kirjamessuilla!

Tänään kävin kirjamessuilla julkistamassa "reppana" -romaanini. Tai niin oli ainakin tarkoitus.
Kustantaja oli kutsunut kaksi kirjoittajaansa messujen kirjakahvilaan paneeliin - nuoren naisen -ensikirjansa julkaisseen Jenna Miettisen ja minut. Meidät johdatteli lähinnä kirjan julkaisemiseen liittyviin asioihin myös nuori nainen, kirjailijaksi tahtova toimittaja.
En voi mitään, mutta tunsin olevani tilanteessa toista viulua soitteleva. Jokainen kysymys nimittäin meni aina ensin kolleegalleni. Onneksi kirjojemme julkaisut olivat kuitenkin sen verran toisistaan eroavia, että pystyin kuitenkin ainakin jossakin määrin vetelemään omia sooloja. Aika näyttää poikiiko esiintymisemme myyntiä kirjoillemme, vai lisäkirjoittajia kustantajalle. Lähinnä näitä omia kirjojaan suunnittelevia tuli perässämme osastolle.

Paikalla oli ainakin yksi tuttu, entinen työkaveri Jouko R, joka tuli myös osastolle ja osti sieltä jopa kirjani. Sain pyyhkäistä omistuskirjoitukseni hänen tuoreeseen ostokseensa. Lupasi kertoa lukemisensa jälkeen vaikutelmia, joten kieli pitkällä odottelen palautetta. Myös toimittajan kirjaan sain pistää omistuskirjoituksen. Joten eipä paljon mustetta kulunut, samoilla lämpösillä olisi mennyt rutkasti enemmänkin.

Saara G. BoDilta näytti, että googlessa on jo kirjahaulla löydettävissä kirjoista näytteitä. Reppanasta oli alle 80 ensimmäistä sivua, joten näyte ei juurikaan paljasta, miten kirjassa loppujen lopuksi käy. Jospa joku sata plaraajaa päätyy ostamaan kirjani! Saisipahan sitten ehkä enemmän palautettakin ja voisin suunnitella mahdollisia jatkotarinoita.
Palautteen antaminen ei ole kultuurissamme mitenkään selvä asia. Olen itsekin lukenut paljon kotimaistakin kirjallisuutta, mutta en ole koskaan antanut kirjailijalle palautetta! Eipä siis tarvitse ihmetellä, ettei niitä tule kovinkaan runsaasti itsellekään.

Olin nyt toista kertaa kirjamessuilemassa ja jälleen tapahtuman keräämä ihmismäärä yllätti. En voi käsittää, että kirjat saavat tuollaisia massoja liikkeelle. Kun otetaan huomioon, että messut alkavat jo torstaina ja päättyvät sunnuntaina, ja jos koko ajan on tupa täynnä, niin kulttuuria saa haistella todella suuri joukko. Ilman kunnon etukäteissuunnitelmaa ei messuilta varmaa löydä mitään ostettavaa, mutta jos tekee kunnon suunnitelman, niin silloin varmaan saa käynnistä parhaan hyödyn. Paikallahan on maan napahenkilöitä erilaisilla areenoilla kertoilemassa asioistaan ja jopa kirjoistaan. Ja ne kai sitä yleisöä paikalle vetää. Kuitenkin vaikka miten asiaa pähkäilen, niin tapahtuman massat yllättävät! Itse kyllä etsin lukemiseni kirjastoista paljon mieluimmin ja en ole niin kovasti kiinnostunut noiden napahenkilöidenkään kuulemisesta. Satuin muutamaa ohimennen kuulemaan, mutta eipä heillä tuntunut olevan oikein mitään erikoista sanomaa, ja sehän on mielestäni ihan luonnollista.