Viime viikolla päivällä yksin ollessani päätin kokeilla, miten nuotion polttaminen majassa onnistuisi. Ja onnistuihan se, kuten kuvastakin voi päätellä. Savu tupruaa piipusta - majasta ei siis tullut mikään sisäänlämpiävä laitos. Myös Jurkka ja Sorja tulivat ihmettä todistamaan majan sisälle, vaikka portaat jyrkät ovatkin.
Maja ja terassi ovat perustetut kalliolle ja ovat vaaterissa. Kamerassa käyttämäni laajakulma tekee ilmeestä jokseenkin vinksahtaneen. Mutta kun muuten en saanut koko kokonaisuutta mahtumaan samaan kuvaan.
Majassa neliöitä on 9 ja terassin neliöt ovat parinkymmenen luokkaa. Siinä airiksillamme on tilaa temmeltää, jos muuta käyttöä emme terassille keksi.
Rakentamiset olivat terapiatöitä - edelleen!
Kun hommia suunnittelin, niin ajattelin, että teen tänä kesänä vain majan ja sitten joskus tulevaisuudessa rakentelen talon ja majan väliin terassin.
Kuitenkin työhön ryhtyessäni painoin voimieni mukaan niin pitkiä päiviä kuin suinkin jaksoin, vaikka mitään kiirettä minulla ei pitänyt olla. Maja valmistui melkoisen nopeasti, vaikka säät kyllä yrittivät parhaansa mukaan hidastaa urakkaa. Luovutin laitoksen rouvalle sisustamista varten ja sunnilleen heti aloin sunnittelemaan terassia. Homma oli haasteellinen, koska esiinkaivamani peruskallio saneli terassin rakenteen. Terassista ei tullut siro suorakulmion muotoinen rakennelma vaan aivan spesiaali kokonaisuus.
Terassin perustan muodostavat kakkoskuutoset, kyllästetyt parrut, joiden toiset päät ovat talon perustukseen isketyn parrun päälle kiinniruuvatut ja toiset päät lepäävät kallion päälle pistetyn huopakaistaleen päällä. Toki parrut on naulittu kallioon porattuihin reikiin iskettyihin 12 mm:n betonirautoihin. Siis parruissa on myös 12 mm:n poraukset ja näin betoniraudat pitävät parrut varmasti paikoillaan. Lisäksi parrut on tuettu toisiinsa myös poikittaisten parrujen avulla. Lisäksi parrut ovat sieltä täältä tuetut kallioon ylettyvillä 16 mm:n betoniraudoilla. Hitsasin betonirautojen yläpäähän reikälevyn, ja reikälevyn sitten ruuvasin tukevasti parruihin. En missään ole nähnyt moista rakennetta, mutta noin minä sen kuitenkin sitten suunnittelin ja toteutin. Säästyin monien pilareiden valamiselta! Aika näyttää, olenko tehnyt oikean ratkaisun. Tuollainen betonirauta kestää julmetut painot, kun se ei vaan pääse nurjahtamaan. Silloin kantavuus menetetään. Tässä tapauksessa maa huolehtii siitä, että nurjahdusta ei tapahdu ja kantavuus säilyy. Toki tuollaiset parrut kantavat sinänsä itsekin melkoisen kuorman, mutta terassilla on kivempi kävellä, kun rakenteet eivät liikaa jousta. Siksi päätin nuo tuet lisätä.
Mutta nyt terassikin on sitten valmis. Enää on jäljellä jonkun verran siivousta, mutta ensi viikolla on luvassa hyviä kelejä ja silloin saan jälkityötkin tehtyä. Terapiapläjäys on saatu, mutta mitä sitten? Ehkä jaksan ensi viikon vielä vain oleskella. Sitten alkaa tarinan kirjoittaminen, jolle olen varannut aikaa suunnillen vuoden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti