Kahden vuoden välein tietämme on käytetty rallin pikataipaleena. Kaksi vuotta sitten ralli meni aivan meidän ohitse, mutta nyt jouduin kävelemään satakunta metriä jo kesällä katsomani kiven päälle. Kömmin kivelle kameroineni juuri ennen 0-autojen tuloa ja samasta paikasta poistuin, kun kisan viimeisenä ajanut BMW numerolla 240 oli ohittanut paikan. Siis olin vähän yli neljä tuntia samoilla jalkojeni sijoilla. Kameralla sain noin 190 kuvaa ja videokameralla kuvasin niin kauan kuin akussa riitti poweria. Alussa katsojia oli siinä paikassa muutamia kymmeniä, mutta jo ensimmäisten kymmenien autojen jälkeen osa lähti jatkamaan matkaa seuraaville erikoiskokeille. Vain minä ja lisäkseni joku toinen mies turvamiesten lisäksi katsoimme kaikki autot.
Molemmat tyttäremme perheineen tulivat myös katsomaan rallia, mutta he tyytyivät katsomaan vain osan autoista. Ja ymmärrän heitä, koska heillä ei ole tuttuja kilpailijoissa, kuten minulla on. Minun aktiiviajajan kauteni olivat kymmenen - kaksikymmentä vuotta sitten, mutta kyllä kilpailijoissa oli vielä mukana sen ajan tuttuja. Ja seuraanhan toki moottoriurheilua todella aktiivisesti lehdistä ja televisiosta vieläkin. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa moottoriurheiluharrastuksesta, vaikka jotkut sitä yrittävät kampittaa ainakin ympäristökysymyksillä, jos eivät muuta keksi. Se antaa todella paljon valmiuksia aivan normaalia elämää varten. Siinä oppii teknistä askartelua, kun rakentelee ja korjaa kilpailuvälinettä, siinä oppii pitkäjännitteisyyttä, siinä oppii mielen hallintaa, mutta ennen kaikkea siinä oppii ajamaan autoa. Ja nyt rallikilpailu toi lisäksi perheemme jälleen yhteen saman ruoka- ja kahvipöydän ääreen! Vain joku joulu tai tasakymppien synttärit pystyvät samaan.
Hiihtämiset jäivät viikonloppuna väliin, kun oli tuo ralli ja eilen tuli vettä. Pidin joskus aikoinani itselleni antamani lupauksen olla menemättä vesisateella hiihtoladulle. Mutta tänään täytyy käydä ainakin katsomassa, kuinka jäiset mestat ovat Hirvihaarassa. Nyt olen jo sen verran käynyt harjoittelemassa hiihtämistä, että tekniikka alkaa olla kunnossa ja voin ryhtyä kehittämään kuntoa kohottavia lenkkejä. On kyllä tunnustettava, että olen hiihtämisessä kuin ehkä myös autolla ajamisessa itselleni todella kova pomo. En yksinkertaisesti suostu hyväksymään mitään taapertamista tai autolla jotakin nytkykyytiä. Menon on oltava tasaista ja nautittavaa! Ei siis enää mitään vauhdikasta, koska sellaisiin suorituksiin en enää pysty ainakaan ladulla ja en tietenkään autollakaan, kun kisailut ovat takanapäin. Yleinen tie ei ole koskaan ollut mielestäni mikään kisabaana, siellä menen aina sääntöjen mukaan.
Kun oli tuo ralli tulossa, niin siitä sain kimmokkeen "siirtää" apatian syrjään. Aloin tutkia kuvavarastojani ajalta, jolloin tein lukemattomien erilaisten tilaisuuksien viestijärjestelyjä. Joitakin kuvia tuolta ajalta löysinkin. Kuvat olivat todella vain näppäilyjä tilanteista. Jatkumona noiden siviiliviestitysten jälkeen tulivat armeijan harjoituksissa hoidetut viestipäällikkyydet. Myös tuolta ajalta löysin joitakin kuvia.
Sitten skannasin valitsemani kuvat, pistin ne wordillä yhteiseen tiedostoon ja kuvien välille pistin sitten tekstiä noilta ajoilta. Koko tiedostosta tuli sellainen vähän yli 40 sivua käsittävä kirjanen, joka kertoo viestiasioista NMT 900-verkon alkuajoilta aina vuoteen 2002. Siis pääasiassa kirjasessa on vapaa-aikoinani tekemäni viestityö käyty yksinkertaisesti läpi. Pistin tiedoston kustantajalleni, ja saa nähdä, tuleeko siitä sitten ihan painettu kirjanen. Mihinkään yleiseen myyntiin en kirjasta edes tarkoittanut, jos se painetaan, niin sitä myydään ainoastaan kustantajan nettimyynnissä. Anns kattoo, miten käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti