torstai 31. maaliskuuta 2016

Ei mahda mitään - kevät tuli

Joutsenia ja muita siivekkäitä eilen Mäntsälänjoen varrella olevalla pellolla.

Kyllä se niin on, että kevät on tullut - ainakin tänne Mäntsälän korkeuksille. Taivalkoskella ja Kuusamossa vielä hiihdellään SM -tasolla ja vielä alkuviikosta täällä Mäntsälässäkin tykkiladulla. Itse kylläkin pistin hikilaudat kesäteloille jo  joku aika sitten, tarkalleen ottaen 16.3. 36 lenkkiä kävin hiihtämässä. Nykyään en viitsi laskeskella edes kilometrejä, koska niillä ei ole mitään merkitystä. Sen verran katson, että peräkkäisillä lenkeillä en hiihtänyt samoja matkoja. Jäi aikoinaan hiihtovalmentajan kursseilta ja omalta aktiivikaudelta mieleen, että kroppa tarvitsee erilaisia harjoituksia. Jos aina puskee saman lenkin ja samanlaisilla tehoille, niin jossakin vaiheessa kunto alkaa jopa heiketä. Varsinkin täällä eteläisessä osassa maata hiihtomahdollisuudet ovat sen verran rajoitetut, että silloin kannattaa mahdollisuuksista ottaa irti kaikki saatavissa oleva hyöty.

Hiihtokauden jälkeen tein aika paljon kahvakuulaharjoituksia. Käytännössä tein harjoituksia noin joka toinen päivä, kun hiihtokaudella ehkä vain 2 - 3 kertaa viikossa. Ajatuksena oli saada vahvennusta golfsvingissä tarvittaviin lihaksiin ja vartalon kiertoon vähän vauhtia. Tiistaina kävin lyömässä palloja rangella ja lyöntini oli aivan hukassa. Ilmeisesti painojen kanssa  tehdyt harjoitukset ovat vaikuttaneet ajoitukseen niin, että soketteja syntyy. Varsinkin rautamailoilla noin 80% lyönneistä lähetti pallon rankasti oikealle. Painon kanssa tehdyt svingit ilmeisesti aiheuttivat sen, että vartalo otti voimallisemman otteen lyönnistä ja eteni ennen käsiä. Tilasin tälle päivälle tuokion pron kanssa, joten jospa lyönti alkaa oieta.

Elämme aivan selvästi kesämaassa. Kesällä pystyin golfaamaan 108 kierrosta ja nyt talvella sain kasaan vain 36 hiihtolenkkiä. Eiköhän nuo luvut selitä, että kesä on 2/3 vuotta ja talvi vain yhden kolmanneksen, siis täällä  Mäntsälässä. Itse haluaisin kyllä tuota talviaikaa pitemmäksi, mutta joutuisin silloin yksikseni muuttamaan ylemmäksi. Ainakaan toistaiseksi sekään ei tunnu ajankohtaiselta, joten täytyy kärvistellä. Talvea en halua missään tapauksessa uhrata esimerkiksi jonnekin vielä kesäisempiin maihin matkustamalla, ainakaan niin kauan kun jaksan murtomaata hiihdellä ja nautin siitä. Monet golffarit kyllä harrastavat sitä, että liihottelevat Suomen kauden jälkeen vaikkapa Thaimaahan talveksi - pelaamaan golfia. Tuntuu näin äkkiseltään aika tylsältä!

Siis Hirvihaarassa on jo range auki, tosin siellä pystyy vain lyömään, koska putti- ja chippialueet eivät ole vielä selviytyneet talvesta. Monta kenttääkin on jo auki, mutta ei ole vielä innostanut lähteä katsomaan, miten peli käytännössä sujuisi. Varmaankaan väylät eivät sokettini vuoksi riittäisi. Peli ei olisi nautittavaa.

