Uusinta kirjaani on mennyt joitakin kappaleita jo ennakkoon muutamille lukijoille. He ovat varmaankin kaikki minun vanhoja tuttuja tai sukulaisia, koska juuri muilla ei tietoa kirjastani ole ollut ennen 1.10 olleita juttuja Mäntsälän Viikkouutisissa ja Keski-Uusimaa -lehdessä. Varsinaisestihan ns. julkaisu on Helsingin kirjamessuilla 24.10 noin klo 16 kirjakahvilassa, jonne kustantajani BoD on kutsunut puhumaan lisäkseni erään toisen kirjailijansa.
Minusta lehtijutut olivat positiivisia, vaikkakin haastattelun loppuun oli liitetty jostakin syystä viittaukset saamastani tyrmäyksestä Sonera-kohussa. Minulle viittaukset tulivat yllätyksenä, kun haastattelutilanteessa asiasta ei puhuttu puolella sanallakaan. Tietenkin asia minua korpesi, mutta analyysi käyttäytymisestäni jutut luettuani olivat sellaiset, että ilmeisesti alan vähitellen tervehtyä, kun mitään pahempia oireita en havainnut. Enemmänkin viitaukset koskivat perheeni jäseniin, kun kokevat, etteikö siitä saastasta päästä ikinä irti. Ilmeisesti meikäläisen otsaan asia on leimattu loppuelämäksi ja sillä siisti. Vasta armelias dementia pelastaa!
Mutta itse arvostelut kirjastani olivat hyvät, joten siinä mielessä kai täytyy olla julkisuuteen tyytyväinen.
Ja muutama muukin arvio on päätynyt luettavakseni ja kuultavakseni. Varsinkin kuultavat positiiviset arviot ovat vielä vaikeita tajuta. Ehkä jotenkin opettavaiset tai jopa negatiiviset arviot olisi minulle helpompia käsitellä. Kun kirjoittamistani verrataan johonkin arvostamaani ns. eliittikirjailijan tuotokseen, niin olen aivan sanaton. Minähän kirjoitan vain yksinkertaista arkitekstiä... . Mutta parempi tietenkin niin kuin kovat haukut - kaikesta huolimatta.
Kaipa tässä täytyy sitten alkaa miettiä uutta tarinaa! Vaikka en tuon enempää ole vielä palautteita saanutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti