maanantai 27. lokakuuta 2008

Vaalit ohi - onneksi!

Olen mitä epäpoliittisin henkilö. En ole koskaan tunnustanut mitään poliittisen puolueen väriä, enkä ehkä tule tunnustamaankaan. Kuitenkin olen yleensä käynyt äänestämässä, mutta aina kyseessä on ollut ääneni antaminen jollekin henkilölle puoluekannasta riippumatta. Olen kaivellut kustakin henkilöstä sellaisia inhimillisiä piirteitä, joita pystyn myös itse kannattamaan. Ja melkein aina näitä piirteitä olen ollut löytävinäni jostakin henkilöstä. Vain jonkun kerran on käynyt joskus vuosikymmeniä sitten, että ketään äänestettävää en ole löytänyt.

Sitä olen politiikassa ihmetellyt, että miksi ehdokkaat pyrkivät ottamaan kantaa erinäisiin asioihin aivan viimeisinä viikkoina ennen vaaleja. Lehdet pullistelevat näitä juttuja, että kukaan ei niitä edes jaksa lukea. Eiköhän parempi olisi antaa kuulua itsestään muinakin aikoina! Tulee eittämättä mieleen se ihmisen lähes tärkein asia eli sukupuolinen kanssakäyminen. Eikös siinäkin tule aina niin hirveä hoppu lopussa, ja sitten ollaan taas viikkoja ellei kuukausia kuin ei oltaiskaan. Kiinalaisethan ovat kuulemma kehittäneet tuohonkin hyvän lääkkeen, jolla aktivitettia voidaan pitkittää. He ovat kehittäneet sen lähes taiteeksi! Ja niin osapuolet voivat hyvin. Eikös politiikkaan sortuneilla pitäisi menetellä samoin, ei yritetäkään ryykästä hetkessä, vaan venytetään tuo viime hetken akti neljän vuoden mittaiseksi! Ja silloin meillä äänestäjillä olisi koko ajan tiedossa, mitä vallan kahvassa tapahtuu. Myös äänestäminen olisi helpompaa.

Nykyään on kehitetty mitä erilaisimpia vaalikoneita antamaan apua äänestämisen ongelmaan. Minäkin kävin useammassa koneessa ja jokaisesta sain erilaisia tuloksia. Ja minulla kun on vain yksi ääni!
Parhaassakin vaalikoneessa parhaan ehdokaan mielipiteet kohtasivat vain vähän yli 60%:n tasolla minun mielipiteisiini nähden, niin minun ei kai sitten pitäisi äänestää lainkaan. Sitten äänestin kuitenkin ehdokasta, jonka mielipiteet kohtasivat vain 30%:n tasolla minun ajatukseni. Mielestäni häneltä löysin muutamia mielipiteitä, joiden vuoksi noin sitten tapahtui. Ja nämä mielipiteet eivät tulleet lainkaan vaalikoneesta vaan ihan muualta. Olisipa niitä väliarviointimahdollisuuksia vain enemmän!

Olen ollut kirjoilla elämästäni 32 vuotta Suomussalmella, neljä vuotta Vantaalla, kaksi vuotta Keravalla, 18 vuotta Tuusulassa ja nyt neljä vuotta Mäntsälässä.
Suomussalmen valtuustossa on vain kolmen puolueen jäseniä eli Kepun, Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen jäseniä. Demarit ja muut vähemmistöt ovat nyt poistuneet valtuustosta. Muissa entisissä ja nykyisessä asuinkunnassani on lähes kaikkien puolueiden jäseniä, mutta en osaa sanoa, onko niissä sitten asiat paremmin. Tuusulassahan on lisäksi erikoisuus TUPU, joka sai peräti 11 jäsentä. Vaikea sanoa, onko sekään sitten autuaaksi tekevä asia, sillä suunnilleen samat murheet koskevat tuusulalaisia kuin muitakin ja TUPU on ollut valtuustossa niin kauan kuin jaksan muistaa.

Mäntsälän murheet, jotka olen itsekin todennut, ovat sairauden hoidossa (terveydenhoitoa en ole vielä tavannut). Muuten täällä on ihan hyvä elää. Kauppoja riittää ihan tarpeeksi minun varoilleni, on Hirvihaaran golfkenttä ja hiihtolatuset (puuttuu vain kunto) ja muitakin palveluja on ihan hyvin. Tosin paikallinen vesikourufirma teki oharin, mutta sellaista sattuu varmaasti muittenkin kuntien yrittäjien piirissä!

torstai 23. lokakuuta 2008

Paluuta taaksepäin

Heti kuullessani valtion hankkeesta ostaa Eliisaa, otin asian tänne blogiini käsittelyyn, mutta kuten arvata saattaa, niin eihän sillä ole mitään merkitystä. Valtio tekee, kuten tekee ja sillä siisti! Kukahan se valtio oikein on?

Nyt kuitenkin olen nähnyt asiasta kirjoitettavan useissa lehdissä ja taas eilen aamulla jälkiviisaat sivusivat aihetta toisen kerran. Tosin painokkaampia mielipiteitä ja faktoja olen jäänyt kaipaamaan ja nimenomaan sellaisilta tahoilta, joita jopa kuunneltaisiin. Ihmiset eivät näköjään muista tai eivät halua muistaa Soneran myyntiin johtaneita seikkoja. Toki Sonera oli tuolloin todellinen sylkykuppi, jota kukin sai repostella ja käsitellä miten sattuu, jopa oikeuslaitos oli mukana talkoissa - ehkä valtiokin halusi päästä irti piikistä lihassa. Insinöörinä olen kyllä surullinen, että niin hieno firma on enää vain kuva entisestä. Ainakin näin asiakkaan näkökulmasta!

Uusimassa TM:ssä olikin sitten jo juttua melkoisesti sähköautojen kehityksestä. Ja niin jutuissakin oli, että se on akkuteknologia, joka pahiten pistää hanttiin sähköautojen kehityksessä. Kun akusto pikkuautossa painaa sellaiset 300 kiloa ja akun täydellä latauksella voi ajaa sellaiset 300 - 600 km ja uusi lataus vie aikaa normaalisti 16 tuntia ja pikalatauksellakin 3 - 4 tuntia, niin ei sellainen auto vielä sovellu jokaisen käyttöön. Mutta, jos autotehtaat ja öljyteollisuus lähtisivät talkoisiin mukaan, niin en epäile lainkaan sitä, etteikö sähköautosta saataisi jokaiseen lähtöön käyttökelpoista kulkupeliä.
Norjassa valmistetaan Ford Fiestan kokoluokan sähköautoa, jossa ovat nuo edellä kertomani ominaisuudet. Hinta Norjassa on 25000 egeä. Ei paha, kun ottaa huomioon maan autojen hintatason!
Toki maailmassa valmistetaan muitakin sähköautoja, mutta niiden hinnat ovat paljon korkeammat, kun tekniikka on laitettu koreisiin ulkokuoriin. Eräs sellainen on Lotus Elisen kuoriin rakennettu laitos. Hintaa silloin kertyy jo n. 100000 egeä. Toki suoritusárvot ovat sellaista luokkaa, että jalkoihin ei sillä tarvitse jäädä. Siis ulkokuori ja suoritusarvot ovat synkassa. Tällainen laitos on kuvien mukaan myös aikoinaan Uudessakaupungissa valmistukseen tuleva menopeli. Ei tule olemaan jokaisen ajopeli!

Nyt oli jo päästy vuoden auto valinnoissa siihen pisteeseen, jossa oli valittu finalistit. Meikäläistä hymyilytti, kun molemmat suosikkini, eli Alfa Romeo Mito ja Ford Fiesta olivat finalistien joukossa. Muut finalistit eivät paljon jaksaneet kiinnostaa. Joukossa oli Sitikan uusi C5, Opelin Vectran seuraaja ja Skodan Superb sekä joku muukin vieläkin vähemmän kiinostava laitos. Saa sitten nähdä, mikä on lopputulos, minulle se nyt on aivan yhdentekevää, kuka voittaa, mutta kuitenkin. Onneksi kuitenkin möhköautot olivat jo tippuneet finaalin ulkopuolelle!

Joku blogi sitten kerroin kantani dieselöinnin osalta. Kerroin, että valmistusprosessissa syntyy dieselin lisäksi myös bensiiniä, vaikka ei haluttaisikaan. Väläytin siinä uhkakuvaa, että suomalaisten siirtyessä muiden sopulien tavoin dieselien käyttäjiksi, niin Nesteen prosessissa valmistuva bensa sitten vietäisiin puoli-ilmaiseksi vaikkapa Arabimaihin. Viimeisimmässä kuningaskuluttajassa sitten vahvistui, että jo nyt viedään ylijäämäbensaa muualle, mutta ei Arabeihin vaan jenkkeihin heidän katumaastureiden poltettavaksi! Ei ole mitään järkeä!
Siis nyt jo pitäisi taas valtiovallan herätä, ettei tapahdu katastrofia ja ohjata meidät oikeaan suuntaan - ei pakolla vaan porkkanalla. Kun meillä sopuleilla ei itsellä ole mitään hajua oikeasta tiestä, seurataan vaan porukkaa mitään ajattelematta, vaikkapa sitten tuhoon asti.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Jälkiviisaat viisaita!

