autoilumietteitä!

Perjantaina ohi kulkiessani menin Mäntsälän K1-katsastusasemalle kysymään, milloin pääsisin katsastuttamaan Fiestani. Autohan on kaksi vuotta vanha ja ajettu pikkuisen vaille 60 000 km. Ensimmäinen positiivinen yllätys oli se, että pääsin heti jonoon ja heti perään toinen eli katsastuksen hinta. Olin varautunut sen olevan jotakin 80:n kieppeillä, mutta se olikin vain 49 euroa ja sain vielä 10 euroa alennusta Autoliiton jäsenenä, eli päästöjen mittauksen kustansi Autoliitto. En ehtinyt kahvikuppia ryypätä, kun autoni otettiin syyniin. Ja läpihän se meni, vaikka jarruissa olikin pieniä akselikohtaisia poikkeamia. Tuo johtui siitä, että en ole ajanut autolla pariin viikkoon ja jarrulevyt olivat jo kauniissa ruosteessa! Kun olen ollut viime ajat vaimon kuljettajana, niin oma kulkupeli on jäänyt seisoskelemaan.

Miksi sitten olin liikeellä katsastusaseman kieppeillä? No, kun kiinalaisesta mönkijästäni hajosi kytkin ja minun oli saatava entinen irti, jotta voisin pistää uuden kytkimen palaneen tilalle. Mutteri oli 46 mm:n, jonka kokoista hylsyä minulla ei sattunut olemaan. Ja paikallisesta ruuvikaupasta sen sitten sain ja samalla reissulla sitten hoidin tuon katsastuspuolenkin. Oli muuten melko löyhä kytkin Linhaissa! Vehkeellä on ajettu vain 97 km kolmessa vuodessa. Toki ajot ovat olleet raskaita lumitöitä, että se selittää nuo vähäiset kilometrit. Mutta kuitenkin heikko esitys kytkimeltä!

Rupesin funtsimaan myös noita muita ajokkejani tuolta luotettavuusnäkökohdalta ja melkein jokaisesta ajopelistä löytyi jotakin urputettavaa:

- Minissä olivat vetonivelet ja pakoventtiilit kilotavaraa. Niitä sai olla joka vuosi uusimassa, toki ajotapani oli ehkä hieman kuluttava. Myös bensapumppu, valot ja starttimoottori olivat muutaman kerran rikki. Valoissa oli lähinnä huonot maadoitukset ongelmana, mutta kertaakan en jäänyt tien päälle.

- Citroen 2 CV kärsi heti pelin ostaessani huonoista katkojan kärjistä ja pakoputki meni poikki heti neitsytmatkalla Turusta Kajaaniin. Pakoputken paikkasin tilapäisesti juomatölkillä ja klemmareilla, mutta kärkiä en saanut vaihdettua matkalla. Siispä vaihdoin tulppia parinkymmenen kilometrin välein kovassa pakkasessa, mutta Kajaaniin päästiin, toki Otanmäeltä Kajaaniin köyden jatkona. Kun nuo alkuharmit selvitettiin, niin toimihan se!

- Datsun 100A. Vajaa vuoden vanhana paloi kannen tiiviste ja kansi meni kieroksi, pakoputki joutui vaihtoon jo alle kahden vuoden ikäisenä. Ei kovin kova!

- BMW 1502 joutui perän stefan vaihtoon heti ensimmäisenä talvena, mutta sitten peli toimikin hienosti yhdeksän vuotta. Varma tapaus!

- Ford Sierra 1,6 oli vain puoli vuotta. Toimi ja kukkui, mutta tehotonhan se oli!

- Ford Sierra 2,0 iS. Kyllästyin vuodessa, kun oli aina korjaamolla. Laitteessa oli ihmellinen tyhjäkäyntiongelma, jonka aiheuttajaa ei löydetty, vaikka korjaamolla kerrottiin vaihdetun lähes kaikki asiaan vaikuttavat komponentit.

- BMW 318 i. Ajoimme autolla kaksi vuotta huolettomia kilometriä, mutta kun hankimme koiran ja aloin ajaa kilpaa autoilla, oli hankittava isompi peli. Tykkäsin!

- Volvo 740 2,3 kartano. Autolla ajettiin kuusi vuotta käytännössä huolettomia kilometrejä. Takapyörien laakerit oli vaihdettava, koska jouduimme ajamaan erittäin paljon trailerilla autoa vetäen. Myös ohjaustehostin vuoti öljyt ulos, mutta tielle ei koskaan jääty. Hyvä ja tukeva peli, mutta bensaa kyllä kului!

- Volvo 940 2,3 T kartano. Oli vain kaksi vuotta ajokkina. Ajo oli yhtä raskasta kuin 740:llä, mutta heti takuuajan jälkeen meni vaihdelaatikko jumiin, viitonen jäi päälle ja kun yritin pois liikenteestä, niin se poltti myös kytkimen. Oli melko kallis paukku. Oli heppaisempi kuin 740, mutta bensaa kului tälläkin.

