Toisessa kirjassani pähkäilin, että osaltani syksyiset golffailut entisellä porukalla ovat auttamattomasti ohi. Kuitenkin Mika M teki tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Siksi olin jälleen joukon jatkona. Mitään ns. kilpailullisia tavoitteita minulla ei voinut olla, koska ennen lähtöä epäilin vahvasti pystyisinkö kiertämään kolmea kenttää perättäisinä päivinä. Moinen ei ole kuulunut harjoituksiin, sillä tyypillisesti olen käynyt kentällä kerran - joskus kaksi kertaa viikossa.
Turnee aloitettiin kotikentältäni Hirvihaarasta. Mikan ja Veijo K:n kanssa muodostimme ensimmäisen ryhmän, toisessa olivat Juhat B ja H, Kari P ja Reijo N. Lähdimme kierrokselle puoli kolmen aikoihin. Ilma oli vähän viileä, mutta onneksi sade puuttui.
Kenttämestari oli pistänyt joitakin reikiä sellaisiin paikkoihin, joissa niitä ei pitäisi olla. Ja ryhmät antoivat siitä risuja reiluin mitoin. Ei kovin hyvää mainosta kentälle! Puolen kierroksen jälkeen tauolla mainitsin asiasta henkilöstölle, mutta vastaus oli, että greenejä säästetään seuraavan päivän oman seuran kisoille. Selitys, joka tuntuu hyvin oudolta. Kaiketi kentän pitäisi olla pelikunnossa myös vieraileville pelaajille. Muuten kenttä sai ihan hyviä arvioita, kun kuitenkin pääosa väylistä on käytössä vasta ensimmäistä kesää.
Ehkä kuitenkin seuran johdon kannattaisi pitää mielessä vanha sanonta: hyvä kello kauas kuuluu, huono paljon kauemmas!
Pelillisesti ryhmät selvittivät kierroksen yllättävän hyvin. Yli kolmenkymmenen pisteen saaliit olivat monella pelaajalla - kaikesta huolimatta. Oma pelini kulki ensimmäisen puoliskon osalta erinomaisesti, sillä 19 pinnaa oli plakkarissa ja sisääntulon kaksi ensimmäistä väylääkin sujui vielä hyvin, mutta väylästä 12 alkaen peli oli yhtä selviytymistaistelua. Energiat olivat aivan lopussa ja peli takkusi. Kuitenkin 32 pistettä sain kasaan ja lisäksi kohdalleni napsahti pisin drive voitto. Toki muut vetivät pitemmälle, mutta minun avaukseni sattui kentälle. Veijo ja Reijo keräsivät muut erikoisvoitot, Veijo suurimmasta pistesaaliista ja Reijo pääsi lähimmäs lippua.
Kierroksen jälkeen ajelimme Kouvolaan Seurahuoneelle, siistiydyttiin, painuttiin syömään ja jälkipeleille. Yksi kolmasosa urakasta oli ohi!
Lauantaina pelimme olivat Koski Golfin kentällä. Aapo L pelsi joukossa vain tämän päivän kierroksen. Sielläkin ensimmäinen puolisko ja jopa muutamat toisen puoliskon väylistä menivät ihan kivasti, mutta sitten tuli taas noutaja. Taas energiat loppuivat tyystin! Saaliiksi sain 25 pistettä.
Koski Golfin kenttä ei ole kyllä suosikkini. Kenttä on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta avoimella paikalla, kukkulat on tekemällä tehty keinotekoisesti ja greenit ovat sellaisia sianselkiä, että tällainen tavisgolffaaja ei niillä pysy juuri lainkaan. Myös reikien asettelu oli joillakin väylillä edellisen päivän kaltainen. Kenttään on tehty vaikeutta pituudella ja se tällaiselle vanhalle ukolle on myrkkyä. Olihan siellä yksi maisemallisesti hieno siirtymä kosken rannalla, mutta silloin energiat olivat jo niin lopussa, että en juurikaan pystynyt maisemista nauttimaan. Kenttä sai muilta turneeseen osallistujilta hyvät arviot, mutta onneksi vapaassa maassa voi olla täysin muutakin mieltä kuin enemmistö. En kyllä mene kyseiselle kentälle vapaaehtoisesti pelaamaan tulevaisuudessakaan!
Juha H otti pisteet kotiin, Reijo pääsi avauksessa pisimmälle ja lähimmäs lippua taisi päästä Mika.
Kierroksen jälkeen ajelimme Kotkaan Seurahuoneelle, siistiydyimme ja keräännyimme jälkipeleihin alakerran kuppilaan. Illan mittaan nälkä alkoi vaivaamaan ja aloimme etsiä sopivaa ruokapaikkaa. Yritimme ensin italialaiseen kuppilaan, mutta sattuivat olemaan lomalla, joten päädyimme aasialaiseen ravintolaan. Ruokailimme oikein pitkän kaavan mukaan, kun nyt ei ollut mitään kiirettä. Kylläisiksi tulimme!
Sunnuntaina kierroksemme oli Kymi Golfin kentällä. Olemme joskus näiden kierrosten alkuaikoina kerran kiertäneet kentän, mutta aivan hataria muistikuvia oli joistakin väylistä. Kuitenkin kenttä oli enemmän Hirvihaaran tyyppinen kuin Koski Golfin. Väylät olivat suhteellisen kapeita, vettä oli mukavasti ympärillä ja greenit oli vuorattu hyvin punkkereilla. Greenit olivat myös pikkuisen sianselkämaiset - siis ei hääppöiset tällaisen vajaataitoisen kannalta. Aamulla olin varautunut energia-asiaan. Mukana oli runsaasti urheilujuomaa ja suklaapatukoita. Eivätkä nyt energiat loppuneetkaan. Peli vain takkuili, ja tulokseksi tuli 26 pinnaa.
Kierros pelattiin niin, että me luuserit eli Mika, Reijo, Kari ja meikäläinen pelasimme ensimmäisessä lähdössä ja sitten perässä tulivat turnauksen voitosta kammoittelevat Veijo ja molemmat Juhat.
Juha H oli kierroksen kingi, hän keräsi kolmelta kierrokselta suurimman pistesaaliin, ja lisäksi hän vei sunnuntain kierroksen lähimmäs lippua voiton. Minulle tuli pisin drive voitto, koska taaskaan kukaan muu ei osunut väylälle!
Tarjosimme Juha H:lle voittosapuskat kentän ravintolassa, pelasimme jälkipelit lyhyemmän kaavan mukaan ja lähdimme kotimatkalle. Näin kierros oli tältä vuodelta saatu päätökseen. Ken elää, se näkee, mitä tapahtuu ensi vuonna!
Kiitoksia Veijolle hyvistä järjestelyistä ja Mikalle tarjouksesta, josta en voinut kieltäytyä!
Hyvät jatkot jokaiselle kierrokseen osallistuneelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti