Ensimmäiset savut

Viime viikolla päivällä yksin ollessani päätin kokeilla, miten nuotion polttaminen majassa onnistuisi. Ja onnistuihan se, kuten kuvastakin voi päätellä. Savu tupruaa piipusta - majasta ei siis tullut mikään sisäänlämpiävä laitos. Myös Jurkka ja Sorja tulivat ihmettä todistamaan majan sisälle, vaikka portaat jyrkät ovatkin.

Maja ja terassi ovat perustetut kalliolle ja ovat vaaterissa. Kamerassa käyttämäni laajakulma tekee ilmeestä jokseenkin vinksahtaneen. Mutta kun muuten en saanut koko kokonaisuutta mahtumaan samaan kuvaan.














Majassa neliöitä on 9 ja terassin neliöt ovat parinkymmenen luokkaa. Siinä airiksillamme on tilaa temmeltää, jos muuta käyttöä emme terassille keksi.

Rakentamiset olivat terapiatöitä - edelleen!
Kun hommia suunnittelin, niin ajattelin, että teen tänä kesänä vain majan ja sitten joskus tulevaisuudessa rakentelen talon ja majan väliin terassin.

Kuitenkin työhön ryhtyessäni painoin voimieni mukaan niin pitkiä päiviä kuin suinkin jaksoin, vaikka mitään kiirettä minulla ei pitänyt olla. Maja valmistui melkoisen nopeasti, vaikka säät kyllä yrittivät parhaansa mukaan hidastaa urakkaa. Luovutin laitoksen rouvalle sisustamista varten ja sunnilleen heti aloin sunnittelemaan terassia. Homma oli haasteellinen, koska esiinkaivamani peruskallio saneli terassin rakenteen. Terassista ei tullut siro suorakulmion muotoinen rakennelma vaan aivan spesiaali kokonaisuus.















Terassin perustan muodostavat kakkoskuutoset, kyllästetyt parrut, joiden toiset päät ovat talon perustukseen isketyn parrun päälle kiinniruuvatut ja toiset päät lepäävät kallion päälle pistetyn huopakaistaleen päällä. Toki parrut on naulittu kallioon porattuihin reikiin iskettyihin 12 mm:n betonirautoihin. Siis parruissa on myös 12 mm:n poraukset ja näin betoniraudat pitävät parrut varmasti paikoillaan. Lisäksi parrut on tuettu toisiinsa myös poikittaisten parrujen avulla. Lisäksi parrut ovat sieltä täältä tuetut kallioon ylettyvillä 16 mm:n betoniraudoilla. Hitsasin betonirautojen yläpäähän reikälevyn, ja reikälevyn sitten ruuvasin tukevasti parruihin. En missään ole nähnyt moista rakennetta, mutta noin minä sen kuitenkin sitten suunnittelin ja toteutin. Säästyin monien pilareiden valamiselta! Aika näyttää, olenko tehnyt oikean ratkaisun. Tuollainen betonirauta kestää julmetut painot, kun se ei vaan pääse nurjahtamaan. Silloin kantavuus menetetään. Tässä tapauksessa maa huolehtii siitä, että nurjahdusta ei tapahdu ja kantavuus säilyy. Toki tuollaiset parrut kantavat sinänsä itsekin melkoisen kuorman, mutta terassilla on kivempi kävellä, kun rakenteet eivät liikaa jousta. Siksi päätin nuo tuet lisätä.

Mutta nyt terassikin on sitten valmis. Enää on jäljellä jonkun verran siivousta, mutta ensi viikolla on luvassa hyviä kelejä ja silloin saan jälkityötkin tehtyä. Terapiapläjäys on saatu, mutta mitä sitten? Ehkä jaksan ensi viikon vielä vain oleskella. Sitten alkaa tarinan kirjoittaminen, jolle olen varannut aikaa suunnillen vuoden.

SyysGolfTurnee 2008, 12. - 14.9.2008

Toisessa kirjassani pähkäilin, että osaltani syksyiset golffailut entisellä porukalla ovat auttamattomasti ohi. Kuitenkin Mika M teki tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Siksi olin jälleen joukon jatkona. Mitään ns. kilpailullisia tavoitteita minulla ei voinut olla, koska ennen lähtöä epäilin vahvasti pystyisinkö kiertämään kolmea kenttää perättäisinä päivinä. Moinen ei ole kuulunut harjoituksiin, sillä tyypillisesti olen käynyt kentällä kerran - joskus kaksi kertaa viikossa.