- Volvo S40 T4. Tämä "urheiluauto" oli meillä kolme vuotta, mutta kerran se täytyi viedä korjaamoon hinurilla marketin autotallista. Bensapumppu oli rikki! Muuten oli nautinnolinen peli ajaa, teho ei loppunut koskaan kesken! Sai maahantuojalta lisätakuun, koska tihkutti jostakin öljyä.

- Ford Mondeo TD farmari. Oli minun ensimmäinen dieselpelini. Ääni oli kuin joku olisi pyörittänyt moottoritilassa jotakin peltihäkkyrää, siis todella ei automainen. Ääni ärsytti niin paljon, että jo vuoden jälkeen auto meni vaihtoon. Mondeo on ihan hyvä ajaa ja siinä ovat hyvät tilat, mutta tuo diesel ei iskenyt.

- Volvo S 60 2,4T. Mainio auto ajella, mutta pientä vikaa niin automaattivaihteiston kuin moottorinkin ohjelmistoissa. Niitä vaihdettiin jokaisessa huollossa ja vähän yli vuoden päästä auto jo toimikin arvonsa mukaan. Meni vaihtoon rahapulassa.

- Renault Megane 1,6 B. Oli minulla vain noin tuhat kilometriä, kun sain sen myytyä rahapulassa.

Kakkosautoja ja vaimon ajopelejä on ollut myös käytössä melkoinen määrä:

- Daihatsu 1,3 i. Vaimon auto. Oikea pieni tehopaketti, mutta nokka-akselin hihna meni rikki ennen vaihtoajankohtaa. Onneksi olin ratissa ja sammutin välittömästi, eikä muuta vauriota syntynyt. Kiva, mutta äänekäs peli ajaa!

- Chevrolet Caprice piilofarmari. Varmasti maapallon huonoin auto! Tehoa V8:ssa ei ollut nimeksikään, mutta bensaa meni ihan hurjasti. Vikoja oli sen vajaan vuoden ajan vaikka toisille jakaa. Onneksi päästiin eroon hyvin nopeasti.

- Mitsubishi L200, 4-vetoinen lava-auto ja toinen dieselimme. Autossa oli koko ajan vikoja ja ruoste raiskasi ihan silmissä. Tässä tuli kokeiltua kitkarenkaita. Eipä tarvitse enää kokeilla, sillä kun pitoa olisi tarvittu juuri liukkaimmilla keleillä, niin eipä sitä sitten ollutkaan. Onneksi ei tarvinnut lähteä joka päivä liikenteeseen juuri tällä ajopelillä ja rengastuksella.

- Nissan Micra 1,3. Vaimon auto. Toimi ja kukkui koko ajan hienosti. Tarvitsi vain normaalit öljynvaihdot ja ajoa.

- Peugeot Partner 1,9 D. Meidän kolmas diesel. Pösö oli meidän ainoa automme jonkun aikaa, kun olin omistani päässyt eroon. Ihmeen toimiva ja kätevä peli ja dieselverokin oli inhimillinen, kun tein autosta kahden hengen pakettiauton.

- Nissan Note 1,6. On ollut tähän mennessä luotettavin ja toimintavarmin peli. Autossa ei ole ollut yli kolmen vuoden aikana todella mitään vilunkia. Muutenkin on näppärä ja tilava auto.

- Ford Fiesta ST 150. Todellinen herkkupilleri.

- Mini Clubman 1275 vm 1972. Aina tulee hyvä mieli, kun tällä itse tehdyllä klassikolla pääsen pöräyttelemään. Ajot ajoittuvat kesään ja hyviin ilmoihin, mutta ei aivan kuumimpiin säihin.

Mietiskelin, että mikähän olisi ollut ensinnäkin turvallisin auto, mikä luotettavin ja mikä nautinnollisin?

Turvallisimmaksi autoksemme sain ajatustyössäni Ford Sierra 1,6:n. Perustelunani ihan suoraan on se, että auto oli niin huono ajaa, että se juorusi jo todella pienillä nopeuksilla, että ollaan esimerkiksi liukkaalla alustalla ja toisaalta se, että koneessa oli niin vähän tehoa, että takapyöriä ei saanut normaalissa ajossa kaasulla irti.

Luotettavimmaksi autoksemme tulee eittämättä tuo vaimon Nissan Note.

Nautittavia autoja on listassa oikeastaan kolme. On Volvon T4, S60 T ja Fiesta ST. Jos mentäisiin radalle, silloin ST voisi olla se nautinnollisin, mutta kun ollaan liikenteessä, niin kyllä se kallistuu Volvo S40 T4:ään.

Tällaisia turhuuksia sitten pähkäilin täällä Mantsälänvuorella tällä kertaa.