Facebook välitti joku aika sitten surullisen
viestin, Ville on poissa.
Tutustuin Villeen kansalaisopiston
järjestämällä luovan kirjoittamisen kurssilla. Kurssilla Ville osallistui
aktiivisesti, kirjoitti hyviä harjoitustekstejä ja juttua riitti. Myös hänen
terveydelliset ongelmat selvisivät ajan myötä. Hän oli käynyt ison
sydänleikkauksen ja oli leikkauksen myötä jo nuorena miehenä joutunut
eläkkeelle.
Kurssin jälkeen meillä muutamilla
kurssilaisilla välähti, että kirjoitetaanpa novellikokoelma, johon jokainen
toisi panoksensa muutaman novellin muodossa. Ideoimme pakettia parikin kertaa
ja novelleja syntyi. Ville oli mukana aktiivisesti useammalla novellilla.
Kuitenkin kävi niin, että emme
koskaan saaneet kokoelmaa julkaisuasteelle. Ville kirjoitti ahkerasti ja
julkaisi yhden kirjankin. Hän markkinoi merkonomitutkinnon tuomalla
ammattitaidolla kirjaansa eri kanavien kautta.
Hän kirjoitti myös omaa
elämänkertaansa. Sain lukea tekstin ja täytyy todeta, että se oli lennokasta ja
rehellisenmakuista tekstiä alusta loppuun. Julkaisuun asti se ei päätynyt,
ellei nyt sitten, kun Villeä ei enää ole.
Meillä oli tapana käydä aina silloin
tällöin syömässä ja juttelemassa niitä näitä kiinalaisessa ravintolassa.
Viimeksi tapasimme kevään korvilla. Ville huokaili syödessään ja kertoi, että
sydän alkaa vedellä viimeisiä ja kertoi lopultakin päässeensä sydämensiirtojonoon.
Latelimme melkoista mustaa huumoria syödessämme. Totesimme, että
moottoripyöräilykauden alkaessa ehkä vaihtosydän löytyy. Naapuriloosissa oli
synkän näköinen mies, joka heitteli meihin tuomitsevia katseita, enkä sitä
ihmettele.
Uskon, että Ville kätki paljon kipua
ja tuskaa hurtin huumorin taakse, hän varmaankin jaksoi sen avulla mennä
eteenpäin ja uskoa tulevaisuuteen.
Meillä oli Villen kanssa aivan eri
lähtökohdat elämään. Villen isä oli opettaja ja kommunisti, ja Villeenkin oli
kotioloista jäänyt vasemmistolainen ajattelu. Myöskään uskonto ei ollut hänelle
tärkeää. Hän kertoi avoimesti olevansa agnostikko tai ateisti.
Minun äitini oli uskonnollinen ja
maalaisliittolainen tai keskustalainen viime aikoinaan. Minuun eivät äidin opit
tarttuneet. Politiikka tuli minulle hänen opetuksiensa, sukulaiskommareiden ja
rakennustyömailla demareiden ja kommareiden kesken käytyjen tulikivenkatkuisten
väittelyjen vuoksi suorastaan vastenmieliseksi. En ymmärtänyt - enkä ymmärrä
vieläkään - miksi politiikan avulla on valkoinenkin väännettävä mustaksi tai
päinvastoin. Miksi ei otettaisi asioita vaan asioina?
Myöskään uskonnollisuus ei tarttunut,
vaikka en kyllä tunnustaudu ateistiksi. Ehkä tuo ei ole tullut minulle vielä
ajankohtaiseksi pohdisteluksi.
Villen kanssa keskustellessamme en
noihin kiinnittänyt huomiota, eivätkä ne häirinneet, vaikka Villestä tuli
jossakin vaiheessa jopa Mäntsälän vasemmistolaisten puheenjohtaja.
Keskustelumme käsittivät pääasiassa
muuta kuin politiikkaa. Helposti ruokatuokiostamme tuli parituntinen istunto.
Ville menehtyi aivan liian nuorena,
hänelle jäivät vielä melko nuoret lapset ja hän oli äskettäin löytänyt uuden
elämänkumppanin. Niin paljon olisi ollut vielä koettavaa ja elettävää. Ville
menehtyi aivan liian nuorena.
Toivotan hänelle hyvää matkaa
tuntemattomaan ja otan osaa omaisten suruun!
