Huomenna tulee täyteen kolme vuotta, kun minut pistettiin eläkkeelle! Vieläkin tuo on jonkinlainen taakka, en juuri mainosta, että olen eläkkeellä, ellei nyt joku satu ihan suoraan asiaa kysymään.
Miksi noin? Aivan yksinkertaisesti siksi, että jotenkin häpeän sitä, että jo alle 61-vuotiaana olen joutunut henkilöryhmään, jossa nykykäsityksen mukaan pitäisi olla vain yli 65-vuotiaita. Koen olevani jonkinlainen luopio tai ehkäpä peräti turhake. En kelpaa töihin, mutta en oikein sovellu eläkeläistenkään joukkoon!
Kun jouduin aikoinaan eläkkeelle, niin sairaudenhoito siirsi minut syrjään sellaisista hoitomuodoista, joilla tähdätään työelämään paluuseen. Lähinnä se merkitsi psykoterapian ja psykiatrin vastaanottojen loppumista. Toki opin hoidoista sen, että pystyn analysoimaan itseäni paremmin kuin ennen hoitoja, mutta keskustelut asioita ymmärtävän kanssa jäivät pois, ja ne koen nyt pahimmaksi ongelmaksi. Koirille pystyn asioitani puhumaan, mutta vastauksia en niiltä ole vielä todennäköisesti saanut. Monta kertaa tuntuu siltä, että ne ilmiselvästi viestivät myös minulle päin, mutta viestin sisällön tulkinnasta en aina ole niin varma. Kuitenkin koirien kanssa mennään päivä kerrallaan. Ystäviä ollaan!
Vaimon odotukset minusta ovat tietenkin kovat, kun päivät pitkät vain oleskelen kotona. Imurin pitäisi huutaa ja mattopiiskan raikua. Minulle taas nuo ovat sellainen välttämätön paha, siivoan silloin kun koen, että huusholli on sotkuinen. Minun ja vaimon näkemykset noissa asioissa tuntuvat olevan suhteellisen erilaiset! Saan sitten hienosti sanottuna palautetta tämän tästä. Minun mielenkiintoni on terveenäkin ollessa suuntautunut aivan muihin asioihin kuin ylenmääräiseen siivoukseen, joten en ole jaksanut omaksua uutta ajattelutapaa nyt sairaanakaan ollessa. Vaimo on aina ollut sellainen himosiivooja, joten kontrasti on melkoinen! Minä näprään mieluimmin jotakin ulkona tai sisällä ollessa koetan kirjoittaa. Romuariksiakin on mennyt Ruotsiin jo kaksi kappaletta ja vielä pitäisi niitäkin värkätä lisää, kun löytyisi sopivaa kuplaromua jostakin. Toki muita taloustöitä teen ihan mielikseni. Hoidan astiat puhtaiksi, teen sapuskat, keittelen kahvit ja muonitan koirat.
Olen terveenä ollessani ollut talvi-ihminen. Nyt kuitenkin näyttävät asiat kääntyneen siihen malliin, että minulle onkin kertynyt aktivitetteja enemmän kesälle kuin talvelle. Hiihdon jäätyä käytännössä pois, on korvaajaksi tullut kirjoittaminen. Kirjoitin nyt päättyneen talven aikana ensimmäisen romaanini, joka olikin ihan mielenkiintoinen projekti. Tulos nähtäneen syksyllä! Eläkkeellä oloni näkyy myös siinä, että sain kielteisen päätöksen hakemaani kirjastoapurahaan. Eläkkeeni kun kuitenkin takaa peruselämisen tason. Tarkoitukseni oli, että apurahan turvin pystyisin jopa mainostamaan ja markkinoimaan kirjojani, kun ilman julkisuutta kauppa käy suhteellisen nihkeästi. Mutta täytyy mennä edelleen samalla tavalla matalalla profiililla ja kirjoittaa pääasiassa vain itselleen.
Kesälle on kertynyt jos jonkinlaista harrastetta. Pihan kunnostusta ja rakentelua, golffia, Minilllä liikuskelua ja Moto Guzzilla ajelua. Jos isäni eläisi niin hän sanoisi, että kylläpä joutilaalla on jotakin. Hän ei siis arvostaisi tippaakaan tuollaisia turhakkeen harrasteita, joista kaiken lisäksi on rahan menoa. Ehkä tuo pihan kunnostelu ja rakentelu menisi isänkin ajattelumaailmassa hyväksyttävien joukkoon, mutta nuo muut varmaankaan eivät.
Eilen kävin ensimmäisen kerran pelaamassa kotikentällä golffia. Hirvihaaran kentällä oli täysi sähinä päällä. Mutta pelaamiseni oli todella luokatonta. Normaalisti minulla on slaissi talvehtinut hyvin. Slaissi tarkoittaa siis sitä, että oikealta puolelta lyövän pallo kurvaa reilusti oikealle. Taipumus on ollut pahinta pitkillä puilla, eli siis ykkösellä ja kolmosella.
Mutta nyt tilanne olikin ihan muunlainen. Lyöntiini oli tullut talven aikana hukkia, siis palloni kurvasivat lennon loppuvaiheessa vasemmalle. Kertaakaan en osunut puuykkösellä väylälle, vaikka sihtini oli aina väylän oikeaan reunaan. Kun sitten kiertelin vasemman puolen metsiköt ja raffit, niin tulokseksi sain 104 lyöntiä, eli 14 lyöntiä yli oman tasoitukseni. Tuloksessa oli mukana toki kaksi PARia, mutta ne syntyivät sellaisilla väylillä, joilla en tarvinnyt pitkiä puita.
Illalla kävin Moto Guzzilla Hyrylässä katsomassa tyttäreni perhettä. Ja reissu johti itkuun. Nimittäin Antti 4 v sai istua pyörän päällä ja jopa käynnistää pyörän, kun olin lähdössä pois. Mutta Antti olisi ollut halukas lähtemään mukaan ja niinhän siinä sitten tuli suru puseroon. Toivottavasti Antti ei pitkään muistellut tapahtumaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti