Vaikutelmia Facebookin eri ryhmien toiminnasta
Tällä hetkellä saan kuvia ja juttuja Vintage Suomussalmi-, Mustavalkoiset- ja Mäntsälä-ryhmien käyttäjien julkaisuista. En ole noita ryhmiä mitenkään etsinyt, vaan ne ovat tulleet jonkin sattuman kautta. Mustavalkoisista en edes muista, miten sen ryhmän kuvia on alkanut tulla. Olen niitä katsellut ja lukenut kommentteja ja tuntuu siltä, että sinne on etsiytynyt taiteeseen perehtyneitä ihmisiä.
Itse en taiteesta ymmärrä mitään, mutta kuvia olen ottanut pienestä pitäen. Kesätienesteillä sain ostettua Hulkkosen liikkeestä halvan ja yksinkertaisen Felica -kameran. Negakoko oli siihen aikaan normaali 6x6, mutta muuten kamera tarjosi hyvin alkeelliset mahdollisuudet saada kunnon kuvia aikaan. Hyvä, kun kuvista jotenkin tunsi kuvattavan kohteen, sutta tuli paljon.
Seuraavaksi sain hankittua kinokameran, jossa oli jo hieman enemmän mahdollisuuksia tehdä säätöjä, mutta valotusmittarin puuttuessa, ei tilanne paljon parantunut Felicasta.
Opiskeluaikana hankin pakettina halvan käsisäätöisen järjestelmäkameran. Luontokuvaus olisi kiinnostanut, mutta aikaa ei juuri ollut ja kun metsässä olin, niin huomasin, että yleensä tilanne oli ohi, kun sain säädöt kohdilleen. Siksi kamera vaihtui Pentax ME:ksi. Se oli valotuksen suhteen täysin automaattinen ja se olikin sen kameran akilleen kantapää. Automatiikka ei toiminut kuin normiolosuhteissa. Jälleen syntyi sutta ja kuvaaminen jäi vuosikymmeniksi satunnaiseksi.
Seuraava vaihe oli, kun ostin halvan digikameran. Sillä sain otettua näppäilykuvia tilanteista, joissa ei ollut kiirettä. Kun näppäintä painoi, niin kamera mietti todella kauan ennen kuvan ottamista.
Lehtimiesuran alkaessa syksyllä 2011 kävi selville, että kuvauksissa on oltava satavarma kamera, siis kuvan on synnyttävä silloin, kun tapahtuu. Tilanteita ei tule uusintana. Niinpä kameraksi valikoitui Pentaxin halpa järkkäri. Kuitenkin kamera ja optiikka olivat säänkestäviä, kun työtä oli tehtävä vesi- ja räntäsateissakin. Kun Pentaxista ilmestyi seuraavan portaan kamera K30, sellainen ilmestyi työkameraksi. Kamera kesti sellaisen 150000-200000 kuvan ottamista, kun valotus alkoi reistailla. Korjaus olisi tullut sen verran kalliiksi, että kamera vaihtui K3II -tyypiin. Sillä olen nyt kuvannut pian vuoden ja on paras laite, mikä minulla on ollut. Jutun tekoon mennessä ei ole edes mielessä, että kuvia tilanteista ja tapahtumista ei syntyisi.
Kuvauksissa pyrin pääsemään mahdollismman paljon eroon pönötyksistä, mutta ihmiset tuppaavat olemaa kameran edessä melko jäykkiä. Auttaa, kun pitää päällä moottoritoiminnon. Kuvattavan kuullessa ensimmäisen raksahduksen, tulee ensimmäinen helpotuksen huokaus ja kun raksutus vaan jatkuu, hymykin saattaa irrota.
Katsellessani Mustavalkoisen ryhnmän kuvia, ihmettelin, miksi hyvistä kuvista pitää poistaa värit, mitä toimella haetaan. Erikoisuuttako, vai mitä. Poistin muutamista kuvistani värit ja tökkäsin neljä kuvaa fb-ryhmään. Muutamat ihmiset jo tykkäsivät kuvista, mutta sitten ne hävisivät!
Vasta poistojen jölkeen menin katsomaan ryhmän infoa, ja siellä oli, että kahta kuvaa enempää vuorokaudessa kuvia ei saa ryhmään tiputtaa. Lisäksi ei varmaankaan tykätty siitä, kun kommentissani ihmettelin värien poistoa. Ajattelin sinne kuitenkin tökkiä joitakin kuvia silloin tällöin.
Vintage Suomussalmi -ryhmälle olen pistänyt näytille muutamia kuviani ja äidin albumista löytyneitä otoksia. Mäntsälä-ryhmä on ollut pääasiassa seurannassa. Muu fb-asiointinikin on pääasiassa seurantaa ja tökkimistä. No joskus löytyy jotakin, jota voi pistää sinne näytille.
Essihän siinä painelee kuvaajaa kohti. Värillisenä näkyy aika paljon selvemmin!
