Suomussalmi on minulle merkittävin paikka, sillä olen ollut suomussalmelainen 32 vuotta, siis puolet koko elämästäni. Lähdin sieltä armeijaan 18-vuotiaana, sitten opiskelin Kajaanissa kolme vuotta ja olin toista vuotta töissä siellä, mutta koko ajan kirjani olivat Suomussalmella. Sitten opiskelin Turussa neljä vuotta. Olisin voinut muuttaa Kaarinaan, koska vaimo joutui kirjansa sinne vaihtamaan, kun oli siellä töissä. Minä pysyin kuitenkin edelleen suomussalmelaisena, olinhan minä opiskeluaikoinakin lähes puolet ajasta töissä Kainuussa. Opiskelun jälkeen olin Suomussalmella neljä vuotta opettajana, mutta 1980, siis 32 -vuotiaana jouduin vantaalaiseksi. Olisin päässyt Evoxille tehdaspäälliköksi, mutta en luottanut firmaan ja sen tulevaisuuteen, joten lähdin pääkaupunkiseudulle. Evox on pystyssä vieläkin, mutta Posti- ja Lennätinlaitos ei ole, joten taisi olla väärä valinta.
Ei siis ole mikään ihme, että elämässäni ja kirjoissanikin Suomussalmella on edelleen merkittävä osuus, vaikka vierailut paikkakunnalle ovat harvenneet. Viime viikonloppuna kuitenkin siellä olin. Matti -enoni lesken Fannin hautajaiset olivat lauantaina, joten järjestin perjantai-iltapäiväksi romaanini ennakkojulkistuksen Suomussalmen kirjakauppaan. Kauppaan oli tilattu pieni määrä kirjoja, joten sukulaiset ja tutut kävivät ostamassa ne pois, ja eiootakin kauppa joutui myymään. Olisi kansaa kyllä saanut olla enemmänkin!
Hautajaisissa oli toista sataa Fannin saattajaa. Lapsiahan heillä oli kaikkiaan 11, joista yhdeksän on vielä elossa. Lasten lapsia joku oli laskenut olevan 30 ja lastenlastenlapsia peräti 39. Muistikohan Fanni jokaisen ihan nimeltä? Minä en tuntenut kuin serkkuni!
Kiva oli käydä Suomussalmella ja nähdä sukulaisia ja tuttuja. Hautajaiset eivät tietenkään ole niitä miellyttävimipiä juhlia, mutta täytyy ajatella, että kuolema tulee meille jokaiselle ennemmin tai myöhemmin. Fanni sai täyttää kuitenkin 90!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti