Eilen koitti se päivä, kun oli mentävä katsastuskonttorille - ensimmäisen kerran mönkijällä!
Puin ylleni moottoripyörätamineet, mutta väliasusteita ei tullut tarpeeksi, ja siksi jo muutaman kilometrin ajelu suojattomalla ajopelillä oli raitista puuhaa.
Ensin ajoin kauimmaiselle konttorille, mutta siellä ei otettu lainkaan potilaita ilman ennakkovarausta. Siellä otin kuitenkin Minin liikenteeseen. Uusi rekisteriote maksoi 10,20 €.
Sitten ajelin kotiin päin ja menin tyrkylle toiseen paikkaan. Ja sinnehän pääsinkin. Maksoin 50 € ja jäin odottelemaan. Vuoron tullessa katsastaja ajoi vempeleeni sisälle, katsoi valojen toimivuuden, mutta ei suuntauksia, tarkasti valmistenumeron ja yritti mitata päästöjä. Päästömittaus jäi periaatteessa yritykseksi, sillä mittausanturi ei mennyt pakoputkeen sisälle, joten siitä putken suulta hän yritti mittailla. Ja hyväksytyt arvot tulivat. Jarruja ei katsottu dynamometrissä, mutta katsastaja lienee kokeillut ne ajaessaan laitteen sisälle. Ja niin papereihin tuli hyväksytty-leima viiden minuutin ahertamisen jälkeen.
Siinä häkkyrääni katsastaessaan kaveri kertoili, että valtiovalta on miettimässä samanlaista katsastusta myös moottoripyörille! Jos katsastus on tuollaista, niin siinä ei ole mitään järkeä. Autoista kuitenkin katsotaan paljon turvallisuuteen vaikuttavia juttuja, mutta mönkkärikatsastus on kyllä aivan turhaa. Nuo asiat pystyisi jokainen kuski katsomaan itsekin ja poliisit voisivat tehdä taydentävää työtä tien päällä. Ja jos vielä moottoripyörätkin määrätään tuollaiseen pakolliseen, kalliiseen valohoitoon! Ehkäpä niillä euroilla valtiovalta makselisi lainojaan pois ja katsastajat lihottaisivat kukkaroitaan.
Illalla seivisi sitten Suomen jääkiekkoherruuskin! En katsonut ottelua, koska en yksinkertaisesti jaksa katsella nykykiekkoa. Mutta seuraan ottelutulokset ja olen hyvilläni, että kaikki mitallit menivät tänä vuonna maakuntiin. Kärpät on ollut suosikkini niin kauan kuin se on pääsarjoissa pyörinyt. Tämä on tietenkin ihan aluepoliittinen juttu, sillä olen kuitenkin hengeltäni kainuulainen. Mutta miksi sitten Kärppiä kannatan? Kajaanin Hokki on Kärppien yhteistyöseura ja SuPS on puolestaan Hokin yhteistyöseura. Siis Suomussalmelta johtavat polut Kärppiin asti. Toisaalta olen pahoillani, että Suomussalmen nuoret ovat nykyään halli-ihmisiä. Enää eivät SuRan tarjoamat vaihtoehdot, hiihto, ampumahiihto ja suunnistus jaksa juuri ketään kiinnostaa. Toista oli ennen jäähallin rakentamista! SuRa oli ampumahiihdossa yksi Suomen valtaseuroja ja hiihdossakin oli SM-tasolla menestystä. Mutta ne ajat tuskin enää palaavat!
Illalla oli tarjolla televisiosta kovan luokan jalkapalloa, kun Chelsea ja Liverpool kohtasivat. Järjestin itselleni makuuhuoneeseen oikein aitiopaikan ja olin vakaasti päättänyt katsoa ottelun. Mutta niinhän siinä kävi, että jo puolen tunnin jälkeen oli mittani täynnä, kun Sami Hyypiäkään ei päässyt peliin mukaan. Pistin TV:n kiinni ja jäin odottelemaan unta. Siinä mietiskelin, että jalkapallossa on hirveän paljon sellaista nyhjäämistä ja turhaa pallottelua. Sellaista tehokasta, sähäkkää yhteistyötä ja meininkiä on vain ajoittain. Eli vähän samaan tapaan kuin työelämässäkin, enemmän ollaan tekevinään kuin tehdään tai vielä pahempaa, kun osa työväestöstä soittaa ihan liian kanssa poskeaan tai kampittaa muita ja saavuttaa niillä ansioillaan mainetta ja lisää mammonaa, jos erotuomari tai valmentaja - siis pomo - ei ole ajan tasalla. Miksikähän tuli mieleen tuollainen vertaus? Hmm!
Yö meni kuitenkin pääasiassa nukkuessa, kun on kunnon aineet. Aamulla olikin sitten komea aurinkokeli, joten päätin käydä tankkaamassa Minin. Syksyllä olin ajanut tankin tarkoituksella melkein pohjilleen ja lisäksi talvella käytin konetta muutaman kerran. Siksi lähdin huoltamolle suorinta tietä. Pääsin vain vajaan kilometrin, kun Minille tuli uupumus. Ei kulkenut Mini bensan höyryillä, vaan jätti tielle. Työnsin auton tien sivuun ja käveilin kotiin hakemaan kanisterin ja mönkijän. Näin pääsin tekemään reissuni ja nyt on Mini sitten käyttökunnossa!
Illalla tuli mieleen, että käyn ajamassa moottoripyörällä kevään harjoituslenkin. Puin jälleen ylleni kankeat ja raskaat moottoripyörävarusteet ja marssin talliin. Käänsin virrat päälle ja painoin starttinappulaa. Kuului vain pieni kolahdus ja mittaristo mykistyi. Akussa ei ollutkaan sähköä, vaikka se oli ollut automaattilaturin päässä viikkokausia. Laturi olikin purkanut akun! Laitoin akun lataukseen toisella laturilla ja huomenna sitten selviää, onko akusta tullut lopullisesti entinen.
On noista harrastekamppeista myös melkoinen riesa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti