Syysmietteissä talvea odotellen

                            Essikin tykkää talvesta

Syysmietteissä

Syksy oli ilmojen puolesta ennen viime viikkoa ulkoilun kannalta todella hieno. Itselläni ulkoilu hieman kärsi, kun sain Lahdessa auton takapuskuriini ja satutin hieman niskaani. Parin viikon päästä nuksautin selkäni pois pelistä. Ei ollut puhettakaan kentälle menosta. Muutaman hoitokerran jälkeen tilanne on parantunut, mutta nyt sitten säät huononivat - sateella ja kylmällä ei ole oikein haluja lähteä liikkeelle. Talveen mennessä selkä on varmaankin jo kunnossa, ja laduille toivottavasti pääsen normaaliin tapaan. Lunta ja talvea odottelen aina innokkaasti. En ainakaan vielä voisi ajatella, että lähtisin parhaan talven ajaksi etsimään aurinkoa, sitä sain kesällä ihan liikaakin. Ajatusmaailmakin toimii paljon paremmin viileimmillä keleillä!

Kävin 25.10. Mäntsälän kirjastossa kansalaisopiston kutsumana kirjailijavieraana. Täytyy sanoa, että eivät täkäläiset olleet kovin halukkaita kuulemaan miksi, mitä ja miten kirjoitan. Lupasin, että paikalle tulevat saavat kokea erilaisen vierailun ja niin varmasti ne muutamat tilaisuuteen tulleet saivatkin. Olen itsekin ollut monet kerrat kuuntelemassa kirjailijavieraiden sanomaa ja kyllähän ne ovat kuin samasta muotista vedettyjä.

Suomessa on paljon hyvää kirjallisuutta, mutta valitettavasti vain pieni osa siitä pääsee esille. Tarvitaan taustalle joku tähteys - kirjailijana tai joillakin muilla tavoin saavutettuna. Vain tähti saa ihmisiä liikkeelle ja availemaan kukkaronsa nyörejä. Varsinkin tänä syksynä olen huomannut, että ns. elämänkertoja on julkaistu muilla aloilla kunnostautuneista henkilöistä, niillä lienee sitten olevan jatkuva tilaus, lukijat ovat uteliaita.

Eipä silti minunkin ensimmäinen kirjani oli omasta elämästäni ja tapahtumista ja se myi yllättävän hyvin, varmaankin enemmän kuin muut kirjani yhteensä.

Pikku poikana kuuntelin miesten tarinoita karhuista, kummituksista tai mistä tahansa mielenkiintoisista asioista. Parhaat kertojat saivat tarinat elämään mielenkiintoisesti, tarinat etenivät loogisesti ja koko ajan eteenpäin. Turhat koukerot jäivät pois, vaikka kieli olikin sujuvaa ja selvää sikäläistä murretta. Sellaisia tarinoita halusin kertoa itsekin, mutta suullisesti en yksinkertaisesti osannut. Kirjoittamalla pyrin samoihin periaatteisiin, nopeatempoisuuteen ja selkeään kerrontaan. Se ehkäpä riittääkin minulle ja pienelle lukijakunnalleni.

Nykyään kirjailijat ovat usein toimittajia tai akateemisen Suomen kielen koulutuksen saaneita. Siksi tekstit ovat monta kertaa mielestäni liian koukeroisia ja luonnonmukaisuus häviää. Kuitenkin lukijat näitä pääasiassa lukevat. Miksikähän?  

Politiikkaan minä en ota edelleenkään kantaa, mutta äänestäjänä tietenkin voin muuten ottaa kantaa maamme tapahtumiin. Kun Sipilä otti päämisteriyden, olin mielissäni, että saamme valtion taloudelliseen tilanteeseen oikean suunnan. Minusta insinööri oli oikea henkilö pistämään asiat järjestykseen ja alku olikin todella mieleeni. Näytti todellakin siltä, että saataisiin velanotolle jotakin järkeä. Mutta eipä jatko sitten lentänytkään, alkoi kampituskampanjat uudistusten ja muutosten alasajoon. Ei ollut kansakunnalla vielä asiat tarpeeksi huonosti ja meno jatkuu entisenlaisena. Harmitukseni on suuri, mutta en yöuniani aio kuitenkaan asialla menettää. Yöunet menevät muillakin asioilla.

Syksyä ilmassa

Ajelin perjantaina 30.9. Lahteen. Olin saanut Laineen Pekan Optikkoliikkeeltä tarjouksen tarkistuttaa silmäni. Olin hyvissä ajoin liikkeellä, kun Uudenmaantien liikennevalot kertoivat, että pitäisi pysähtyä ja antaa tietä risteävälle liikenteelle. Olin melkein pysähtynyt, kun kuulin takaa renkaiden vinkumista, näin peilistä, että vihreä auto lähestyy aivan liian nopeasti, olin jopa huomaavinani, että renkaat savusivat jarrutuksessa. Yritin vielä väistää, mutta enhän minä mihinkään päässyt. Yritin ottaa rysäyksen vastaan tukemalla päätäni niskatukeen ja sitten pamahti. Autoni päätyi risteyksen yli – onneksi sivuilta ei tullut liikennettä ja muilta törmäyksiltä vältyttiin.

Tunsin niskassani kipua, joten aloin soittaa hätäkeskukseen, kun perääni törmännyt noin nelikymppinen mies tuli autolleni ja pyyteli anteeksi. Ensimmäisenä paikalle ehti paloauto. Heti perään tulivat myös poliisit ja viimeisenä ambulanssi pääsi paikalle. On tunnustettava, että ammattilaisten toiminta paikalla oli ensiluokkaista. Näki, että kyseessä eivät olleet ensikertalaiset. Niskani ja kuntoni tarkastettiin huolellisesti ja lopulta noin puolen tunnin jälkeen sain luvan lähteä kotiin. Poliisit tekivät työtä peräänajajan kanssa. Kirjoittivat hänelle sakot ja sain yhteystiedot hoitaa asiaa eteenpäin vakuutusyhtiön kanssa.

Käynnistäessäni auton, totesin, että pakoputki vuotaa, ajokissani oli oikein miehekkäät soundit. Muut vauriot tarkistin kotona. Takapuskuri oli länässä takaosan rakenteita vastaan. Ulospäin vauriot näyttivät todella vähäisiltä, mutta saatuani takaluukun auki, paljastui, että rakenteissa oli tapahtunut liikettä eteenpäin. Perään ajanut auto jäi tien varteen, kun koko nokka oli kasassa ja nesteet ulkona.

Kotona sain ukaasit mennä lääkäriin ja päivystyksessä kävinkin. Röntgen ei ollut enää auki, joten eipä käynnistä ollut paljon apua. Ohjeeksi sain nauttia särkylääkkeitä, joita muutamana päivänä jouduin syömään. Sain yhteyden vakuutusyhtiöön, josta sain ohjeen mennä autoni kanssa CarPojille Mäntsälään. Sinne veinkin autoni ensin kuvattavaksi ja lopulta hoitoon 10.10. Sijaisautoksi sain punaisen VW Polon. Siinä ei varusteilla ja tehoilla pröystäilty ja kolmipyttyisen moottorin äänikin oli kuin leikkiautossa. Seuraavana päivänä minulla oli meno Hankoon, jonne ajoin vaimon Yetillä.

14.10. menin kauppaan sijaisautolla. Halusin sijoittaa ostoskassin penkkien väliin lattialle. Ujuttaessani muutaman kilon kassia autoon, tunsin selässä oikealla puolella pienen nuksahduksen ja sähköiskun kaltaisen kivun. Kotona kipu vain kasvoi ja mietin, mitä selkäni kanssa tekisin. Ajattelin ensin kiropraktikkoa, mutta päädyin menemään ensin kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Lukko ei kuitenkaan auennut, joten sitten oli kuitenkin meno kiropraktikolle. Kipu ei ole täysin lakannut, mutta aion kuitenkin mennä testaamaan selän kuntoa huomenna golfkentälle. Jos ei kestä, niin tulen pois, onhan noita kierroksia jo 102, joten ei haittaa, jos en tilastoihin lisäystä enää saa.

Golfissa paras kierrokseni oli 75 lyöntiä ja huonoin 98, joten tavoitteeni päästä jokaisella kierroksella alle sadan lyönnin onnistui. Jos kipeällä selällä vielä pystyn jonkun kierroksen pelaamaan, niin en enää tuloksia noteeraa, vaikka menisi yli sadan! Olen tavoitteeni saavuttanut tällä kaudella. Kisoista tuli kaksi voittoakin, toinen MU Openista ja toinen M65 mestaruudesta. Lisäksi pelasin yleisten miesten joukossa ihan mukavasti, viimeisenä päivän valkoisilta jopa tuloksen 80 lyöntiä. Oli muuten koko porukan neljänneksi paras tulos ko. kierroksella! Sijoitukseni taisi olla 12. Niin, kävinhän minä M65 -sarjan Suomen mestaruudestakin lyömässä, tosin mestaruus jäi kovin kauas, mutta ihan hyvä kokemus sekin oli.

25.10. sitten olen menossa kirjastoon kirjailijavieraaksi, toivottavasti sinne sakkia tulee, että ei tarvitse tyhjille seinille puhua. Kansalaisopisto on tehnyt ainakin markkinointia, joten ihmisillä pitäisi olla asiasta tietoa, mutta saako se ihmisiä liikkeelle? Sen näen tiistaina.