lauantai 24. syyskuuta 2011

pari kipeää juttua

Olen tosiaan kirjoitellut tälle foorumille nykyään harvakseen, kun on tuntunut siltä, että ei ole enää mitään sanottavaa. Sitäpaitsi pestauduin paikallislehteen avustajaksi tekemään juttuja iltaisin ja viikonloppuisin. Kumma, kun aamuyöllä neljän paikkeilla alan miettiä, mitä ja mistä aiheista kirjoittaisin toimitukselta tulevien juttuaihioiden lisäksi. On kuin olisin töissä!
Nyt ajattelin kuitenkin pistää pari asiaa tänne mustaan aukkoon.
Golfturneen jälkeen olen viikon lepäillyt ja hoivaillut kipeää ukkovarvastani. Heti maanantaina soitin tervariin, josta passitettiin suoraa päätä kihtikokeeseen. Ilmeisesti vaivani sopi kihdin oireisiin. Tiistaiaamuna soitin uudelleen ja selvisi, että ei ollut kihtiä, ja sain vastaanottoajan lääkärille heti samaksi aamuksi. Diagnoosi ei varmentunut, mutta yksi arvaus oli hiusmurtuma. Siksi sain lähetteen röntgeniin, ja iltapäivällä oli jälleen soitettava tervarin ajanvaraukseen. Pääsin kuvaukseen seuraavaksi aamuksi. Torstaiaamuna sain soitella jälleen ajanvaraukseen puhelinajan varatakseni. Lääkäri soitti parin tunnin päästä ja kertoi, että olin välttynyt murtumalta kalikan tippuessa varpaalleni, mutta kertoi luukalvon vaurioituneen ja nivelessäkin oli kuulemma jotakin ylimääräistä - ilmeisesti nestettä. Sain vakuuttelut, että kuukauden päästä minulla on käyttökelpoinen ukkovarvas. Jos ei ole, niin sitten on otettava uudelleen yhteyksiä tervariin. Ja kyllähän tuo on nyt jo melkoisen hyvässä kunnossa, kun olen pitänyt kovapohjaisia vaelluskenkiä jalossani aina ulkona ollessani. Mutta vasempaan polveen on alkanut pistää, kun olen joutunut kävelemään viikkotolkulla ihan ihmeellisesti.
Kirjoitin joskus aikoja sitten, että etsiskelen Fiestan korvaajaksi Audin TT-ajoneuvoa. Olen käynyt katselemassa netistä suunnilleen päivittäin tarjontaa, ja aina silloin tällöin siellä onkin ollut mielenkiintoisia tapauksia. Olen käynyt joutessani melko monta tyyppiä katsomassakin ja jopa ajamassa, mutta ei ole oikein kolahtanut, ei päästy mielestäni hyväksyttäviin kauppaehtoihin. Jätin aina harkintaan ja harkinnan jälkeen yleensä auto oli jo mennyt. Mutta eipä minulla ollut mitään aikataluja, joten en stressiä ottanut.
Mutta keskiviikkona kolahti. Oli sopivan ikäinen, sopivasti ajettu ja netissä ihan siistin näköinen. Pistin yhteysottopyynnön, ja pian postilaatikossani oli tarjous vaihdosta. Minun oli pakko soittaa tarjouksen tehneelle, koska Fiestastani tarjottiin tässä tapauksessa vähiten, mitä kukaan koskaan oli tarjonnut. Monta kertaa sanoin myyjälle, että lopetetaan puhelu, koska olemme niin kaukana. Myyjä ei kuitenkaan antautunut, vaan laski ja laski aina uudelleen. Lopulta myyjä sanoi, että tule näyttämään autoasi, jos se on sellainen kuin kuvailin, niin katsotaan. Sen verran positiivisesti ajattelin tilanteesta, että nakkasin talvirenkaat mukaan, mutta vara-avaimia tai rekkarin teknistä osaa en mukaan ottanut.
Ensin katsottiin Audi, joka oli juuri sellainen kuin se oli ollut kuvissakin. Suhteellisen siisti ja onneksi vielä kangasverhoilulla - sekin miellytti. Kesärenkaat olivat parhaat päivänsä nähneet, mutta talvipyörät olivat hyvät. Myös lokilämmitys ja sisätilapistoke yllättivät positiivisesti.
Fiestan myyjä tutki ja kävi ajamassa mutkan ja totesi auton olevan kertomassani kuosissa ja kunnossa, joten seuraavaksi oli Audin koeajo. Sain aikaa tunnin tutkia ajokkia, mutta totesin jo alle kymmenen kilometrin lenkillä, että ajoltaan on OK. Tullessani pihaan, huomasin, että ovien kauko-ohjaus ei toiminut, joten pistin auton lukkoon avaimella.
Sitten ryhdyimme paperihommiin. Ilmeisesti tinkaamiseni oli ollut tiukkaa, kun myyjä ei suostunut edes antamaan paristoja (2,25 €/kpl tarvikeliikkeessä)kauko-ohjaimiin. Kotiin ajelin tyytyväisenä, auto toimi hyvin ja mukaan mahtuivat myös talvirenkaat, vaikka TT pieni auto onkin. Oli vähän sellainen tunne kuin pikkupoikana tikkunekun saadessani!
Torstaina meillä oli meno Sippolaan tyttäremme poikien syntymäpäiville. Nuorempi tyttäremme oli lähdössä mukaan ja ehdottomasti halusi päästä TT:n kyytiin, vaikka takapenkki on todella ahdas. Mutta hyvin hän siellä jaksoi istua. Huomasin, että oikea xenon välkyy ennen ryhtymistään tuottamaan valoa. Tilasin netistä uudet polttimot, mutta perjantaiaamuna ei valo syttynyt enää lainkaan, joten kunnollisena lainkuuliaisena kansalaisena meni tarvikeliikkeeseen ja ostin uuden polttimon. Maksoi 78 €. Asensin polttimon, mutta ei saatua valoa kansalle. Koslasta oli mennyt se kalliimpi osa, sytytin, rikki.
Mäntsälästä en löytänyt firmaa, joka olisi pystynyt tähän hätään auttamaan, vaikka tuntemani paikat kiersinkin.
Tänä aamuna laitoin viestin auton myyjälle, että nyt tarvitsen apua, auto tarvitsee pikaisesti valot, koska joudun ajelemaan juttuja tehdessäni joka päivä liikenteessä. Poliisihan voi vaikka sakottaa! Vastaviesti tulla kopsahti laatikkooni, mutta myyjä on lomalla ainakin viikon verran. Laajensin viestin jakelua ja hetki sitten sain luvat tilata ajan Audi Centeristä yksikön vaihtoon. Toivottavasti siellä ei ole pitkiä jonoja!
Nyt on maassamme edes yksi asiallinen Audi-kuski. En ainakaan tahallisesti koheltele liikenteessä. Kun virheitä syntyy, niin ovat täysin tahattomia.

