Kuin viimeistä päivää...

Tekstailtiin sisaren kanssa illalla juuri ennen nukkumaan menoa. Hän oli Kempeleestä liikkeellä Suomussalmella ja oli käynyt myös katsomassa äitiä Lepolassa. Lepola on vanhusten hoitokoti Suomussalmella ja on pahamaineisessa Kurimossa. Nimittäin joskus aiemmin Kurimo oli ollut varattomien hoitola. Siksi kukaan järjissään oleva ja itsekunnioituksestaan kiinni pitävä vanhus ei tuohon hoitolaan halunnut. Nyt tilanne on kuitenkin aivan toinen.
Joka tapauksessa oli selvinnyt, että äiti pääsee tänään lähtemään kahden viikon veteraanikuntoutukseen Kuhmoon. Äiti oli jatkosodan aikana ollut lottana jonkin aikaa ja saanut siitä myöhemmin rintamamiestunnuksen ja oikeudet noihin kuntoutuksiin. Isän eläessä he olivat joskus jopa kahdestaan vastaavanlaisessa kuntoutuksessa. Hyvä juttu. Meille ei oltu vain muistettu ilomoittaa, että äitiä on turha tavoitella Lepolasta tulevan kahden viikon aikana.

Nuo tekstiviestit ovat levinneet ihan koko kansan keskuuteen. Sisareni ei aiemmin niitä paljon käytellyt, mutta on pikkuhiljaa oppinut niitä hyödyntämään. Vaimo niitä näpyttelee ahkerasti. Olen pistänyt merkille, että mummot ovat tekstiviestien suurkäyttäjiä. Keski-ikäiset miehet käyttelevät tekstiviestejä huomattavasti vähemmän. Kaikki eivät suostu niitä vieläkään käyttämään. Eräs serkkuni on yksi näistä. Olen hänelle lähettänyt merkkipäivinä kuten mm. Jouluina viestit, mutta kertaakaan en ole saanut vastausta! Kun olemme asiasta puhuneet, niin on hän ne viestit saanut, mutta hän ei halua itse niitä käyttää. Tai ei ole opetellut.
Kyllä Matti Makkonen ja kumppanit olivat silloin aikoinaan oikeassa. Teksteinä lähetettävät viestit voi melkeinpä missä tahansa tilanteessa lähettää ja vastaanottaa. Jotenkin olen muistavinani, että juuri tuosta keski-ikäisestä miesporukasta suurimmat vastaanpanijat palveluille löytyivät jo silloin aikoinaan.
Tekstiviestimahdollisuus oli speksattu myös NMT 900-palveluksi, mutta politiikka pisti sen vain GSM:n yksinoikeudeksi. Seppo Tiaisella oli omassa työhuoneessaan oma NMT 900-tekstiviestikeskus (mikrotietokone), jonka avulla tekstiviestit kulkivat sujuvasti myös NMT-puolella. Sepon ansiota oli myös NMT-verkkoon dataominaisuuksien kehittäminen. Minäkin käytin tätä ns. DMS-ominaisuutta etäyhteytenä vuosikausia. Sähköpostiyhteyksiin nopeus riitti, mutta eihän sillä juuri muuta pystynyt tekemään.
Eipä silti. Soneran tarjoama laajakaista tänne Mäntsälän nurkille on vain 256 k, joka tänä päivänä ahdistaa ja kuitenkin maksaa melkein 30 eur/kk. Tyttärelläni on langaton yhteys. Nopeus on samaa luokkaa, mutta hinta on vain kolmanneksen minun maksamasta. Tasa-arvo on siis kaukana. Täytynee vaihtaa langattomaan - sitten joskus.

Kirjoittelen tätä aikaisin aamulla. Vaimo lähti töihin vanhuksia hoitamaan puoli seitsemän tienoilla ja kun jotkut ovat ottaneet lain omiin käsiinsä, niin elukoiden vuoksi minun oli noustava niiden "turvaksi". Tarkoitan, että jo illalla paukut paukkuivat ja tänä aamuna on jatkunut.
Koiramme eivät siedä paukkuja, vaan ahdistuvat. Meillä on myös yksi lisäkoira hoidokkina, kun Tuusulan tyttäremme koira tuli tänne ruokolle hieman hiljaisemmalle kolkalle.

Olen muuten sitä mieltä, että noita lakeja, joita ei kuitenkaan valvota, on ihan turha laatia. Kuitenkin aina on niitä, joita mitkään lait eivät koske. He ovat niin sanotusti asettaneet itsensä kaiken yläpuolelle. Noita turhia lakeja on ainakin tuo paukkulaki, ja on niitä vino pino muitakin.
Itse en kyllä tuhlaa latin latia tuohon niin älyttömään turhuuksien turhuuteen. Mitähän tuonne kehitysmaihin niillä miljoonilla saisi, jotka nyt meilläkin pistetään savuna ilmaan? Tai kyllä niitä tarpeita löytyisi ihan riittämiin täällä meilläkin. Kyllä se vuosi vaihtuisi hiljaisuudessakin, jos vain sitä olisi tarjolla. Ehkä sain paukuttelusta nuoruudessani ihan tarpeeksi, kun niitä venäläisten jättämiä paukkuja eri tavoin tuhosin. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Ja ihan turhaan minäkin noista säästöistä pauhaan, kun meilläkin on noita paljon tehoa vaativia halogeenilamppuja kymmeniä. Mutta kun ne led-lamput maksavat vielä toistaiseksi niin kauheasti. Ja bensalla käypiä koneitakin on. Toki nyt autot ovat pienempiä kuin joskus ja toisella ajetaan vain joskus kesällä hyvillä säillä. On moottoripyörä, jolla ajetaan joskus kesällä ja mönkijällä tehdään talvella lumityöt. Ja moottorisahakin pärisee joskus...
Mökkimatkat ovat tässä vuosien mittaan vähentyneet niin, että viime kesänä ei mökillä oltu lainkaan. Kahdesti ajettiin Suomussalmella mutka. Ehkä tulojen pienentyminen on osaltaan ollut vaikuttamassa myös kulutuksen pienentymiseen ja etsimään ns. halpoja huveja. Ei enää edes huvita paahtaa tukka putkella. Minusta tulee kyllä ihan hyvä erakkokin, kun olen jo itsenikin kanssa jonkinlaisissa väleissä. Viihdyn kotona. Vai onko niin, että en enää uskalla mennä mihinkään?

Joka tapauksessa pian olemme uuden vuoden kynnyksellä. Jokaiselle lukijalle vaan siunauksellista vuotta 2008!