sadetta!

Eilen oli jälleen F1-kisapäivä. Aikani kului melkolailla TV:n ääressä, kun ensin piti katsella GP2- ja Porsche Cup-kisat. Noissa F1:n lämmittelylähdöissä on monta kertaa enemmän tapahtumia kuin itse pääkisassa, koska säännöt pistävät autot suunnilleen samanlaisiksi. Suuria eroja ei synny, ja jos edelläviilettäjä tekee pienenkin mokan, niin takana ajava suhauttaa heti ohi.

F1-kisoissa autojen suorituskyky onkin sitten hyvinkin erilainen tallista ja kuskista riippuen. Monista kisoista tulee sitten jonkinlaisia peräkkäinajeluja. Minulle autourheilijana itsekin olleena tilanne on aivan normaali. On ihailtavaa katsella hyviä ajosuorituksia tasapuolisissa olosuhteissa. Se, joka on tehnyt koti- ja kisatehtävänsä parhaiten, on yleensä ruutulipulla ykkösenä. Toki teknisissä lajeissa on aina peikkona kaikesta huolimatta jonkun tekijän pettäminen. Näin hyvän suorituksen aikaansaanti on sillä erää mahdotonta.

Sitä en kuitenkaan hyväksy, että selostajat ja osa yleisöstäkin toivoo esimerkiksi huonosti ennustettavan sateen alkamista kisan aikana ikäänkuin kisojen piristäjinä. Tällöin urheilija on täysin ulkopuolisten voimien vaikutuksessa, ja lopputulos on eräänlaista lottoarvontaa. Itse olen sitä mieltä, että urheilusuorituksessa olisi mahdollismman vähän arpapeliä, ja itse suoritus olisi ratkaisevana tekijänä menestyksessä. Jos joku sadetansseja harrastaa, niin tekisi sitten niin, että joko sataa tai sitten ei. Kaikki muu on pahasta itse suorituksille. Muistan itse, kun olin kilpailemassa rallisprintissä pohjoisessa Kemissä ja Torniossa joskus 1990-luvun alkupuolella, kun jomman kumman kisan starttia odotellessani taivas repesi ja kasteli asfalttiradan täysin. Osa kilpailijoistani oli päässyt radalle kuivan kelin aikaan, mutta minä ja heti minun jälkeeni lähteneet jouduimme ajamaan kierroksen slikseillä liukastellen. En kokenut tilannetta lainkaan oikeudenmukaiseksi. Onneksi toiselle kierrokselle rata kuivui ja pääsin kuitenkin tekemään hyvän suorituksen ja nousin palkinnoille.

Eilen ei onneksi sadetta tullut, vaan kisailijat saivat tehdä taivalta tasaisissa olosuhteissa. Toki meikäläisillä oli kisassa mekoisen tahmeaa menoa. Heikin ajoneuvo ei yksinkertaisesti kykene kärkivauhtiin, vaikka hän hanskalla melkoisesti tilannetta paikkasikin. Kimin auto olisi ollut periaatteessa suhteellisen nopea, mutta koneen ongelmat johtivat ennenaikaiseen pilttuuseen ohjastamiseen. Kyllä Kimillä ovat tuuritkin kadonneet! Puolisuomalainen Nico sen sijaan onnistui lähes kaikessa eilen.

Kun tässä aloin ulkona vallitsevan sateen vaikutuksesta moottoriurheilusta kirjoittaa, niin jatketaan nyt sitten pysyen samassa aihepiirissä. On todella mielenkiintoista ja surkuhupaisaakin seurata toimittajien uutisointia moottoriurheilun alueelta. Eniten hymyä aiheuttaa kaikki spekulaatiot niistä, jotka tulevat saamaan potkut tiimeistään. Ehkä meikäläiset toimittajat ovat ottaneet oppia italialaislta, kun potkuja jaetaan niin hanerasti! Pistänpä lusikkani soppaan minäkin, jolla ei varmasti ole mitään sisäpiirin tietoa, kuultuja huhuja tai muitakaan asiaan oleellisesti vaikuttavia seikkoja. Minulla on ainoastaan koko ikäni jatkunut tiivis moottoriurheilun seuraaminen ja jopa harrastaminen kansallisella tasolla.

Autopuolella toimittajien vaatimukset ovat aivan yliampuvia - vain voitto on jotakin. Kun sitten voittoja ei tule, niin sitten jaetaan potkuja. Ainoastaan Hirvosen Mikko on säästynyt potkuilta, kun hän on pystynyt saamaan voittoja ja kakkossijoja. Mutta Jari-Matti, Heikki ja Kimi ovat sitten olleet liipasimella lähes koko kauden ajan. Onneksi moottoripyöräpuolella tilanne on täysin erilainen, ja Mika saa pitää paikkansa, vaikka onkin ajellut pääasiassa siellä häntäpäässä. Tuolla alueella eivät toimittajat ole vielä tottuneet niin hyvälle!

Jos ajatellaan rehellisesti Fordia, niin Jari-Matti on tällä hetkellä maailman nopein rallikuljettaja. Toki hänelle on saattunut virheitä, mutta kenet Ford voisi palkata saadakseen kovempia EK-aikoja? Esim. tallipäällikön poika jää valovuoden Jari-Matista, ja niin jokainen, jos Jari-Matti saa ajaa omaa vauhtiaan. Ei siinä ole oikein kanttia pistää hiomatonta timanttia muiden kaapattavaksi. Jos Ford ei halua jatkossa voittoja, niin toki he voivat tehdä muunlaisiakin päätöksi, mutta niistä toimittajien on turha spekuloida. Olihan Fordilla ennen Marcuksen aikoja pitkät tovit, että heillä ei ollut suomalaista kuskia, toki ei tullut juuri voittojakaan.

Kimin suorituksia haittaa selvästi se, että kun autolla ei pysty voittamaan, niin yrityskään ei ehkä ole aivan maksimaalisella tasolla. Kimi haluaa vain voittoja, muu ei juuri kiinnosta. Viime vuosi alkoi Kimillä ihan hyvin, mutta sitten auto kehitettiin sellaiseksi, että Kimi ei pystynyt käytännössä sillä ajamaan. Ja mekatsut eivät uskoneet Kimin haluja auton kehittämiseksi. Ja ajeluksihan se meni! Joka on itse joskus ajanut, niin ymmärtää, että autoon on saatava ehdoton luottamus hyvien suoritusten aikaansaamiseksi.

Heikillä tilanne on vielä huonommin. Hänen tiiminsä tekee töitä pääasiassa tallikaverin tulosten parantamiseksi ja Heikki saa sitten autoonsa, mitä kaverilta jää. Heikki on aivan selvästi toisen viulun soittaja tiimissä, mutta toki tärkeässä roolissa. Hän on lojaali tallilleen ja tallikaverilleen ja ajaa kuitenkin kuin mies. Siinä mielessä hänelle potkujen jakaminen toimittajien toimesta on vähintäänkin arveluttavaa. Kuka pystyisi tekemään Heikin roolin paremmin, kun Alonsokaan ei siihen pystynyt!

Että olisikohan nyt määriteltävä, että kesän turhakkeita ovat moottoriurheilutoimittajat! Toinen vaihtoehto turhakkeeksi voi tietenkin olla tämä turha kirjoitteluni! No hällä väliä!

kuukausi ilman "prätkää"

Kuukausi on mennyt nopeasti, enkä ole huomannut mitään vieroitusoireita. Pikemminkin päinvastoin. Peukalo ei ole ollut kipeä juuri lainkaan ja sehän on vain hyvä juttu. Ehkä pihan multia levitellessäni peukaloon joskus sattui ja muutaman kerran olen tuntenut särkyä epäonnistuneen golflyönnin jälkeen. Kun mailalla vetäisee kunnolla turpeeseen, aiheuttaa mailan pää peukalon juureen iskun ja tuollaisen epäonnisen lyönnin jälkeen saattaa kipua tuntua jonkin aikaa. Vaikka olenkin saanut pidettyä kivut loitolla, niin liikkuvuus peukaloon ei ole palautunut lainkaan. Saapa nähdä, olenko jäykkäpeukaloinen koko lopun ikääni!

Muutenkin Fiestan saaminen on joka suhteessa ollut positiivinen asia. Nyt ei ole tarvinnut rääkätä Miniä kylällä käyntiin, vaan vanhus on saanut oleilla majassaan. Kaupoilla käyntikin on nyt paljon yksinkertaisempaa kun ei tarvitse pukea naparetkeilijän varustuksia päälle ennen ajeluun lähtöä. Mutta kaikkein suurin etu on siinä, että turhat ajelut ovat jääneet täysin. Moottoripyörällä tuli vain ajeltua jonnekin ja takaisin, vaikka ei olisi ollut mitään tarvettakaan.
Toki tyttärenpojan, 4-vuotiaan Antin, näkeminen on myös harventunut. Pyörällä kun tuli käytyä tuon tuostakin näyttämässä ajopeliä Antille. Antti halusi joka ikinen kerta istua pyörän päällä ja käynnistää pyörän, kun olin lähdössä takaisin Mäntsälään. Tuo on sitten taakse jäänyttä elämää - ehkäpä se onkin sitten ainoa miinus pyörättömyydelle.

Ja tien päältä on sitten pois yksi - ehkäpä yksi harvoista - liikennesääntöjä noudattanut motoristi. Toki liikuinpa millä ajopelillä tahansa, niin tuntuu, että vain minä kuljen tien päällä lainlaatijan edellyttämällä tavalla. Kanssaliikennöitsijät tukitsevat sääntöjä kyllä melkoisen vapaamielisesti. 2-pyöräisten kuljettajilla nuo toleranssit ovat kokemukseni mukaan todella väljät.
Juuri niihin aikoihin, kun olin pyöräni hävittänyt, ajoi täällä Mäntsälässä 27-vuotias motoristi auton kumoon keskellä kylää! Tarina kertoo, että kyseinen pyöräilijä oli pitkin päivää kiihdytellyt ja keulinut ikäänkuin kerjäten haveria. No se oli tapauksen näkijöiden mukaan onnistunut noin 150:n vauhdissa (50:n rajoitus). Kaveri oli posotellut kyseistä vauhtia Lahden suunnalta ja keltaisilla vilkuilla olevassa risteyksessä oli törmännyt oikealta tulleen auton kylkeen. Pyöräilijältä meni henki, mutta myös kuperkeikan tehneessä autossa olleet ihmiset loukaantuivat vakavasti! Toki teksti on minullekin kerrottua, mutta kyllä törmäyksessä on joka tapauksessa ollut vauhtia paljon enemmän kuin rajoitus sallii.

Ajelin konepyörällä joskus toukokuussa jälleen kerran Hyrylästä Kellokosken kautta kotiin. Kellokosken jälkeen on pitkä pätkä taajamarajoitusta ja huomasin, että kaksi valopilkkua lähestyy hurjaa kyytiä takaapäin. Havaitsin vain kaksi ulahdusta, kun pyörät ampaisivat ohitseni ja jälkimmäinen meni takapyörällä muutaman sadan metrin suoran. Ja tämä siis paikassa, jossa oli omakotitaloja molemmin puolin tietä. Sanoisin, että melkoisen vastuutonta! Ei minua niinkään sureta se, jos itsensä tappavat, mutta kun tärskyissä on monta kertaa sellaisia ulkopuolisia, jotka vielä haluaisivat elää.

Olen seurannut muutenkin viime aikoina keskustelua liikenteen valvonnasta. Lähinnä poliisien lanseeraamasta 0-toleranssista. Yleisönosaston kirjoituksia on tullut pääasiassa niiltä, jotka tuomitsevat homman täysin. On kuulemma turvallisuusriski, jos aletaan valvomaan rajoituksia tarkemmin. En kyllä ymmärrä! Aivan saman huomion vaatii ajaa ajopeliä oikeita nopeuksia kuin omien toleranssien mukaan. Nimittäin suurella osalla liikennöitsijöistä on ollut iät ajat tapa, jossa he ajavat piirulleen sitä nopeutta, jonka poliisi on sallinut. Heillä on ollut muka tieto siitä, että poliisi sallii 5:n, 10:n tai jopa 15:n ylitykset ja yrittävät liikkua noiden olettamuksiensa mukaan. Nythän on vain helpompi, kun on selvä nopeusrajoitus, jota sitten pidetään kunniassa. Ei tarvita oletuksia lainkaan! Ja nopeuserot kaiketi pienenevät, joka on turvallisuuden kannalta se tärkein asia.

Mutta vieläkin turmiollisempaa on se, että ylettömiin nopeusylityksiin liittyy lisäksi viinakset ja huumeet tai vajavainen ajotaito!