maanantai 19. syyskuuta 2011

15. golfturnee - SGT

Golftapahtumamme alkoi siis 15 vuotta sitten. Olimme Mikan kanssa suorittaneet keväällä green cardin ja syksyllä teimme sitten historian ensimmäisen SGT -kiertueen. Koko 8-miehinen joukkue on kasaantunut vasta vuosien saatossa, kun pääosa joukosta oli jo siirtynyt pois samasta työpaikasta. Tällä hetkellä enää kaksi kaveria nauttii alkuperäisen työnantajamme palkkaa. Minä olin siis mukana heti alusta alkaen, mutta 2000-luvulla jouduin olemaan pois joistakin kiertueista piehtaroidessani vaikean masennuksen kourissa. Tämän vuoden kiertue oli kolmas peräjälkeen, ja ehkä tämä oli samalla myös minun viimeinen mukanaolo. Alan olla jo liian vanha tällaisiin karkeloihin, vaikka tänä vuonna peliseura oli todella kivaa ja kannustavaa. Muuten tilanteeni oli hankala, koska vasemman jalan ukkovarpaani tuotti tuskaa joka ikisellä askeleella.
Auragolfiin starttasi ensimmäisenä kuvan ryhmä. Veijon peli Aurassa ei luistanut aivan ensimmäisen kierroksen malliin ja niinpä hän siirtyi Aurinkogolfin ratkaisevalle kierrokselle toiseen ryhmään.
Auragolfiin lähti toisena kuvan ryhmä. Juhalla peli sujui mukavasti ja sunnuntaille hän siirtyi tuloksensa mukaisesti huippuryhmään.
Veijo on lähes alusta asti hoitanut kierrosten järjestelyt mallikkaasti. Suuret kiitokset hänelle siitä! Tässä Veijo pistää putin reilaan, ja se kyllä hänellä kulkeekin.
Mika on ainut, joka on osallistunut ihan jokaiselle turneelle.
Mika virittelee puttejaan kierrosta varten. Hyvin virittelikin, kun paikka huippuryhmään oli selviö.
Reijo miettii, miten sen pallon saisi upotettua mahdollisimman vähillä puteilla. En tiedä olivatko putit Reijon tuloksen ratkaisevana tekijänä, mutta me pelailimme suunnilleen samoja tuloksia.
Näyttääköhän Kari tässä kuinka vähän ne putit voivat mennä ohi?
Kari toteaa, että golfpallokin on pyöreä. Nyt putti on kohdistettu ja kierros sitten näyttää, miten se osa-alue toimii.
Juha ja Aapo joutuivat enteellisesti yhteiskuvaan Auragolfiin valmistautumisessa. He ratkaisivat Aurinkogolfin kierroksella tämän turneen voiton. Aapo viime vuoden voittajana joutui luovuttamaan haarikan Juhalle tämän vuoden kiertueen voiton merkiksi. Onnea Juhalle!
Aapo virittelee puttia kohdalleen, mutta se ei sitten ihan riittänyt.
Olen siis mietiskellyt, että nämä kiertueet saavat minun osaltani nyt päätöksen, ellei ihan ihmeellistä talven aikana tapahdu. Tunnen olevani siis liian vanha tällaisiin kapinoihin. Ehkä tänä vuonna ajatuksiini tuli lisäpontta, kun en ollut edes kunnolla kävelykunnossa - sain pinnistellä, että pysyin toisten mukana. Kierroksilla tein tämän kesän toiseksi huonoimman, huonoimman ja selkeästi huonoimman tuloksen, siis kolme heikkoa kierrosta. Muuten tämä kesä on mennyt pelillisesti erittäin hyvin, joten ehkä siksi nyt saamani tulokset tuntuvat surkeilta. Se, että jäin häntäpäähän ei ole ratkaiseva, vaan se, miltä peli tuntui, ja nyt pelit olivat surkeita!
Mutta katsotaan, miten terveys kestää ja tehdään lopullisia päätöksiä sitten. Vanha sananlasku kertoo, että vuosi lapsen kasvattaa ja vanhan vanhettaa. Se on pidettävä mielessä.
Hyvää syksyä!