Tasan kymmenen vuotta sitten aikaisin aamulla elämäni sai kolauksen, josta selviytyminen vei aikaa. Vasta viimeiset pari vuotta olen voinut kohtalaisen hyvin ja viime juhannuksen tienoilla pääsin kaikista lääkkeistä irti.
Tapahtumat veivät ennenaikaiselle eläkkeelle, ja myös talous meni kuralle. Talouden tasapainottamiseen mennee vielä parisen vuotta, mutta koetan kuitenkin elää niin normaalia elämää kuin mahdollista - yritän jaksaa myös ulkoilla, kesäisin golfkentällä ja talvisin hiihtoladuilla. Sisäruokintaa saan ihan joka haluihini, koska koneen ääressä vietän aikaa ajoittain jopa kohtuuttoman paljon.
Kymmenen vuotta sitten alkaneet tapahtumat saivat minut kirjoittamaan - en paljon muuhun pystynytkään. Tekstiä syntyi vaihtelevasti - joskus päiväkausiin ei mitään, mutta välillä ihan mukavasti. Kirjoituksista kasasin ensimmäisen, omaelämäkerrallisen kirjani "kairoilta kahleisiin" syksyllä 2007. Julkaisu tapahtui Helsingin kirjamessuilla. Heti keväällä 2008 tuli jälleen uusi kirja, nytkin omaelämäkerrallinen "kahleet murtuvat".
Ensimmäisen kirjani kirjoitin siten, että en missään tapauksessa joutuisi vaikeuksiin, joten nyt kirjoittaisin monta asiaa toisin. Silloin en vaan uskaltanut pistää kaikkea esille, vaan asioita jäi rivien väliin. En kuitenkaan enää halua palata niihin asioihin, joten kirja saa jäädä alkuperäiseen asuunsa. Kaupaksi kirja meni todella hyvin!
Toista kirjaa kirjoittaessani luulin, että olen jo selviytynyt pahimmasta ja toin tekstissäni esille, miten ja millä konstein olen seviytynyt vaikeasta masennuksesta. Kummallakin kirjalla oli kuitenkin loppupeleissä varmasti merkistystä, koska niissä sain käsitellä omia asioitani omalla tavallani, mutta kaukana parantumisesta olin vielä keväällä 2008.
Syksyllä 2008 kasailin vanhoista kuvistani ja tekstitin ohuen kirjasen "otteita viestimiehen päiväkirjasta". Teosta en laittanut julkiseen myyntiin, mutta esittelin sen viestimieskolleegoilleni.
Syksyllä 2009 sain valmiiksi ensimmäisen romaanini "reppana". Sitä kirjoittaessani olin ajatuksissa, että kun saan kirjan valmiiksi, niin olen tehnyt sen, mitä oppikoulun alaluokilta asti olin miettinyt - kirjoitan romaanin eläkkeellä ollessani. Tämän kirjan myötä tavoitteeni täyttyi. Julkaisu tapahtui Helsingin kirjamessuilla ja pääsin jopa standille kertomaan romaanini kirjoittamisesta.
Lukijoilta sain positiivista palautetta ja toiveita, että romaani saisi jatko-osan. Aikani asiaa pähkäiltyäni ryhdyin toimeen, ja syntyi romaani "takapotku". Se julkaistiin syksyllä 2010. Kirjoittaminen tapahtui nopeasti, koska teokselle oli jo pohja olemassa. Kirjoittaminen otti pääasiassa takalistoon ja hartioihin.
Heti toisen romaanini jälkeen kirjoitin kirjan "rakkaustarinaa kuudelta vuosikymmeneltä". Sekään ei mennyt julkiseen myyntiin, vaan on tarkoitettu vain perheenjäsenten tutkittavaksi.
Ennen "takapotkua" olin kasannut ja kirjoittanut harrastekirjan "kaksikymmentä airisvuotta". Kirja valmistui vuonna 2009. Se oli siis kirja elämästämme airedalenterriereiden kanssa. En laittanut kirjaa yleiseen myyntiin, mutta monet airiksien kanssa elämää viettävät ovat kirjaa selailleet!
Kahden vuoden projektin jälkeen sain julkaistua Helsingin kirjamessuilla 2012 kolmannen romaanini "rajalla". Kuten aiemmasta toiminnasta näkyy, niin viimeisin tarvitsi eniten aikaa. Aivotyökin vei hyvän matkaa toista vuotta. Ehkä tahtia hidasti se, että syksystä 2011 alkaen olen ollut jutuntekijänä Mäntsälän paikallislehtiin. Toista sataa juttua olen saanut lehtiin kirjoitettua.
Kirjojen ja lehtijuttujen kirjoittaminen on aivan erilaista työtä. Kirjaan saa pistää parastaan, mutta lehtijuttujen on ehdottomasti oltava faktaa paketoituna tiiviiseen ja kuitenkin luettavaan muotoon. Tila on yleensä etukäteen määrätty ja kuvien koko ja muotokin on määrätty. Joskus ovat minullakin jutut päässeet ryöpsähtämään vähän liian pitkiksi, mutta päätoimittajan ukaasit ovat kummasti lyhentäneet juttuja. Harmi, koska jonkin laajan jutun selvittäminen on melkeinpä mahdotonta jollakin parilla tuhannella merkillä. Ei kirjoittaja oikein nauti sellaisesta pihistelystä, mutta insinöörinä jutut tehdään tietenkin speksien mukaan. Kaikkia kirjoittajia juttujen pituudet eivät näytä koskevan, joten kyllä lehdissä on hyviäkin juttuja. Kannattaa tilata Mäntsälä -lehti!
Siellä se "rajalla" pilkistelee toiseksi ylimmällä hyllyllä oikealla
kirjamessujen BoDin osastolla. Eipä se sieltä esille päässyt!
Paljon tehokkaampaa oli kirjan esittely pienryhmälle!
Helsingin kirjamessut 2012 olivat kirjani kannalta yhtä tyhjän kanssa. Menin itse paikalle torstaina aamupäivällä, jolloin osastolla oli jo odottamassa yksi henkilö, joka halusi kanssani keskustella. Olihan kirja lopulta löytynyt, mutta esittelijät eivät olleet osanneet kertoa siitä mitään. Esitin, että ollessani messuilla muilla osastoilla tai eri tapahtumia katsomassa, niin osastolta soitettaisiin tai tekstailtaisiin minulle, jos joku haluaisi minut tavata. Ei käynyt, koska heillä oli vain saksalainen GSM-liittymä, jolla soittaminen olisi tullut liian kalliíksi. Siispä anteeksipyyntöni, jos joku oli minua osastolta etsimässä, eikä minua sieltä löytänyt. Kustantaja toimi, kuten mainoksissa sanottiin, "kirjailijan teos on esillä osastolla". Tavallisen kirjoittajan ei kannata tuhlata rahojaan tai aikaansa noin massiivisiin tapahtumiin. Siellä tuikkivat vain tähdet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti