen koskaan aikaisemmin ollut. Golf on siis mitä mainioin laji läpi koko elämän, kehitystä näkyy voivan tapahtua vielä vanhanakin.
Toista viikon päästä on jälleen entisten työtovereiden kanssa suunnitelmissa lähteä kolmen päivän golfturneelle. Se onkin tässä kunnossa melkoisen haasteellinen keikka. Olen käynyt joskus kahtena peräkkäisenä päivänä pelaamassa, ja on ollut melkoisen tiukkaa jo toisena päivä, saapa nähdä, mitä kroppa sanoo kolmannesta päivästä?
Kustantaja hyväksyi kirjani painettavaksi. Lisäksi sain kutsun mennä kertoilemaan omasta kirjoittamisestani ja kustantajan kanssa touhuamisesta Helsingin kirjamessuille lauantaina (taitaa olla 24.10) klo 16.00. Meitä BoDin kirjoittajia on tilaisuudessa kaksi. Mielenkiintoista!
Tyttäremme tytär Henna näyttää melko varmasti jatkavan meikäläisen kirjoittajan uraa ja pistänee myös tason aivan uudelle korkeudelle. Hän on tehnyt jo alun omalle kirjalleen, joka on todellista fiktiota. Hän nimittäin käsittelee vampyyrien elämistä täällä ihmisten joukossa! Lisäksi Henna kirjoittelee näppärästi runoja ja tekee myös lauluja. Viime lauantaina Galaksissa oli pyörinyt kesäbiisi, jonka sanoituksessa Henna on ollut mukana! Henna on ottanut myös kitaransoiton opiskeltavaksi. Tähän mennessä hän on soitellut äitinsä akustista, mutta mieli kuulemma tekee sähkökitaraa. Saapa nähdä, onko Korvatunturin herra kuullut pyyntöjä!
Golfkentällä olen käynyt 40 kertaa, joten sentään jotakin. Tosin jokaisella käynnillä ei tullut edes yhdeksää väylää kierrettyä, kun tyttäremme poika Jari oli meillä parisen viikkoa saamassa jonkinlaista näkökulmaa golfiin, ja hänen kanssaan kävin monta kertaa vain rangella ja lähipelialueilla harjoittelemassa eri osa-alueita. Jari sai lopulta suoritettua jopa green cardin! Saapa sitten tulevina vuosina nähdä, tuleeko hänestä harrastaja. Kun nuorella iällä aloittaa, niin hommasta voi jopa tullakin jotakin. Itse päädyin aikoinaan melko pian tasoitukseen 16,6, mutta sitten tulivat niskaan todella pahat vaikeudet. Välillä oli jopa koko harrastuksen lopettaminen lähellä, kun rahoille oli muita ottajia. Kuitenkin kitkuttelin mukana, vaikka tasoitukseni vain nousi jokaisella tasoituskierroksella ja tämän kesän alussa se oli jo 17,2. Mutta sitten yksi neljästä kisastani toi muutoksen ja nyt pelailen tasoituksella 15,7. Siis olen nyt 61-vuotiaana ukonrähjänä ainakin näennäisesti paremmalla golftasolla kuin olen koskaan aikaisemmin ollut. Golf on siis mitä mainioin laji läpi koko elämän, kehitystä näkyy voivan tapahtua vielä vanhanakin.
Toista viikon päästä on jälleen entisten työtovereiden kanssa suunnitelmissa lähteä kolmen päivän golfturneelle. Se onkin tässä kunnossa melkoisen haasteellinen keikka. Olen käynyt joskus kahtena peräkkäisenä päivänä pelaamassa, ja on ollut melkoisen tiukkaa jo toisena päivä, saapa nähdä, mitä kroppa sanoo kolmannesta päivästä?
Kustantaja hyväksyi kirjani painettavaksi. Lisäksi sain kutsun mennä kertoilemaan omasta kirjoittamisestani ja kustantajan kanssa touhuamisesta Helsingin kirjamessuille lauantaina (taitaa olla 24.10) klo 16.00. Meitä BoDin kirjoittajia on tilaisuudessa kaksi. Mielenkiintoista!
Tyttäremme tytär Henna näyttää melko varmasti jatkavan meikäläisen kirjoittajan uraa ja pistänee myös tason aivan uudelle korkeudelle. Hän on tehnyt jo alun omalle kirjalleen, joka on todellista fiktiota. Hän nimittäin käsittelee vampyyrien elämistä täällä ihmisten joukossa! Lisäksi Henna kirjoittelee näppärästi runoja ja tekee myös lauluja. Viime lauantaina Galaksissa oli pyörinyt kesäbiisi, jonka sanoituksessa Henna on ollut mukana! Henna on ottanut myös kitaransoiton opiskeltavaksi. Tähän mennessä hän on soitellut äitinsä akustista, mutta mieli kuulemma tekee sähkökitaraa. Saapa nähdä, onko Korvatunturin herra kuullut pyyntöjä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)