Olin kuullut, että Mäntsälä Cityn ja Hirvihaaran hiihtostadionin välillä olisi erittäin hiihdettävä latu-ura maakaasuputken linjaa pitkin. Olin sitä etsiskellyt nämä muutamat Mäntsälässä asutut talvet. Aina, kun olin joltakin asiaa kysynyt, niin vastaus oli, että sieltä paloaseman takaa se lähtee. Olin useasti pyörinyt paloaseman ympärillä, mutta latusia en sieltä löytänyt. Viime talvi meni sillä tavoin, että en kerennyt kertaakaan suksille ja tänä talvena tuli se rymyäminen kynnöspellon ladulla. Nuo olivat pääasiassa vain sellaisia viiveitä, koska olin pannut päämääräkseni sen ladun löytämisen. Minulla vain nuo päätöksien toimeenpanot tuppaavat nykyään viivästymään, kun pää ei yksinkertaisesti anna riittävän tukevia käskyjä.
Toissa päivänä olin sitten saanut tarpeekseni tuosta päättämättömyydestäni. Ajoin autolla Hirvihaaraan, ja siellä sattuikin olemaan yksi mies, jolta uskaltauduin kysymään, mistä se latu paloasemalle alkaa. Kaveri näytti metsään johtavaa perinteisen latu-uraa pellon reunassa. Mutta minullahan on jalassa luistelusukset? Perinteisen latua oli onneksi vain pieni matka tien alitse, joten sen matkan pääsin ihan tasatyönnöllä. Hyvinkääntien toisella puolella olikin sitten jo leveä, isolla latukoneella ajettu ura. Lähtiessäni olin voidellut sukset todella liukkaaseen kuntoon, joten ensimmäiset kilometrit olivat helppoja. Matkan edetessä ja välillä kohtalaisia mäkiäkin sisältävä latu alkoi vaatia verojaan ja tahti hidastui merkittävästi. Anttilaan tullessani jouduin ottamaan sukset pois jalasta tien ylityksessä, mutta vaikka jo väsyttikin, niin puskin edelleen paloasemaa kohti.
Radan ja moottoritien alituksessa lumi oli melkoista mössöä, kun moottoritieltä aurattu suolalumi oli lentänyt ladulle. Lisäksi ladulla oli kävelty ja ajettu jopa polkupyörällä ja mopolla. Kuitenkin pääsin Mäntsälän puolelle, mutta jälleen oli mentävä tien yli, joten sukset oli otettava pois jalasta. Ja kyllä se latu päättyi paloaseman taakse! En vain ollut sattunut juuri sille tien pätkälle ladun alkua etsiessäni. Nyt sen sitten tiedän! Anttilan kohdalla on oikein parkkipaikka, joten jos vielä näillä lumilla saan itseni ulkoilemaan, niin ajan sinne ja hiihtelen sieltä Hirvihaaraan.
Hiihtämäni matka oli vain n. 15 km, mutta voimille otti! Kuitenkin pääsin autolle ja kotiin, jossa odotti lämmin sauna. Eniten olen kuitenkin mielissäni siitä, että sain lopultakin opiskeltua lisäpalan Mäntsälän ympäristöoppia. Latu oli todella kiva - suunnilleen samanlainen kuin Ämmänsaaren ja Haverisen välinen latu!
Eläkekeskustelu sitten oli ja meni. Ei mennyt ihan sillä tavalla kuin olisin halunnut, mutta aika sitten näyttää, miten se tuosta kehkeytyy. Matti M on omassa blogissaan käsitellyt myös eläkeikäkysymyksiä ja olemme asiassa samoilla linjoilla. Matti tarkastelee asiaa myös yritysten näkövinkkelistä, joka on aivan paikallaan.
Itse en olisi koskaan halunnut mitään pehmeää laskua eläkkeelle, mutta teinkin töitä sitä silmälläpitäen, että kestän ainakin siihen 63 ikävuoteen jopa nuorempien tahdissa. No nyt sitten käy niin, että yritykset joutuvat tekemään työntekijöiden aktivointia terveellisempiin elämäntapoihin ja jaksamiseen, jotta linjattujen vaatima keskimääräinen eläkkeelle siirtyminen todella tapahtuisi kolme vuotta myöhemmin. Mielestäni siihen ei riitä lomien lisääminen tai tehtävien muuttaminen vähemmän mielekkäiksi. Ainakaan ei minulle olisi riittänyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti