torstai 16. lokakuuta 2008

Minin vuosikatsastus

Vuoden 2007 keväällä sain kaksi vuotta työn alla olleen Minin niin pitkälle, että hain sille käyttölupaa ihan normaaliin liikenteeseen. Ajelin sillä kesällä 2007 ehkä 200 - 300 kilometriä, mutta nopeus- ja matkamittarit eivät toimineet. Kävin Hirvihaaran suoralla opiskelemassa nopeusnäyttötalulta, mikä on kierrosluku milläkin nopeudella. Sen kesän sitten ajelin niillä eväillä.

Talvella pistin Minifoorumiin ostan-palstalle ilmoituksen mittarista, koska uusia mittareita en raskinut edes ajatella. Sainkin yhden soiton ja hetken päästä minulla oli kaksi mittaristoa. Molemmat näyttivät ruuvitalttatestillä olevan toimivia, joten jollakin perusteella arvoin sitten toisen, jota lähdin vaihtamaan autoon. Projekti kesti ja kesti, mutta jossakin vaiheessa sain kuitenkin homman tehtyä ja pääsin kokeilemaan. Siinä sitten samoin tein otin Minin jälleen liikenteeseen. Kävin kerran golffaamassa Minillä ja silloin huomasin, että matkamittari ei toimi. Siis koko vaihtoruljanssi oli mennyt osittain hukkaan. Sitten kävin pari kertaa Minillä kylällä asioilla ja purin taas kerran mittarit pois. Suunnittelin pistäväni sen toisen niistä ostamistani mittaristoista paikalleen, mutta taas aikataulu venyi, kun piti rakentaa grillikota ja sen jälkeen vielä terassi. Ajoin Moto Guzzilla, kun piti kylällä tai golfkentällä käydä.

Viime viikon lauantaina sitten sain mittariston paikalleen. Työnsin Minin ulos tallista ja tarkoitus oli lähteä käymään sillä kaupassa. Yhden kerran startti hieman pyöräytti konetta, mutta sitten sain kuunnella vain pelkkää naksutusta, kun avaimesta yritin saada autoa käymään. Se oli hyvä merkki, että naksahduksen jälkeen jännite pysyi vakiona, joten startti ei ainakaan oikosulussa ollut. Tein nopean vikadiagnoosin ja käynnistyssolenoidin vikaan päädyin. Siispä pukkasin Minin takaisin talliin ja jouduin kylälle vaimon Notella.

Illalla tilasin netin kautta Minitronilta solenoidin, uuden ryyppyvaijerin ja suomenkielisen korjauskäsikirjan, kun sellainen nyt sattui olemaan saatavilla. Keskiviikkona tavarat sitten tulivat ja Moto Guzzi joutui hommiin, että sain paketin noudettua postista. Pistin solenoidin paikalleen ja asensin myös uuden ryyppyvaijerin. Kävin kokeilemassa ja nyt toimi sekä matka - että nopeusmittari. Ajoin auton talliin ja sammutin koneen. Tietenkin valohuomautin ränkäisi, joten nopeasti näppäsin valot pois ja poistuin tallista.

Tänä aamuna aloin soittella katsastusaikaa heti yhdeksän jälkeen. Lukuisten soittoyritysten jälkeen pääsin K1 -katsastajille ja kysyin, olisiko heillä Minin mentävää aukkoa tänä päivänä. Siihen virkailija, että eiköhän sellainen pieni väli löydy. Ja kello 12.20 sitten piti alkaa Minin tämän vuoden katsastus. Söin kaikessa rauhassa, ja vasta viittä vaille 12 olin starttaamassa Miniä liikenteeseen. Väänsin viirrat päälle, mutta jännitemittari ei näyttänyt oikeastaan lainkaan jännitettä. Illalla kiireissäni olin jättänyt parkit päälle ja sitä ei akku ollut kestänyt. Tuttu tilanne jo -70 -luvulta! Onneksi Mini on kevyt, joten työnsin auton ulos tallista, käänsin sen ja kun vielä asumme vuorella, niin mäkistartilla Mini hörähti käymään. Ja asemalla olin ilmoittatumassa hyvissä ajoin. Antaessani paperit tiskin taakse, sieltä tulikin spontaanisti heti, että "tämähän onkin oikea auto". Maksoin lystin 49 euroa ja menin ottamaan kahvit automaatista. En ehtinyt ottaa kuin yhden ryypyn, kun katsastaja jo tuli kyselemään, kellä on Mini. Menimme ulos saman tein, hän sulloutui autoon, ja minä jäin ulkopuolelle katsomaan, mitä tulee tapahtumaan.

Meitä ennen meni joskus aiemmin katsastuksessa pompannut 940 Volvo jarrujen tarkastukseen, joten katsastajalle jäi aikaa tutustua ajokin hallintalaitteisiin, pyyhkimiin, valoihin ja äänimerkkiin. Sitten olikin iskareiden testi ja hyvin meni läpi ehkä n. 350 km ajetuilla kaasuiskareilla. Jarruja katsastaja joutui hieman lämmittelemään, mutta hyvät kehui olevan. No uudethan ovat nekin, mutta ovat varmaan pölyyntyneet tallissa ja menomatkalla oli vielä sadetta, että taisivat olla märätkin. Myös katsastajan päivä näytti olevan pelastettu, kun pääsi näpräämään oikeaa autoa!
Eli Ministä tuli jälleen liikennekelpoinen seuraavksi vuodeksi!

1 kommentti:

Matti Makkonen kirjoitti...

Alpo

Seinäjoella Ylisentie 9 parkissa on ainakin vuoden ollut hyljätyn näköinen siisti Mini. Kannattaako omistaja selvittää ja patistaa panemaan Mini tien päälle? Eli onko harrastajia liikkeellä metsästämässä projekteja?
MM