lauantai 4. lokakuuta 2008

Ikean ihmeet

Vaimolla oli tässä joku päivä sitten vapaata. Hän raahasi minut tuohon otsikossa mainittuun tavarataloon. Sisälle menimme juuri ovien auettua, mutta väkeä oli jo mustanaan käytävillä ja portaissa. Tuli mieleen, että eivätkö ihmiset enää tee töitä lainkaan, kun keskellä päivää on aikaa notkua tavaratalossa krääsää haalimassa. Kun itse olin työelämässä, niin ei tullut kuuloonkaan karkailla keskellä päivää kauppoihin, vaan ostokset (jos niitä oli) oli tehtävä iltaisin tai viikonloppuisin. Vai onko niin, että talo oli vuorotyöläisiä täynnä? Ehkä sitten niin!

Eipä silti, minua ei noihin taloihin tahdo saada kirveelläkään. En tiedä mitään niin tylsää kuin vain haakuilla tuntikausia tavararöykkiöiden keskellä. Varsinkaan kun ei ole mitään ostettavaa tai kun ei ole millä ostaa! Jos on jonkun tarve-esineen hankinta, niin minä painun liikkeeseen, jossa tiedän kyseisiä kamppeita olevan kaupan ja käyn sen ostamassa. Aikaa ei mene turhaan, eikä rahaakaan.
Onhan niin, että jos tuollaiseen Ikean tapaiseen kolossiin kerran on sisälle joutunut, niin jotakin sieltä mukaan lähtee, vaikka ei olisi kyseisille tuotteille tarvettakaan.

Vaimo halusi näyttää minulle Ikeassa, millaisen sängyn päädyn hän haluaa minun tekevän. Siis ei ollut puhettakaan minkään ostamisesta! Ja minä menin retkuun! Nimittäin perillä kyllä hieman katseltiin sänkyjäkin, mutta kaupat tuli kuitenkin tehtyä tietokonepöydästä, toimistojakkarasta ja rullien päällä makaavasta kaapista. Siis heräteostona saimme toista sataa kiloa ruotsalaista lastulevyä ja erilaisia rautoja pakattuna lukemattomiin pahvipaketteihin. No onpahan metsäteollisuudella edes jotakin tehtävää, kun puskee Ikealle pahvitavaraa uusiin pakkaksiin! Ja oli paketeissa valkoistakin paperia kokoamisohjeissa - toivottavasti nuo kaikki on ostettu Suomesta!

Kun paketit olivat kotona, niin sitten alkoi ensin pakkausten purku terassilla, sitten osien kiikuttaminen tänne orrelle ja lopuksi kasaaminen. Pakettien purkamisesta ja osien kantamisesta sain migreenin, johon lääkkeeni eivät auttaneet kuin vasta illalla. Kuitenkin päivän siinä yritin koota ostoksista käyttökelpoisia. Ja kyllähän niistä melkoisesti parvelle täyttöä tulikin!
Se ihmetyttää, että miksiköhöhän paketeissa oli yhteensä 13 kuusiokoloavainta, jotka ovat nyt sitten ylimääräisinä. Avaimia on vain kahta eri kokoa, joten melkoisen monta samanlaista oli pistetty paketteihin. Aikamoista tuhlausta! Mutta minkäänlaisia ruuvitalttoja paketeista ei löytynyt! Ilmeisesti Ruotsissa kaikilla ihmisillä on ruuvarit, mutta ei kuusiokoloavaimia! Minulla kyllä olisi ollut kaikki tarvittavat työkalut.

Aika sitten näyttää, onko ergonomia nyt niin hyvässä kunnossa, että vielä ensi talven pystyn kirjoittamaan päivittäin. Jos en, niin sitten koko tämä ostos oli turha. Aika sen vasta näyttää!

Ei kommentteja: