Eilen oli pakko mennä latusilla, että saisin paikattua edellisellä hiihtokerralla tulleen akan. Peukalo on vielä todella kipeä ja jäykkä, mutta en kestänyt ajatusta, että akka roikkuisi painolastina pitempään. Ensimmäiset työnnöt tekivät todella kipeää, mutta vähitellen peukalo turtui niin, että ainoastaan somman jäädessä vähän kiinni, kipu tuntui. Pystyin tekemään lenkin ja sain tehtyä jopa muutamia tekniikkaharjoituksia. Ja akka tuli paikattua!
Entisenä urheilumiehenä seuraan tietenkin mieluiten urheilua ja pakostakin erilaisia urheiluun liittyviä kirjoituksia ja ohjelmia. Ja en voi kuin ihmetellä, millaista touhua tämä meikäläinen "uutisointi" on.
Ensimmäinen ihmetykseni aihe on se, miten media luo "voittajia" jo ennen kisoja. Tällä luodaan uskomattomia paineita tavalliselle ihmiselle, joita suurin osa urheilijoistakin on. Tehdään monisivuisia juttuja, joissa mitalit on jo jaettu. Ja tietenkin urheilija on yleensä mukana jollakin tapaa koko rumbassa ja ehkä itsekin siinä hässäkässä alkaa luoda haavekuvia menestyksestä reaalimaailman unohtaen. Mikä sen mukavampaa, kun on selkääntaputtajia ja egon nostattajia. Mutta annas olla, kun tuleekin epäonnistuminen tai periaatteessa aivan normaali realistinen tulos kisoista. Silloin menevät suut mutrulleen niin urheilijalla kuin toimittajillakin. Ainoastaan voitto tai ainakin mitalisija on hyväksyttävä. Jotenkin sairasta!
Ja kun urheilija ei sitten jostakin syystä viitsi tai ei voi antaa kommentteja toimittajien typeriin kysymyksiin, niin siitä vasta sota syttyy. Kilpailija yksinkertaisesti haukutaan lyttyyn.
Eihän sen niin saisi mennä! Ja sitten tulee mukaan vielä joitakin vuosikymmenien takaisia patuja antamaan kaikenkarvaisia kommentteja urheilijasta tai hänen käyttäytymisestään. Teilausta tulee siten monesta tuutista!
Minä olen yksinkertaisesti sitä mieltä, että ennen kisoja toimittajien ei saa missään nimessä alkaa nostaa urheilijoita korokkeelle. Jos asiasta pitää jotakin kirjoittaa, niin pelkkää faktaa sitten. Annetaan urheilijoille rauha keskittyä suorituksiinsa ja jos kaikki menee hyvin ja urheilija on siinä kunnossa, että haluaa kommentoida, niin sitten. Mutta se pakkokommentointi pitää saada pannaan! Kyllä urheilijankin yksityisyyttä pitää kunnioittaa.
Tosin ns. oikeuslaitos on pistänyt lusikkansa soppaan ja hylännyt erään jääkiekkovalmentajan hakeman hyvityksen hänen persoonaansa kohdistuneisiin lehtikirjoitteluihin. Jos on siis mukana esimerkiksi urheilussa, niin silloin pitää sietää kaikenkarvaisia mielipiteitä. On se niin väärin! Mutta mikäpä nykyään olisi oikein tai oikeudenmukaista - ei mikään.
PS! Luin juuri tämän päivän Iltalehteä ja kyllä siinä Ollia painetaan ja syyllistetään. Jopa potkuilla uhkaillaan, kun kaveri todellisena älykkönä ei jaksa olla kiinnostunut jostakin tylsästä ja tyhjänpäiväisestä tiedotustilaisuudesta. Käsittääkseni tuossa tiedotustilaisuudessa ei olisi ollut mitään järkevää kerrottavaa, kun porukat eivät ole vielä päässeet edes hyppäämään isosta mäestä. Ollihan oli ainut kaveri, joka olisi maanantaina kiivennyt torniin, jos vain olosuhteet olisivat sallineet hyppäämisen muiden humputellessa Prahassa. Nyt sekin käännetään Ollia vastaan. Miksiköhän?
Ei urheilijan tarvitse olla mikään aurinkoinen yes-mies, kunhan tekee kisoissa parhaansa. Ja minusta Olli on hypännyt ihan hyvin, vaikka ei mitallia vielä saanutkaan. Mäkihyppy on mitä suurimmassa määrin yksilöurheilua, mutta nyt toimittajat tekevät siitäkin joukkueurheilua. Tietenkin porukka on kisamatkoilla pitkiä aikoja yksissä, mutta varsinaisesti pohjatyöt tehdään ihan muualla.
Nyt tiedotusvälineet eivät kerro varsinaisesti mitään konkreettista oikeaa syytä, miksi Olli pitäisi joukkueesta erottaa. Ihmettelen, kun kyseessä on kuitenkin taidollisesti joukkueen paras hyppymies! Ja tuonhan pitäisi olla se pääasia.
Jotenkin omien kokemusteni kautta minua korpeaa se, että lyötyä lyödään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti