Ajattelemattomuutta
vai ihan kiusaamista
Viikon neljä alussa jouduin ajelemaan
mutkan Vantaalla. Sää oli kostea ja kura lensi.
Tapanani on ajaa GPS:n mukaan tien
suurinta sallittua nopeutta, jos keliolosuhteet sen suinkin sallivat, sillä
katson maksaneeni ja maksan yhä yhteiskunnalle veroja ihan tarpeeksi. En halua
ainakaan tahallani lisätä maksuvirtaa siihen suuntaan sakkojen muodossa. Ja
tienopeuksillakin ehtii vallan mainiosti, kun ajoissa lähtee. En ole koskaan
mistään myöhästynyt. En ainakaan muista!
Niinhän siinä tietenkin kävi, että
ohittajia piisasi ja oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että ohittaja koukkasi
heti eteeni nostattaen kurapilven tuulilasiin. Tapahtuma ei suinkaan ollut
ainutkertainen, vaan noin on tapana moottoriteillämme ajella.
Siitä tulikin mieleen, että onko noin
käyttäytyvillä autoilijoilla tarkoitus kiusata ohitettavaa, vai onko toiminta
vain ajattelemattomuutta.
Yksi pieni pakettiauto teki samat
manöveerit kuin kymmenet muut. Tai ei se pakettiauto tehnyt varmaankaan hommaa
ihan yksin, lienee kuski määrittänyt ajolinjat. Joka tapauksessa auto pyyhälsi
lähes etupuskuria hipoen oikealle kaistalle eteeni ja tietenkin sen pyöristä
nousi kivi tai nasta kuran mukana tuulilasiini. Nyt vasta uusitussa
tuulilasissani on esineen tekemä orkonen.
Tuossakin tapauksessa vasen kaista
olisi ollut kilometrikaupalla vapaassa käytössä turvallisempaan ohitukseen.
Tuli itsellekin muutama ohitus
rekoista ja ne olivatkin melkoisia operaatioita. Siinä tien suurinta sallittua nopeutta
ajellessa rekan rinnalla, perään liimautui yleensä joku nopeampi. Parilla oli
jopa niin hoppu, että valoja oli vilkuteltava ja kun yritin siirtyä oikealle
kaistalle sopivan matkan päässä, jotta en itse sotkisi rekan näkyvyyttä, niin
eiköhän nämä maantieritarit olleet jo menossa oikealle kaistalle
ohittamismielessä. Siinä sain pyöritellä päätään kuin helmipöllö, jotta pääsin
turvallisesti jälleen omalle kaistalle.
Jotenkin tuntuu siltä, että liikenne
moottoriteillä on mennyt koko ajan vain hullumpaan suuntaan. Siellä ei
oikeastaan ajatella kanssaliikennöitsijää, vaan mennään päätä pahkaa
itsekeskeisesti.
Jos joku haluaa ajaa ylinopeutta ja
pistää kukkaronsa alttiiksi ylimääräiselle verolle, niin minun puolesta se
passaa, mutta haluaisin, että ajateltaisiin asioita muidenkin kantilta ja
mentäisiin turvallisesti eteenpäin yhteispelillä.
Liikenteessä ollaan hyvin helposti
pistämässä asioita toisten piikkiin. Jalankulkijat ovat sitä mieltä, että
autoilijat eivät kunnioita heitä. Autoilijat valittavat, että jalankulkijat
käyttäytyvät ennalta arvaamattomasti. Aivan samalla tavalla on pyöräilijöiden
kanssa. Jalankulkijat, pyöräilijät ja autoilijat sättivät toisiaan. Liikenteessä
on siis melkoisesti parannettavaa, mutta jos jokainen katsoisi ensin peliin,
niin ehkäpä sitten olisi mahdollisuuksia parantaa yhteiseloa ja saada turvallisuutta
parannettua. Kuitenkin liikenteessä pahimmillaan on ihmishenkien menettämisen mahdollisuus.
Toki tuo maanteillä tapahtuva
ajattelemattomuus tai kiusanteko ei maailmassa ole ainoa, vaan vastaavia
esiintyy elämässä muitakin. Kun yleisönosaston kirjoittelua katsoo, niin
mopopojat tai p-rallaajat ovat koko ajan tapetilla, tai koirat. Ne ovat
paskomassa ja kuseksimassa yleisillä paikoilla tai hiihtoladuilla. Siis
valitusta piisaa, kun kanssaeläjät eivät ajattele asioita kuin omasta
kantistaan.
Valitusta kyllä riittää, vaikka ei
olisi niin tarviskaan. Lieneekö tämäkin kirjoitus sitten jonkinlainen valitus?