Tämän aamun tv1:n aamutv:n jälkiviisaat olivat todella viisaita - mielestäni!
Muutama päivä sitten julkisuuteen pulpahti uutinen, että valtio olisi ostanut Elisan osakekantaa ja perusteluna oli se, että on tärkeää kansakunnan turvallisuuden takia omistaa tietoliikenneinfraa. Minulla kiehahti heti se, että valtiohan omisti Soneran kautta infraa jo aikoinaan, mutta päätti luovuttaa sen pääosin ruotsalaisille pilkkahinnalla. Nyt siis ollaan ostamassa infraa kovalla rahalla ja ehkä vielä halutaan sitä rakentaa lisääkin suurella rahalla. Esitin vienon kysymyksen, että onko tuossa nyt järkeä! Ja vastaan, että eihän siinä ole, mutta politiikassa voi touhuta miten haluaa joutumatta mitenkään vastaamaan erheistään!

Nyt jälkiviisaat olivat täysin samaa mieltä ajatusteni kanssa. Ehkäpä valtakunnassa noita TV:ssä esitettyjä asioita noteerataan paremmin kuin tällaisen taviksen kirjoittamisia mustaan aukkoon, josta niitä ei kukaan edes varmaankaan löydä. Mutta ovathan nämä jonkinlaista terapiaa!

torstai 16. lokakuuta 2008

Minin vuosikatsastus

Vuoden 2007 keväällä sain kaksi vuotta työn alla olleen Minin niin pitkälle, että hain sille käyttölupaa ihan normaaliin liikenteeseen. Ajelin sillä kesällä 2007 ehkä 200 - 300 kilometriä, mutta nopeus- ja matkamittarit eivät toimineet. Kävin Hirvihaaran suoralla opiskelemassa nopeusnäyttötalulta, mikä on kierrosluku milläkin nopeudella. Sen kesän sitten ajelin niillä eväillä.

Talvella pistin Minifoorumiin ostan-palstalle ilmoituksen mittarista, koska uusia mittareita en raskinut edes ajatella. Sainkin yhden soiton ja hetken päästä minulla oli kaksi mittaristoa. Molemmat näyttivät ruuvitalttatestillä olevan toimivia, joten jollakin perusteella arvoin sitten toisen, jota lähdin vaihtamaan autoon. Projekti kesti ja kesti, mutta jossakin vaiheessa sain kuitenkin homman tehtyä ja pääsin kokeilemaan. Siinä sitten samoin tein otin Minin jälleen liikenteeseen. Kävin kerran golffaamassa Minillä ja silloin huomasin, että matkamittari ei toimi. Siis koko vaihtoruljanssi oli mennyt osittain hukkaan. Sitten kävin pari kertaa Minillä kylällä asioilla ja purin taas kerran mittarit pois. Suunnittelin pistäväni sen toisen niistä ostamistani mittaristoista paikalleen, mutta taas aikataulu venyi, kun piti rakentaa grillikota ja sen jälkeen vielä terassi. Ajoin Moto Guzzilla, kun piti kylällä tai golfkentällä käydä.

Viime viikon lauantaina sitten sain mittariston paikalleen. Työnsin Minin ulos tallista ja tarkoitus oli lähteä käymään sillä kaupassa. Yhden kerran startti hieman pyöräytti konetta, mutta sitten sain kuunnella vain pelkkää naksutusta, kun avaimesta yritin saada autoa käymään. Se oli hyvä merkki, että naksahduksen jälkeen jännite pysyi vakiona, joten startti ei ainakaan oikosulussa ollut. Tein nopean vikadiagnoosin ja käynnistyssolenoidin vikaan päädyin. Siispä pukkasin Minin takaisin talliin ja jouduin kylälle vaimon Notella.

Illalla tilasin netin kautta Minitronilta solenoidin, uuden ryyppyvaijerin ja suomenkielisen korjauskäsikirjan, kun sellainen nyt sattui olemaan saatavilla. Keskiviikkona tavarat sitten tulivat ja Moto Guzzi joutui hommiin, että sain paketin noudettua postista. Pistin solenoidin paikalleen ja asensin myös uuden ryyppyvaijerin. Kävin kokeilemassa ja nyt toimi sekä matka - että nopeusmittari. Ajoin auton talliin ja sammutin koneen. Tietenkin valohuomautin ränkäisi, joten nopeasti näppäsin valot pois ja poistuin tallista.

Tänä aamuna aloin soittella katsastusaikaa heti yhdeksän jälkeen. Lukuisten soittoyritysten jälkeen pääsin K1 -katsastajille ja kysyin, olisiko heillä Minin mentävää aukkoa tänä päivänä. Siihen virkailija, että eiköhän sellainen pieni väli löydy. Ja kello 12.20 sitten piti alkaa Minin tämän vuoden katsastus. Söin kaikessa rauhassa, ja vasta viittä vaille 12 olin starttaamassa Miniä liikenteeseen. Väänsin viirrat päälle, mutta jännitemittari ei näyttänyt oikeastaan lainkaan jännitettä. Illalla kiireissäni olin jättänyt parkit päälle ja sitä ei akku ollut kestänyt. Tuttu tilanne jo -70 -luvulta! Onneksi Mini on kevyt, joten työnsin auton ulos tallista, käänsin sen ja kun vielä asumme vuorella, niin mäkistartilla Mini hörähti käymään. Ja asemalla olin ilmoittatumassa hyvissä ajoin. Antaessani paperit tiskin taakse, sieltä tulikin spontaanisti heti, että "tämähän onkin oikea auto". Maksoin lystin 49 euroa ja menin ottamaan kahvit automaatista. En ehtinyt ottaa kuin yhden ryypyn, kun katsastaja jo tuli kyselemään, kellä on Mini. Menimme ulos saman tein, hän sulloutui autoon, ja minä jäin ulkopuolelle katsomaan, mitä tulee tapahtumaan.

Meitä ennen meni joskus aiemmin katsastuksessa pompannut 940 Volvo jarrujen tarkastukseen, joten katsastajalle jäi aikaa tutustua ajokin hallintalaitteisiin, pyyhkimiin, valoihin ja äänimerkkiin. Sitten olikin iskareiden testi ja hyvin meni läpi ehkä n. 350 km ajetuilla kaasuiskareilla. Jarruja katsastaja joutui hieman lämmittelemään, mutta hyvät kehui olevan. No uudethan ovat nekin, mutta ovat varmaan pölyyntyneet tallissa ja menomatkalla oli vielä sadetta, että taisivat olla märätkin. Myös katsastajan päivä näytti olevan pelastettu, kun pääsi näpräämään oikeaa autoa!
Eli Ministä tuli jälleen liikennekelpoinen seuraavksi vuodeksi!

tiistai 14. lokakuuta 2008

Ottaa päähän

Nyt ottaa todella pattiin. Nimittäin eilen julkaistiin juttu, että valtio menee ja ostaa Elisaan merkittävän omistuksen. Ja perusteena oli ei enempää tai vähempää kuin se, että on tärkeää, että televerkkojen omistus säilyy kansallisena!!! Kuinka politiikot ilkeävät tuollaista edes esittää, kun muistissa on Soneran polkeminen suohon!

Nyt eivät politiikot tahdo muistaa enää, että myydessään Soneraa ruotsalaisille alehinnalla, niin silloin kansalliset edut eivät olleet mukana lainkaan. Katsottiin, että kunhan saadaan valtion kassaan jokunen sentti, niin muulla ei ole väliä. Televerkkojen omistuksella ei päättäjien mielestä ollut mitään vaikutusta esim. kansakunnan turvallisuuteen - ehkäpä mieluummin päinvastoin.

No nyttemmin on kanta näemmä muuttunut ja siitä syystä jo norsunluutorneissa mietitään valtiolle turvallisuutta lisäävää omaa tietoliikenneverkkoa monen sadan miljoonan euron kustannuksella. Ja nyt sitten vielä tuo Eliisaa merkittävästi ostaminen. Tulee kansalliselle turvallisuudelle hintaa! Eiköhän jo pitäisi pistää kansakunnalle aikoinaan vääriä ratkaisuja tehneille muutakin kuin sulkia hattuun. Kun pieni ihminen tekee työnsä hyvin kaikkia ohjeita ja määräyksiä noudattaen, niin sellaisen niskaan ollaan kyllä helposti lastaamassa kaiken maailman vastuut muidenkin tekosista. Näistä voi lukea esimerkiksi kirjastani "kairoilta kahleisiin".

Että eipä tämä maailma ole missään mielessä oikeudenmukainen. Elisan väki on sitten ilmeisesti tärkeämpää politiikoille kuin Soneran väki aikanaan oli. Näinhän kyllä näytti olevan jo Posti - ja Lennätinlaitoksen aikaan, jos joku vielä niitä aikoja muistaa!

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Kummallista!

Olen tässä mietiskellyt, että viitsinkö kajota tähän aiheeseen lainkaan, mutta kun jopa eurooppalaisittain asiaa on pistetty hätäkokouksissa jonkunlaiseen pakettiin, niin täytynee sitten pistää myös oma näkökantani asiaan.

On ihan oikein, että ketkuttelupelillä ylläpidettävä talous pistetään aina välillä tasaiseksi. Näin monelle tulee karvasta oppia, mutta aina näköjään riittää vaan onnenonkijoita, jotka helpon rahan toivossa tekevät ties mitä. Se on tietenkin paha juttu, että me ei ketkuttelijatkin saamme kärsiä, kun oikein pahasti rapatessa roiskuu.

Siispä teesini:
Koko kupla eli siis koko pörssimaailma lakkautetaan!
Perustelu: Ainoastaan siinä vaiheessa, kun yritys menee pörssiin, saa itse yritys käyttövaroja toimintaansa. Listautumisen jälkeen itse yritykselle ei tule pelimerkkejä lainkaan, ellei sitten pelaa itsekin osakkeillaan!
- Jos yrityksellä menee hyvin, se ei välttämättä takaa pörssiarvon nousua, sillä alan, jolla yritys toimii on jotenkin oltava ns. mediaseksikäs.
- Pörssiarvoja heiluttelevat jos jonkinlaiset mielikuvat. Niitä on niin monta kuin on päiviä vuodessa ja ehkä enemmänkin!
- Jos yrityksellä menee hyvin ja lisäksi se on mediaseksikäs, niin pörssiarvot nousevat ja hyödyn korjaavat ne pelaajat, jotka myyvät osakkeensa jollekin toiselle pelaajalle. Kun taas toiset vaan tutkivat päivittäin, miten heidän ns. omaisuutensa on karttunut, mutta eivät kuitenkaan ahneina raski niitä myydä - kunnes on myöhäistä.
- Jos yrityksen pörssiarvot ovat korkeat tai tai ovat kehittyneet "hyvin", niin silloin hyötyä saavat myös firman johtajasopimuksilla työtään tekevät. Siis ne saavat hyödyn, jotka eivät tulokseen oikeastaan mitenkään vaikuta. Varsinaiset työntekijäthän sen tuloksen tekevät, johtajien vaikutus tulokseen on yleensä hyvin minimaalinen.
- Kukaan ei enää saisi rahojaan tyhjästä, vaan jokainen joutuisi tekemään työtä ansaitakseen elantonsa. Yhteiskunta tervehtyisi!

Pörssien tilalle yritykset joutuisivat luomaan jonkinlaisen obligaatiomaailman hankkiakseen kassoihinsa investointirahaa, jos eivät haluaisi käyttää pankkien luototusta hyväkseen. Hyvä yritys pystyisi tarjoamaan parempia obligaatioita ja myynti olisi taattu. Kassavaranto olisi turvattu. Näin myös johtajien boonukset täytyisi sitoa reaalisiin mittareihin, jolloin todellakin myös johtajien oikeasta työstä maksettaisiin oikeaa palkkaa. En millään jaksa uskoa, että kenenkään johtajan yli 15000 tai 20000 euron kuukausipalkat perustuvat tehtyyn työhön. Enemmänkin selitykseksi tarjotaan, että hehän kantavat vastuun tapahtumista firmassa. Mutta sekin on nähty, että mitään vastuuta ei oteta huonon päivän kohdatessa, vaan vieritetään ne sinne, minne ne eivät kuulu. Ja se on näköjään äärimmäisen helppoa! Onneksi on toki vastuullisiakin johtajia olemassa, joskin he ovat tätä nykyä enemmänkin entisiä johtajia. Mutta ovat kantaneet johtajan vastuunsa suoraselkäisesti! Pietarin portilla heille sitten tippuu varmasti bonuksia - uskon minä!
Toki on nähty sekin, että mittareita voidaan asetella miten vaan, mutta kun varsinaiset kuplat häviäisivät, niin myös mittaristoihin voitaisiin panostaa paremmin. Silloin hallituksien pitäisi olla myös nykyistä ammattitaitoisempia, jotta ne pystyisivät näkemään oikean suunnan firmojen kehityksissä ja niillä olisi kanttia vaatia oikeaa suuntaa. Nythän hallituksissa olevia, rehellisiä asioita vaativia jäseniä pidetään jonkinlaisina häiriköinä. Se ei ole tietenkään oikein!

No minä en pysty kaatamaa pörssimaailmaa, mutta jos minulla valta olisi, niin heti kaataisin!

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Päivän kuumat

Tässä vastasin erään tuttavan blogiin, että kyllä -80 -luvulla oli työmoraali kunnossa. Siis ainakin siinä firmassa, missä pistimme langatonta televiestintää kukkumaan lähes joka niemeen ja lahdelmaan. Nyt tässä viime vuosina, kun olen joutunut oloneuvokseksi ja kunto on vajonnut alle asteikkojen, niin olen huomannut, että nykyään kunnon työmoraali ja -taito ovat erittäin harvoin olemassa olevaa luonnonvaraa. Sen huomasin, kun rakennutimme tätä nykyistä taloa. Niistä olen kirjoittanut myös kirjassani "kahleet murtuvat". Mutta viimeisin huomio on vain muutaman viikon takaa. Paikallisessa lehdessä oli paikallisen kourufirman ilmoitus vesikouruista ja lumiesteistä. Soitin kaverille ja hän jopa tuli seuraavana päivänä katsomaan, mihin kouruja tarvitsen ja mihin tulee lisää lumiesteitä. Sovittiin hinnat ja asennusviikko. Eli asennuksen piti olla viime viikolla. Ei ole kuulunut soittoa tai edes kirjettä, että asennus myöhästyy! Onneksi en ole vielä mitään maksanut.

Kävimme vaimon kanssa tänään kiertämässä Hirvihaaran golfkentän - ehkäpä se oli viimeinen kierros tälle syksylle. Menomatkalla jo näimme 4 joutsenta aterioimassa pellolla, perillä sitten oli joukko erilaisia vesilintuja ja yksi orava. Myös joidenkin tyynien paikkojen yllä vaelsi isoja hyttysparveja, vaikka yöllä oli ollut melkoinen pakkanen. Äkkiä ne saavat siivet alleen, kun vähänkin saavat aurinkoa.
Ilma oli parasta koko kierroksessa. Vaimo oli niin tympääntynyt peliinsä, että se vaikutti minunkin suorituksiin, vaikka yleensä en ota ulkopuolelta mitään vaikutteita pelaamiseeni. Minun pelitaso on sellainen, että välillä tulee ihan kivoja onnistumisia. Tänään tuli jopa yksi "pirkku". Mutta kyllä niitä söpsöjäkin tulee ihan liian kanssa, mutta minä en niistä hermostu. Sehän on aivan minusta kiinni. Miksi en mene ja harjoittele niin paljon, että söpsöjä ei tule!

Kotiin palattuamme posti oli laatikossa ja taas oli uusi Tekniikan Maailma. Se on lehti, jota jaksan edelleen jossakin määrin lukea. Vauhdin Maailman tilauksen lopetin, kun en tykkää lainkaan sen nykyisestä tyylistä. TM on jotenkin säilyttänyt hyvin tyylinsä aikaansa kuitenkin peilaten vuosikymmenestä toiseen.
Nyt oikein pistin merkille, mitä juttuja ensimmäisellä kierroksella lehdestä luin:

Ensimmäisenä luin Kian uusista kehitysaskeleista yhä puhtaampiin autoihin. Mutta mitään uutta ei heilläkään ollut esittää. Oli vain BMW:stä tuttu koneen sammustussysteemi esim. liikennevaloissa, hybridi ja polttokennon proto. Siis ei mitään mullistavaa!

Sitten tulivat eteen vuoden auto -ehdokkaat. Ihmettelen, kuinka edelleen vuoden autoksi yritetään saada katumaastureita tai järkyttävän suuria tila-autoja. Toki niitäkin jotkut tarvitsevat, mutta että vuoden autoksi! Omana suosikkina voisin heittää esille vaikkapa Alfa Romeo Miton!

Seuraavana pieni pysähdys tuli uuden Volvo XC60:n kohdalla. Se on juuri katumaastureita, joihin en mitään mielenkiintoa tunne. Mutta nyt katsoin moottorivaihtoehdot. Autoon tarjotaan kolme moottoria, yksi kolmelitrainen turbokuutonen (bensa) ja kaksi eri tehoista dieseliä.

Sitten luin jutun armeija uudesta helikopterista NH90:stä. Tämä ihan sen takia, että serkun poika oli armeijassa olleessaan hankkeessa mukana ja nyt armeijasta eläkkeelle siirryttyään on Patriassa kyseisten laitteiden koelentäjänä. Aina on ollut selvää se, että kopterissa on ominaisuuksia, mutta rakentamisessa ja viimeistelyssä on ollut ongelmia. Jospa ne sitten nyt alkavat olla ohi!