Lehtijuttuja olen tehnyt kahden kolmen jutun kuukausivauhtia. Ihan sopivasti, vaikka en ole päässyt uusimman kirjani vaiheissa oikeastaan alkua pitemmälle. Täytyy ilmeisesti etsiä uusi kustantajakin. BoD on kasvanut jo niin suureksi, että alkaa tämän tästä takkuilla. Harmittavin tilanne oli viimeisimmän kirjani "mustapukuinen" -kanssa. Tein taittoa ja suunnittelin kantta, kun vähän väliä yhteys meni poikki. Työ oli palasteltava pieniin paloihin ja koetettava tallentaa aina välillä ennen uutta katkeamista. Tein työtä tuntikausia ja sain jonkinlaisen lopputuloksen, mutta esikatselu paljasti virheitä. Tein korjaukset ja lopulta olin esikatselussa tyytyväinen, olin saanut virheet pois. Sitten tilasin itselleni satsin kirjoja, mutta hämmästys oli suuri, kun avasin paketin. Kirjat olivat virheellisiä!
Toki virheet eivät olleet suuria, takakannen tekstissä oli kirjoitusvirhe ja oli jotakin muutakin pientä.
Otin yhteyttä kustantajaan, mutta siellä naiset tylysti kertoivat, että olen hyväksynyt kyseisen version. Minun oli kärsittävä nahkoissani. Sain kuitenkin jaettuja kirjat ja ovat ehkä arvokkaampia sitten joskus, kun olen päässyt suureen maineeseen. Noita kirjoja ei ole kaikilla!










perjantai 18. maaliskuuta 2016

Helmikuu


Helmikuussa oli muka niin kiireitä, että en ehtinyt blogejakaan kirjoittaa. Hiihtämässä kävin lähes kaksikymmentä kertaa. Matkoja en ole laskenut, mutta siellä kympin paremmalla puolen lenkkien keskipituus lienee. Määrä on ihan hyvä, kun koko talven saldoksi tuli 36 lenkkiä. Alkoi tuntua siltä, että hiihto sujui mukavasti, jopa Hirvihaaran kilpaladun pitkät vastaset menivät välillä lepäilemättä ja myötäset ne vasta sujuivatkin, parhaimmillaan yli kuudenkympin vauhtia. Minulla ovat kaikki käytössä olevat suksiparit yli neljännesvuosisadan ikäisiä, kun ovat kilpahiihtokauteni jäämistöä. Ovat sellaisia hieman hitaita suksia kaikki. Mutta kestävät hyvin, kun niitä hoitaa, eikä huitele sorateiden yli hiihtäen, kuten niin moni näytti tekevän. Erirtyisesti naisilla oli tapana tallustella suksien kanssa hiekoitettujen teiden yli . Yllä oleva kuva on otettu kännykkäkameralla kaasuladulta. Lähetin kuvan Mäntsälän uutisten toimitukseen ja sehän julkaistiin viikon kuva -otsikon alla. Millähän ansioilla?


Tyttäreni on erään koiralehden päätoimittaja ja hän pyyteli joitakin talvisia kuvia koiristamme. Eipähän siinä muuta kuin koirat ulos tarhaan, kamera mukaan ja näppäilemään talvisen lumisia koirakuvia. Silloin sattui olemaan aurinkoinen päivä, eikä lumisateesta tietoakaan. Siispä täytyi järjestää koirien kanssa pienet lumisodat ja kyllähän kuviin joitakin lumisia piirteitä sain. Kuvassa juuri muutama päivä sitten kuusi vuotta täyttänyt Essi ihmettelee hötäkkää.

Kirjoitushommat eivät ole päässeet alkamaan, itse asiassa en ole löytänyt vielä kovin paljon kirjoitettavaakaan. Romaanin juoni on jotakuinkin kasassa, mutta paljon tietoja puuttuu. Muutaman lehtijutun kuitenkin väsäsin.

Hirvihaaran Golfin klubin viereen saimme muutaman lyöntipaikan entiseen linja-autotalliin. Siellä kävin kolme kertaa palloja lyömässä. Kohtalaisen hyvin lyönti oli talvehtinut, vaikkakaan muutaman metrin lentoradasta ei voi päätellä, kuinka suoria lyönnit ovat. Sen näkee vasta sitten, kun päästään ulos pauluttelemaan. Varmaankin huhtikuun puoliväliin mennessä - ainakin niin toivon.

Piti ihan uteliaisuutta tehdä elämä pelissä -testi, joka liittyi saman nimiseen  televisio-ohjelmaan. Tulosten perusteella meillä ei todellakaan mene hyvin. Minun nappaamat pisteet olivat todella alhaiset, eikä toisenkaan puoliskon pisteen olleet edes keskiarvossa. On tietenkin tunnustettava, että aika tiukalla seulalla arvioin vastauksiani, ja päätin ryhtyä valmennukseen. Sieltä tuli monenlaisia tehtäviä, joita sitten itsekseni pureskelin, mutta on todettava heti, että valmennus ei ole auttanut. Varmasti testitulos olisi samansuuntainen nytkin. Mutta tulipahan kuitenkin koetettua! Mitäpä sitä ihminen ei hyvinvointinsa eteen tekisi.