Turnee aloitettiin kotikentältäni Hirvihaarasta. Mikan ja Veijo K:n kanssa muodostimme ensimmäisen ryhmän, toisessa olivat Juhat B ja H, Kari P ja Reijo N. Lähdimme kierrokselle puoli kolmen aikoihin. Ilma oli vähän viileä, mutta onneksi sade puuttui.
Kenttämestari oli pistänyt joitakin reikiä sellaisiin paikkoihin, joissa niitä ei pitäisi olla. Ja ryhmät antoivat siitä risuja reiluin mitoin. Ei kovin hyvää mainosta kentälle! Puolen kierroksen jälkeen tauolla mainitsin asiasta henkilöstölle, mutta vastaus oli, että greenejä säästetään seuraavan päivän oman seuran kisoille. Selitys, joka tuntuu hyvin oudolta. Kaiketi kentän pitäisi olla pelikunnossa myös vieraileville pelaajille. Muuten kenttä sai ihan hyviä arvioita, kun kuitenkin pääosa väylistä on käytössä vasta ensimmäistä kesää.
Ehkä kuitenkin seuran johdon kannattaisi pitää mielessä vanha sanonta: hyvä kello kauas kuuluu, huono paljon kauemmas!

Pelillisesti ryhmät selvittivät kierroksen yllättävän hyvin. Yli kolmenkymmenen pisteen saaliit olivat monella pelaajalla - kaikesta huolimatta. Oma pelini kulki ensimmäisen puoliskon osalta erinomaisesti, sillä 19 pinnaa oli plakkarissa ja sisääntulon kaksi ensimmäistä väylääkin sujui vielä hyvin, mutta väylästä 12 alkaen peli oli yhtä selviytymistaistelua. Energiat olivat aivan lopussa ja peli takkusi. Kuitenkin 32 pistettä sain kasaan ja lisäksi kohdalleni napsahti pisin drive voitto. Toki muut vetivät pitemmälle, mutta minun avaukseni sattui kentälle. Veijo ja Reijo keräsivät muut erikoisvoitot, Veijo suurimmasta pistesaaliista ja Reijo pääsi lähimmäs lippua.

Kierroksen jälkeen ajelimme Kouvolaan Seurahuoneelle, siistiydyttiin, painuttiin syömään ja jälkipeleille. Yksi kolmasosa urakasta oli ohi!

Lauantaina pelimme olivat Koski Golfin kentällä. Aapo L pelsi joukossa vain tämän päivän kierroksen. Sielläkin ensimmäinen puolisko ja jopa muutamat toisen puoliskon väylistä menivät ihan kivasti, mutta sitten tuli taas noutaja. Taas energiat loppuivat tyystin! Saaliiksi sain 25 pistettä.
Koski Golfin kenttä ei ole kyllä suosikkini. Kenttä on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta avoimella paikalla, kukkulat on tekemällä tehty keinotekoisesti ja greenit ovat sellaisia sianselkiä, että tällainen tavisgolffaaja ei niillä pysy juuri lainkaan. Myös reikien asettelu oli joillakin väylillä edellisen päivän kaltainen. Kenttään on tehty vaikeutta pituudella ja se tällaiselle vanhalle ukolle on myrkkyä. Olihan siellä yksi maisemallisesti hieno siirtymä kosken rannalla, mutta silloin energiat olivat jo niin lopussa, että en juurikaan pystynyt maisemista nauttimaan. Kenttä sai muilta turneeseen osallistujilta hyvät arviot, mutta onneksi vapaassa maassa voi olla täysin muutakin mieltä kuin enemmistö. En kyllä mene kyseiselle kentälle vapaaehtoisesti pelaamaan tulevaisuudessakaan!
Juha H otti pisteet kotiin, Reijo pääsi avauksessa pisimmälle ja lähimmäs lippua taisi päästä Mika.

Kierroksen jälkeen ajelimme Kotkaan Seurahuoneelle, siistiydyimme ja keräännyimme jälkipeleihin alakerran kuppilaan. Illan mittaan nälkä alkoi vaivaamaan ja aloimme etsiä sopivaa ruokapaikkaa. Yritimme ensin italialaiseen kuppilaan, mutta sattuivat olemaan lomalla, joten päädyimme aasialaiseen ravintolaan. Ruokailimme oikein pitkän kaavan mukaan, kun nyt ei ollut mitään kiirettä. Kylläisiksi tulimme!

Sunnuntaina kierroksemme oli Kymi Golfin kentällä. Olemme joskus näiden kierrosten alkuaikoina kerran kiertäneet kentän, mutta aivan hataria muistikuvia oli joistakin väylistä. Kuitenkin kenttä oli enemmän Hirvihaaran tyyppinen kuin Koski Golfin. Väylät olivat suhteellisen kapeita, vettä oli mukavasti ympärillä ja greenit oli vuorattu hyvin punkkereilla. Greenit olivat myös pikkuisen sianselkämaiset - siis ei hääppöiset tällaisen vajaataitoisen kannalta. Aamulla olin varautunut energia-asiaan. Mukana oli runsaasti urheilujuomaa ja suklaapatukoita. Eivätkä nyt energiat loppuneetkaan. Peli vain takkuili, ja tulokseksi tuli 26 pinnaa.
Kierros pelattiin niin, että me luuserit eli Mika, Reijo, Kari ja meikäläinen pelasimme ensimmäisessä lähdössä ja sitten perässä tulivat turnauksen voitosta kammoittelevat Veijo ja molemmat Juhat.
Juha H oli kierroksen kingi, hän keräsi kolmelta kierrokselta suurimman pistesaaliin, ja lisäksi hän vei sunnuntain kierroksen lähimmäs lippua voiton. Minulle tuli pisin drive voitto, koska taaskaan kukaan muu ei osunut väylälle!

Tarjosimme Juha H:lle voittosapuskat kentän ravintolassa, pelasimme jälkipelit lyhyemmän kaavan mukaan ja lähdimme kotimatkalle. Näin kierros oli tältä vuodelta saatu päätökseen. Ken elää, se näkee, mitä tapahtuu ensi vuonna!

Kiitoksia Veijolle hyvistä järjestelyistä ja Mikalle tarjouksesta, josta en voinut kieltäytyä!
Hyvät jatkot jokaiselle kierrokseen osallistuneelle!

kotitalousvähennyksiä ja vähän omaakin tekemistä

Eerola-Yhtiöt vierailevat nykyään tontillamme vähän väliä. Pari viikkoa sitten he kävivät tekemässä panospuhdistamoomme vuosihuollon ja tänään he puhdistivat porakaivomme. Puhdistamon huolto tapahtuu kerran vuodessa, ja huollolla taataan, että jätevesistämme tulee jälleen luontoon kelpaavaa tuotetta - siis puhdasta vettä. Tähän asti puhdistamo on toiminut todella hyvin, ei ole ollut mitään ongelmiakaan, kuten joillakin muilla laitoksilla on kuulemma ollut. Onneksi valitsin aikoinaan Upon tuotteen!

Mutta porakaivon kanssa on ollut ongelmaa melkein koko ajan. Vesi oli ihan hyvää ensimmäiset kolme vuotta, mutta sitten veteen alkoi tulla mukaan yhä enenevässä määrin maan hajua ja myös makua. Mutta paineastia oli susi jo syntyessään! Vastapaine pysyi laitoksessa vain muutaman viikon. Pikakonstilla eli polkupyörän pumpulla painetta sai lisättyä, mutta lopulta astian vesitila tuli niin pieneksi, että pumppu kävi lähes koko ajan vettä laskettaessa. Vähän väliä oli astia poistettava verkosta ja valuteltava tyhjäksi ja pistettävä uudet paineet. Alkoi ottaa vähitellen päähän!

Tänä kesänä sitten tuli mitta täyteen, ja otin yhteyttä Eerolan firmaan. Kuukausi sitten sieltä tuli kaveri tarkastamaan systeemimme, ja tänään sitten jyristelivät pojat pistämään kaivoa kuntoon. Tarkastaja oli varoitellut, että joskus pumppua ei saada ylös maan alta lähes sadan metrin syvyydestä, kun liete tai porausjätteet tilkitsevät sen reikään. Silloin ei auta muuta kuin porata uusi reikä ja hankkia kaikki laitteet uushankintana - siis noin 5 kiloeuron menekki olisi siinä tapauksessa tiedossa.
No nyt putki nousi hyvin pois, ja pojat pääsivät putsaamaan reiän. Putsaaminen tapahtui laskemalla putki reiän pohjaan ja pistämällä sitten putkeen painetta. Näin liete nousi vähitellen ylös, ja ehkäpä tunnin jälkeen reikä oli niin puhdas, että päästiin laskemaan pumppu jälleen maan uumeniin.

Myös paineastia uusittiin, joten nyt toivottavasti värkit toimivat seuraavat kymmenen vuotta. Porakaivon huoltovälit ovat normaalisti viiden ja kymmenen vuoden välillä, joten nyt meidän kaivoon huolto tuli pahasti etuajassa. Kotitalousvähennykseen työstä saadaan pistää ehdolle pikkuisen yli kiloeuron verran. Kallista lystiä on vesien kanssa läträäminen, mutta kun se melkoisen välttämätön aine. On vaan kestettävä!

Olen kesän mittaan rakennellut terapiatyönä grillikodan ja nyt eilen sain valmiiksi terassin, joka yhdistää talon ja rakentamani grillikodan. Ja aina menee joku kone rikki, kun jotakin teen!
Nyt viimeisiä lautoja sahatessani Kraftin liukusaha sanoi työsopimuksensa irti. Ja kotaankin olisi pitänyt sahata vielä muutamat listat. Nyt budjetti ei kestä sahan uusimista, joten listat ja ikkunoiden ritilät saavat odottaa aikaa parempaa. Aika hyvin pystyin kädettömänäkin saamaan jotakin aikaan, kun oli koneita apuna!
Kätenihän meni rikki pistäessäni toista kirjaani painokuntoon. Moottoripyörällä olen voinut ajella vain pieniä matkoja ja golfinkin kanssa on ollut opettelemista. Saa nähdä, miten uuden kirjan kirjoitustyö menee! Lokakuussa urakka pitäisi aloittaa ja ensi syksyn kirjamessuilla pitäisi olla sitten romaani esittelyssä. Saa nähdä, kuinka äijän käy!