Nyt viikonlopun aikana tuli julkisuuteen uutinen, jossa kerrotaan autolla ajamisen opetukseen mahdollisesti tulevista muutoksista. Uutisessa kerrotaan, että opetusta tultaneen eriyttämään jossakin koulutuksen vaiheessa sukupuolen mukaan.
Liikennepsykologi Keskinen on saanut tehtäväkseen tämän kehittämisen. Ennakkoon on esitetty, että naiset tarvitsevat parempaa auton käsittelytaitoa liukkaalla ajettaessa ja erityisesti nuorten miesten koulutuksessa korostettaisiin varovaisuutta, maltillisuutta ja ennakoivuutta. Nämä aiheuttaisivat muutamien tuntien lisäyksen ajo-opetukseen.
Minusta ollaan menossa oikeaan suuntaan, jos uutisen mukainen opetus joskus rantautuu liikennekouluihin. Tällä hetkellähän on niin, että miehet kuvittelevat taitonsa yläkanttiin ja naiset eivät edes tiedä, mitä heidän tulisi osata, sillä nykyiseen ajokorttikoulutukseen sisältyvä alhaisilla nopeuksilla ja ihmeellisellä alustalla tapahtuva liukastelu ei anna todellisia valmiuksia selviytyä oikeassa liikenteessä hankalissa olosuhteissa. Toki niin miehissä kuin naisissakin on positiivisia poikkeuksia, mutta niiden varaan ei kannata paljon laskea.
Miehillä kykyjensä arvioiminen yläkanttiin voi johtua siitä, että autolla leikkiessään ovat joskus jollakin parkkipaikalla liukkaalla tehneet muutaman onnistuneen käsijarrukäännöksen tai ovat kaasulla saaneet pyöräytettyä auton onnistuneesti 180 astetta tai peräti 360 astetta. Näistä onnistuneista, hyvin pienillä nopeuksilla tapahtuneista harjoituksista ja ehkä ajokorttiin liittyvästä liukkaankelin harjoituksesta on sitten ehkä jäänyt päälle moodi, että hommat hallitaan kaikissa olosuhteissa ja kaikilla nopeuksilla. Heillekin tarvitaan siis todellisilla maantienopeuksilla tapahtuvaa liukkaankelin harjoitusta!
Naiset eivät yleensä "leiki" ajoneuvolla ja siksi heille ei tule minkäänlaista tietoa auton käyttäytymisestä eikä siis periaatteessa synny liikoja luulojakaan omista kyvyistä, mutta liikenteessä he porhaltavat muun joukon mukana tietämättä, miten oma ajoneuvo käyttäytyy vähänkin hankalammissa olosuhteissa. Siksi he ovat maantieliikenteessä kuin viritetty pommi, jos eivät saa kunnon opetusta hankalissa olosuhteissa maantiellä käytetyillä nopeuksilla!
Tarvitaan siis jossakin määrin erilaista koulutusta, jotta kuljettajalle syntyy todellista taitoa ja oikeaa tietoa taidoista ja valmiuksista liikennöidä turvallisemmin. Lisäksi liikennöimisessä esiintyvää asennevammaisuutta on saatava kitkettyä pois. Minusta liikenteessäkin on hyvä ajatella siten, että käyttäydyn liikenteessä siten kuin toivon muittenkin käyttäytyvän. Se karsii kummasti turhaa koheltamista.
Mutta miten liikenneopettaja saa tuon mallin oppilaansa toimintamalliksi?
Ja miten opetusluvilla tapahtuvaan opetukseen saadaan sama malli? Täytyykö opetuslupaa hakeva henkilö pistää psykologiseen testiin, jolla yritettäisiin saada selville sopivuus tuohon tärkeään tehtävään.
Haasteita riittää! Pääasia kuitenkin on se, että vihdoin ollaan nostamassa kissa pöydälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti