Mäntsälän seurojentalolla 13.4.

Menneellä viikolla jonakin päivänä näin naapurin Mikon postilaatikolla. Siinä hän kertoi, että kunta on järjestämässä sunnuntaina konsertin, jossa he Johannan ja saksofonisti Perkon kanssa esiintyvät. Lupasin pistää asian korvan taakse. Ja niinhän siinä kävi, että sain itseni pienistä ympyröistäni irti ja seurojentalolle.

Musiikki oli jazzsovitteista kotimaista kansanmusiikkia kuin myös Perkon sävellyksiä. Kyllä jazz sopii meikäläisen Suomussalmen pakkasissa paleltuneelle nuottikorvalle. Nyt kuuntelin myös sanoja. Varsinkin eräs, taisi olla toinen, kappale kolahti. Siinä puhuttiin raajarikosta, joka pallokentän laidalla katselee ja nauttii - siis vajavaisuudesta huolimatta. Noin erittäin lyhyesti referoituna. Tilannetta vielä korosti se, että kappaleen jälkeen lähti liikkeelle papparainen kainalosauvojen kanssa... . Kiitokset Johannalle ja Mikolle kuin myös kunnallemme!

Musiikkielämyksen jälkeen kävin noutamassa korjauksessa olleet golfmailat Talman takaa. Nyt sitten kesä voisi tulla täysillä, kun vaimolla on bagissä kaksi korjattua mailaa ja minulla uusi hybridi. Enempiin investointeihin ei tässä vaiheessa ole varaa - toivottavasti ei ole tarvettakaan. Ainakin tähän mennessä on käynyt niin, että kalusto ei vaikuta tuloksiin jjuri lainkaan. Paljon enemmän vaikuttaa se, kuinka ahkerasti kentällä tai rangella aikaa viettää.

Viime viikon perjantaina tuli hankittua uusi oksasilppuri. Nyt hankinnan kohteena oli sellainen murskaava tyyppi. On periaatteessa hiljainen ja hyvin kestävä. Paitsi, että minun hankkimani oli liiankin hiljainen. Ei lähtenyt käymään lainkaan! Laitehan oli vietävä takaisin. Enkä viitsinyt kertoa myyjälle, että olen sähköinsinööri. Katsoin, miten myyjä selviytyy tilanteesta. Ja selviytyihän hän - antoi uuden laitteen mukaan, mutta toiminta kuitenkin kokeiltiin jo liikkeessä. Saapa nähdä, kuinka kestää jatkossa, kun jo tehdaspakkauksessa on rikkoontunut.

Miksi sitten tuollaisen silppurin hankin? No siksi, että en halua polttaa mitään ylimääräistä ja aiheuttaa ilmakehään lisäsaasteita. Ja sitäpaitsi tuollaisella hakkeella on omakotiasujalle monenlaista käyttöä. Sitä voi mm. pistää kompostiin, sillä voi peitellä pensaiden ja puiden juuria ja sitä voi pistää koirien aitaukseen pehmikkeeksi ja peittämään pahimpia kurakoita. Tietenkin silppuaminen vaatii sellaiset pari kilowattituntia sähköä tunnin työjaksoa kohti. Mutta tuollaista työtähän tehdään hyvillä ilmoilla ja päivän aikaan, joten työ ei aiheuta mitään ylimääräisiä sähkön kulutushuippuja.

Minulla on aina ollut paha tapa perustella itselleni noita hankintoja tai käyttäytymistottumuksia. Mutta parempi ehkä niin kuin vain etsiä muiden käyttäytymisestä vikoja puuttumatta millään tavoin omiin tottumuksiin. Kun sitten itsensä kanssa on tasapainossa, niin on mahdollista omalta osaltaan päästä maailmankin kannalta parempiin tuloksiin. Pieniä juttujahan nuo ovat, mutta pienistä puroistahan ne joetkin muodostuvat. Mutta kuitenkin jotakin hauskuuttakin elämässä on oltava, muuten elämä ei enää elettävältä maistu!

Vähitellen kesää odotteleva Alpo

aprillipäivä 2008

Tämä kevät alkoi tavallaan nyt sitten toista kertaa. Nimittäin vajaapyöräisillä liikkuvat olivat jo liikkeellä ennen etelän varsinaista talvea, joka nyt sitten kesti vajaa viikon, ja nyt sitten näkyi tiellä taas useampiakin pyöräilijöitä.

Autoon en vielä pistänyt kesäpyöriä alle, mutta otin ne valmiiksi orrelta ja laitoin sopivat ilmanpaineet. Saman tempun tein Ollinkin renkaille. Kun sitten tulee sellainen tunne, että tarvitaan kesäpyöriä, niin se on sitten viiden minuutin homma.

Otin minäkin esille 2-pyöräisen ja kävin ajamassa ensimmäisen pienen lenkkini. Nyt olikin mielenkiintoinen lenkki, kun alla oli se minulle uusi, isompi Moto Guzzi. Ajotaito ei ollut hävinnyt minnekään talvella, mutta kuitenkin harjoitukseen kuului hidasta ajoa, jarrutusharjoittelua ja väistöharjoittelua. Ajoin Hirvihaaran golfkentän ohi Soukkiontietä ja sieltä sitten Anttilan kautta kotiin. Oma tie oli tietenkin pahimmassa kunnossa ja pyörä olikin pestävä reissun jälkeen.

Laitoin myös poljettavaan 2-pyöräiseen ilmat, mutta sillä en vielä tielle lähtenyt. Ehkä sitten myöhemmin, kun tuo kotitie vähän kuivahtaa. Polkupyörällä ajaminen olisi varmasti terveellisempää, mutta tällä kunnolla jo pyöräilyn aloittamisen ajatteleminen saa hikikarpalot otsaan ja kainalot märiksi. Joskus pahimmillani ollessani ajoin pyörällä sellaisia 70 - 80 kilometrin lenkkejä ja ihan vaan palvelemaan seuraavan talven hiihtoja. Aikansa kutakin!

Nykyään istuskelen pääasiassa koneen ääressä. Yritän saada aikaan seuraavaa kirjaa siten, että 17.6. minulla itselläni olisi siitä ensikappale käsissäni. Runko siitä alkaa olla jo kasassa, mutta vielä sitä pitää muutamaan kertaan myllätä - lisäillä asioita tai ottaa siitä pois jotakin. Tarkoituksení on pistää siiheen myös melkoisesti kuvia. Ensin ajattelin pistää kaikki kuvat värillisinä, mutta kirjan talous ei sellaista kestäisi, ja siksi suurin osa kuvista tulee olemaan musta-valkoisia. On melkoisen haastava homma saada värillisenä otetusta kuvasta sellainen, että sen ilkeää pistää kirjaan. Toki kuvien luonne on sellainen, että kukaan ei niitä varmaankaan oletakaan miksikään taidekuviksi. Ne ovat siis pääasiassa tilannekuvia.
Saapa nähdä, kuinka äijän käy? Taas!

On tässä nykymaailmassa jotakin pahasti poskellaan. Tavallisista ihmisistä tehdään median jyräämänä konnia! Henkilöitä pistetään eroamaan tehtävistään tai peräti henkilöille järjestetään potkut median takaa-ajon tuloksena! Siis, jos media ei tykkää jostakin henkilöstä (esim Kanerva)tai tahosta (esim. Sonera), niin pistetään hurja rumba päälle ja jossakin vaiheessa median haluamat asiat vaan toteutuvat. Kuka tätä maata oikein johtaa? Onko täällä tapahtunut vallankaappaus asianosaisten sitä edes huomaamatta?

Näissäpä riittääkin pähkäilemistä!
Hyvää aprillipäivää!