Vuosi 2018 on kärsitty
Vuosi 2018 alkoi
toipilaana marraskuulla tehdystä eturauhasen höyläyksestä.
Tammikuun
alussa pääsimme tykittämään lunta hiihtokeskuksessa ja toipilaana olin
valvomassa tykin toimintaa ainakin kaksi kertaa. Hiihtolatujen tultua kuntoon, olin
tietenkin suksien päällä niin usein kuin suinkin mahdollista. Kolme – neljä lenkkiä
ja sitten päivä tai pari lepoa. 55 kertaa ulkoilin talven aikana suksilla.
Hiemankin kovemmin puristettu lenkki teki sen, että virtsan mukana poistui punaista
ainetta pyttyyn. Ei kiva! Virtsaputki oli kärsinyt leikkausoperaatiossa niin,
että teki mieli melkein huutaa, kun neste alkoi valua. Tällaista elo oli aina
maaliskuun lopulle.
Virtsaaminen
ei kuitenkaan alkanut luonnistua lainkaan niin, kuin olisi toivonut. Huonolla
paineella tuli ja pieni liru kerrallaan. Usein oli vessa löydettävä. Mihinkään
epävarmaan paikkaan ei ollut menemistä, kaupassa käyntikin oli ongelma. Kun
hätä tuli, tyhjennystä oli päästävä tekemään heti, eikä viidestoista päivä.
Toukokuun
lopulla menin Turkuun golfkisaan ja kolmesti jouduin moottoritien osuudella
poistumaan vessaan. Onneksi olin lähtenyt ajoissa, niin ehdin kuitenkin omaan
lähtööni. Golfkentillä yleensä löytyi kuusi, jonka suojissa pystyin tarpeeni hoitamaan.
Vuosaaren kenttä oli hankala, kun puita oli vain joitakin kentän laidoilla ja
teitä oli lähes joka puolella kenttää. Kuitenkin kisat sain sielläkin
hoidettua.
Kirjoitin
romaania ”pentti” pitkin talvea ja kevättä. Sain sen julkaisukuntoon ja julkistukseen
17.6. täyttäessäni 70.
Eturauhaongelma oli koko vuoden
päällimmäisenä. Höyläys oli epäonnistunut, mutta vasta marraskuussa meni
terveyskeskukseen vaivan kanssa. Olin siis melkoisen pitkämielinen ongelman
korjauttamisessa.
Tutkimuksiin pääsin Meilahteen, josta
sain lähetteen Peijakseen. Hyvinkään olen jo kokeillut, joten ei tehnyt mieli
mennä sinne uudelleen. No, Peijaksestakaan ei ole kuulunut mitään, joten
toinenkin talvi mennee munilleen.
Hiihtämässä olen käynyt kerran ja
sauvarinteessä muutaman kerran, joten aika huonolla on harjoitteluni ollut.
Koneen ääressä olen kyllä kököttänyt ja rustaillut uutta romaania. Työnimeksi
olen antanut sille ”vihreäpukuiset”. Käsikirjoitus on tässä vaiheessa
raakaversiona, joten suurin työ on vasta edessä. Siinäpä uudelle vuodelle
haasteita.
Golfkentillä kävelin 105 kierrosta,
joten toista tuhatta kilometriä siinä tuli tallusteltua ja lähes 9000 lyöntiä
lyötyä. On siinä vanhalle ukolle ihan riittämiin, vaikka on niitä monia, jotka
paljon enemmänkin pelaavat. Kilpailukierroksia oli kolmisenkymmentä, joilla
menestystä oli melko vaisusta, mutta muutama pokaali ja jokunen muukin palkinto
kisoista mukaan lähti. Paras henkilökohtainen tulos oli erään openin
kakkossija, lisäksi HirviGolfissa saimme parini Miko Sarasteen kanssa voiton ja
Talmassa Mattilan Helenan ja Talmagolfin tj:n kanssa saimme kakkossijan. M70
-Tourilla paras suoritus oli top 30 -sijoitus ja huonoimmillaan Vuosaaressa
loppupäässä joukkoa. Kun Vuosaari on mielestäni paska kenttä, niin eipä sillä
voi muunlaista peliä pelatakaan.
Hirvihaarassa paras harkkakierroksen
tulos taisi olla 77 ja kisassa kahdeksankympin paikkeilla.
Keväällä tasoitukseni oli 9,1 ja nyt
se on 10,7, joten eiväthän kisat niin kovin hyvin menneet. Kortteja en tehnyt lainkaan
harkkakierroksilla.
Viime talven valmistautumisiin nähden
ihan ok kausi.
Syksyllä vaimo sai päähänsä pistää taloomme
hieman erilaista väriä sisäseiniin ja kattoihin. Hän maalasi ja minä tein
aputöitä, mutta hyvissä ajoin ennen joulua homma oli selvä. Kodinhoitohuone
täytyy vielä jossakin vaiheessa hoitaa kuntoon.
Syksyllä taloomme asennettiin
aurinkokennot katolle ja invertterit mittauskeskuksen viereen, nyt odotellaan
vain esille sitä mollukkaa, joka pistää elektronit liikkeelle. Parissa
aiemmassa blogissa on aurinkovoimala-asiaa käsitelty.
Hyvää loppuvuotta blogini lukijoille!
