Kulttuuri?

Kulttuuripohdiskelua

Olen joskus aiemminkin pohdiskellut kulttuuriasioita tällä palastalla ainakin sivulauseissa. Olen kovin erilainen kulttuuripersoona kuin monet muut. Olen realisti ja luotan pelkästään omiin tuntemuksiini. Suurimpaan osaan kulttuuritekoja en pysty, ja tekevänä ihmisenä, en sitten juurikaan ymmärrä, tai oikeastaan haluakaan ymmärtää sellaisia kulttuurin alueita.

Kulttuurialueista lähimpänä minua on tietenkin fyysisen kulttuurin alueet ja siinäkin vielä niin, että joukkuelajeja en yksinkertaisesti jaksa seurailla edes sohvalla puhumattakaan, että osallistuisin niihin kekkereihin paikan päällä. Jääkiekkoa ja pesäpalloa olen nuoruudessani pelannut, tietenkin myös jonkin verran jalkapalloa, lentopalloa ja koripalloa. Kolme viime mainittua olivat niin sanotusti pakkopullaa, joita en edes halunnut ymmärtää. Jääkiekkoa pelailin vielä parikymppisenäkin, mutta sen jälkeen kiinnostus siihen lopahti.

Hiihto oli lajini opiskelujen jälkeen. Toki hiihdon harjoitteluun kuului erityisesti kesällä juoksua, vaellusta, sauvarinnettä, kuntopiiriä, rullahiihtoa ja suunnistusta, joten kyse oli todella monipuolisesta lajista, kun myös itse hiihto on mitä teknisin ja vaativa laji. Erityisesti vapaan hiihdon oivaltaminen ja tekniikan haltuunotto olivat hauskaa ja hyödyllistä, vasta oikeastaan vapaan hiihtotyylin myötä alkoi palkintojakin kertyä hyllyyn. Toki noista ajoista on jo kolmekymmentä vuotta, mutta hiihto kuuluu jossakin määrin nykyäänkin talven kuvioihin ihan ladulla, mutta myös sohvalla.

Moottoriurheilu olisi varmasti ollut minun ykköslaji. Siitä olin eniten kiinnostunut jo pikkupoikana, mutta siihen ei ollut mitään mahdollisuuksia ennen kuin vasta nelikymppisenä ukkona. Ensin kokeilin jokkista, mutta se ei ollut lajini. Onneksi löytyi rallisprint, jossa ajetaan reitti yksikseen kelloa vastaan. Se oli lajini, en tarvinnut välttämättä edes apuria kisoihin, vaan pystyin menemään kisoihin jopa yksikseen. Opettelin moottoreiden rakentelun ja muunkin auton rakentamisen ja huollon, joten harrastuksesta oli myös hyötyä ihan elämään ja tekniikan harrastamiseen. Menestystäkin tuli mukavasti! Moottoriurheilua seuraan edelleen runsaasti sohvalta, mutta muutaman kerran menen myös paikan päälle katsomaan.

Liki viisikymppisenä aloin pelata golfia. Kahdeksantoista kesän harrastamisen jälkeen tasoitukseni tippui singeliksi. Tasoni on siis noussut hitaasti, mutta vaikean masennuksen selättämisen jälkeen jälleen aika mukavasti. Kymmenen vuotta meni masennuksen vuoksi harakoille. Golfia en aikonut koskaan ottaa kilpalajikseni, mutta nyt alkaa vähän kuumottaa siihen malliin, että pitäisiköhän antaa lupaukselle vähän periksi ja mennä enemmän suurempiin seniorigolfkisoihin. Saa nähdä. On se golf todella hieno laji, joka ei ole sitä kokeillut, ei tiedä elämästä mitään!

Sitten mennään hieman henkisen puolen kulttuuriin. Kirjallisuus on luonnollisesti lähimpänä, koska kirjoittelen itsekin tarinoita. Runous ei ole minun lajini. Kun en kirjoita, niin silloin luen muiden tekstejä. Olen huomannut, että parhaat ja minulle antoisimmat kirjat olen löytänyt ihan sattumalta kirjastosta. Mitä suurempi tähti on kirjan kirjoittanut, tai mitä enemmän niin sanotut kriitikot ovat kirjaa kiitelleet tai mitä enemmän palkintoa kirja on saanut, sitä vähemmän ne minulle tuovat elämyksiä. Joko olen todella tyhmä, tai kirjallisuudessa on joitakin lainalaisuuksia, joita en ymmärrä.

Musiikin kuuntelijana olen varmasti suurkuluttaja. Minulla on aina radio auki niin autossa kuin kirjoittaessanikin. Kun en musiikista mitään ymmärrä, niin minulle musiikki on taustakohinaa, joka estää minua kiinnittämästä liikaa huomiota korvieni tinnitykseen. Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, mutta klassisen- tai oopperamusiikin kyllä heivaan aina joksikin muuksi. Harvoin musiikissa kiinnitän huomiota sanoihin, koska yleensä teen jotakin muuta kuin pelkästään kuuntelen. Soittimista joku panhuilu on miellyttävä, mutta piano tai viulu ovat sieltä toisesta päästä. En yleensä mene paikan päälle musiikkitapahtumiinkaan, joissakin jazzkonserteissa olen käynyt ja olenhan käynyt kerran jopa musikaalissa Lontoossa. Toki musiikki ei siinä käynnissä ollut pääasia, vaan teatterin vanha ja melkoisen erikoinen arkkitehtuuri. Mielimusiikkini voisi olla jotakin jazzahtavaa, sellaista musiikkia olen ostanut jo aikoinaan useita LP -levyllisiä.

Näytelmäkultuuri ei iske minuun lainkaan. Siihen on monta syytä. Heti tulee mieleen liian yksinkertaiset lavastukset, ylinäytteleminen ja jäykkä tunnelma. Joku sopiva kesäteatteri menettelee, mutta elokuvista tykkään. Elokuvat kertovat tarinoita oikeassa ympäristössä ja näyttelijätkin ovat yleensä luonnollisempia. Pyrin katsomaan useamman elokuvan viikossa ja katson ne ihan kotona. Lähin elokuvateatteri on Järvenpäässä ja seuraavaksi lähin Lahdessa. En halua mennä niin kauaksi elokuviin. Myös vanhat kotimaiset elokuvat kiehtovat.