Sitten olikin jo syksyn toisen rengastestin vuoro. Nyt tutkittiin katumaastureiden talvikumeja. Näkyvät tulokset olevan aivan odotetunlaiset. Nastarenkaat ovat talviolosuhteissa se ainut oikea kumi, jos tarvallisuusnäkökohdilla tuloksia arvioi . Nyt testin voitot veivät Continentalin kumit niin nasta- kuin kitkaluokassakin.

Sitten olikin edessä jo uuden Ford Fiestan ensitesti. Vaikuttaa näpsäkältä pirssiltä, kun siihen saisi sen valmistusohjelmassa olevan 1,6 litraisen bensakoneen. Nyt ilmeisesti Suomeen tarjotaan vain 1,25 litraisia bensakoneita ja 1,4 litraiset ja 1,6 litraiset dieselit. Täytyy edelleen ihmetellä, että olen bensakoneiden kannalla. Siihen kyllä löytyy hyviä argumentteja, mutta niille eivät muut oikein näytä lämpeävän. Ensinnäkin öljynjalostuksessa syntyy myös bensaa joka tapauksessa. Ei ole mitenkään järkevää, että meillä kulutettaisiin vain dieseliä ja vietäisiin bensa alehinnalla vaikkapa jonnekin arabimaihin. Minusta olisi järkevää se, että ammattiliikenne olisi dieselin käyttäjiä ja me yksityiset taas bensan kuluttajia. Näin hinnoittelu menisi sopusuhtaisesti jatkossakin käsi kädessä. Lisäksi myös bensakoneiden laajempi käyttökierrosalue sopii hyvin myös taludelliseen ajamiseen. Kansanomaisesti sanoen voidaan siis ajaa suurella vaihteella esimerkiksi kaupunkinopeuksia. Minä tykkään siis enemmän bensakoneen ominaisuuksista, vaikka on minulla joskus ollut pari dieseliäkin, jotka sitten hävisivät hyvin nopeasti käytöstäni.

Sitten tuli esittely Alfa Romeo Mitosta. Se olisi kiva peli 1,4 litran turbokoneella (bensa). Se on sellainen pikkunäppärä karamelli!

Citroen C4 - ei pysähdyttänyt!

Dacia Sandero - ei vaikutusta!

Honda Accord ja Subaru Lecacy dieselit - ei kiinnostusta!

Nokia 6210 Navigator - ei ajankohtainen! Käytän Nokian 49 euron puhelinta, jolla tulen vallan hyvin toimeen.

Aprilia Mana - automaattinen moottoripyörä. Lueskelin harppoen, ei vaikutusta.

Vauhti raiteilla kiihtyy. En vielä lukenut, mutta aion palata asiaan.

TM liikenteessä. Luin ja ihmettelin! Tai oikeastaan tarkemmin ajatellen en ihmetellyt, koska noita juttujahan on koko ajan nähtävissä liikenteessä, kun siellä kohelletaan milloin mitenkin.

Moottoripyöriä myydään elämyksillä. Niinhän se on. Kun lukee moottoripyöräilijöiden omia kuvauksia siitä, miksi he ajavat pyörillä, niin ainahan sieltä tulee se vapaudentunne ja mitä kelläkin. Siis elämyksiä moottoripyöräilijät hakevat ja kun niin on, niin totta kai markkinamiehetkin sen huomioivat. Ja pyörä pyörii!

Puhetta ohi puhelinlaskun. Kerrotaan, miten matkapuhelinkäyttäjä voi hyödyntää nettipuheluita. Meikäläinen käyttää nettipuhelinta kotikoneelta, mutta en vielä ole mennyt matkapuhelinkäyttäjäksi. Kun se tarvitsisi sitten sen kalliimman puhelimenkin!

Audi A6 - vauhdilla eteenpäin! Ei kiinnosta.

Opel Zafira diesel - ei kiinnosta!

Chevrolet Epica diesel - ei kiinnosta!

Panasonic Lumix - palaan juttuun myöhemmin!

Lotus Elise - luin antaumuksella! Siinä olisi pikkuperheelle näppärä kauppakassi.

Telakalla suhisee - ohitse vauhdilla!

Kapea on kaunista - Duesseldorin matkailuajoneuvonäyttely 2008 - ohitan selailemalla!

Nyt kelpaa pienikin - Caravan 2008 messut Lahdessa - ohitan selailemalla!

Kaikkien aikojen Polaris. Luin pikaisesti, koska itselläkin on mönkijä lumikoneena.

Seat Ibiza 1,6 Sport. Tietenkin luin jutun, koska juuri tuon kokoluokan ajoneuvot juuri nyt kiinnostavat. Nätti peli!

Satunnainen tarkkailija. Nyt jäi juttu ensimmäisellä kierroksella lukematta, mutta varmasti palaan asiaan myöhemmin. Tällä tarkkailijalla sattuu olemaan monta kertaa asioita, jotka kolahtavat meikäläisenkin ajatusmaailmaan.

Lopputoteamuksena varmaankin voin vielä edelleen todeta, että autohullu olen. Ei siitä mihinkään pääse!

lauantai 4. lokakuuta 2008

Ikean ihmeet

Vaimolla oli tässä joku päivä sitten vapaata. Hän raahasi minut tuohon otsikossa mainittuun tavarataloon. Sisälle menimme juuri ovien auettua, mutta väkeä oli jo mustanaan käytävillä ja portaissa. Tuli mieleen, että eivätkö ihmiset enää tee töitä lainkaan, kun keskellä päivää on aikaa notkua tavaratalossa krääsää haalimassa. Kun itse olin työelämässä, niin ei tullut kuuloonkaan karkailla keskellä päivää kauppoihin, vaan ostokset (jos niitä oli) oli tehtävä iltaisin tai viikonloppuisin. Vai onko niin, että talo oli vuorotyöläisiä täynnä? Ehkä sitten niin!

Eipä silti, minua ei noihin taloihin tahdo saada kirveelläkään. En tiedä mitään niin tylsää kuin vain haakuilla tuntikausia tavararöykkiöiden keskellä. Varsinkaan kun ei ole mitään ostettavaa tai kun ei ole millä ostaa! Jos on jonkun tarve-esineen hankinta, niin minä painun liikkeeseen, jossa tiedän kyseisiä kamppeita olevan kaupan ja käyn sen ostamassa. Aikaa ei mene turhaan, eikä rahaakaan.
Onhan niin, että jos tuollaiseen Ikean tapaiseen kolossiin kerran on sisälle joutunut, niin jotakin sieltä mukaan lähtee, vaikka ei olisi kyseisille tuotteille tarvettakaan.

Vaimo halusi näyttää minulle Ikeassa, millaisen sängyn päädyn hän haluaa minun tekevän. Siis ei ollut puhettakaan minkään ostamisesta! Ja minä menin retkuun! Nimittäin perillä kyllä hieman katseltiin sänkyjäkin, mutta kaupat tuli kuitenkin tehtyä tietokonepöydästä, toimistojakkarasta ja rullien päällä makaavasta kaapista. Siis heräteostona saimme toista sataa kiloa ruotsalaista lastulevyä ja erilaisia rautoja pakattuna lukemattomiin pahvipaketteihin. No onpahan metsäteollisuudella edes jotakin tehtävää, kun puskee Ikealle pahvitavaraa uusiin pakkaksiin! Ja oli paketeissa valkoistakin paperia kokoamisohjeissa - toivottavasti nuo kaikki on ostettu Suomesta!

Kun paketit olivat kotona, niin sitten alkoi ensin pakkausten purku terassilla, sitten osien kiikuttaminen tänne orrelle ja lopuksi kasaaminen. Pakettien purkamisesta ja osien kantamisesta sain migreenin, johon lääkkeeni eivät auttaneet kuin vasta illalla. Kuitenkin päivän siinä yritin koota ostoksista käyttökelpoisia. Ja kyllähän niistä melkoisesti parvelle täyttöä tulikin!
Se ihmetyttää, että miksiköhöhän paketeissa oli yhteensä 13 kuusiokoloavainta, jotka ovat nyt sitten ylimääräisinä. Avaimia on vain kahta eri kokoa, joten melkoisen monta samanlaista oli pistetty paketteihin. Aikamoista tuhlausta! Mutta minkäänlaisia ruuvitalttoja paketeista ei löytynyt! Ilmeisesti Ruotsissa kaikilla ihmisillä on ruuvarit, mutta ei kuusiokoloavaimia! Minulla kyllä olisi ollut kaikki tarvittavat työkalut.

Aika sitten näyttää, onko ergonomia nyt niin hyvässä kunnossa, että vielä ensi talven pystyn kirjoittamaan päivittäin. Jos en, niin sitten koko tämä ostos oli turha. Aika sen vasta näyttää!