perjantai 10. huhtikuuta 2015

KEVÄTTÄ ILMASSA


                                         Hirvihaaran sennuja harjoittelemassa viime kesänä!
Mäntsälään näytti kesä tulevan todella vauhdilla. Lumet lähtivät nopeasti, mutta sitten menivät jarrut päälle. Tuli kunnon takatalvi, jopa lunta tuli välillä niin, että autoon laiton talvirenkaat alle vasta pääsiäisen jälkeen. Hiihtokelitkin menivät lumien sulamisen myötä luonnonlumiladuilla, tykkilumiladulla olisi vielä päässyt hiihtelemään, mutta en viitsinyt sinne asti ajella joka päivä, joten laitoin sukset kesäteloille. Kuntokin meni influenssan myötä niin huonoksi, että hiihto ei tuntunut hyvältä, joten senkin vuoksi oli hyvä siirtyä kesäaikaan.  

Hirvihaaran Golfissa range avattiin heti maaliskuun alussa, mutta eipä siitä voinut paljon nauttia, kun välillä oli 15 senttiä lunta. Nyt olen käynyt lyömässä palloja puolenkymmentä kertaa. Ensimmäinen kerta oli se paras, lämpöä oli 7 – 8 astetta, oli sopiva tuuli, joten pallot lensivät hyvin. Osuin hyvin palloon, tuli paljon erinomaisia lyöntejä. Toinen kerta oli vielä hyvä, mutta kolmannella kerralla tulivat ne joka keväiset soketit. Nyt parilla kerralla olen yrittänyt rakennella lyöntiä uudelleen ja eilen oli jo vähän parempaa tekemistä. Täksi päiväksi katselin kenttiä, jonne olisi voinut mennä kierrokselle, mutta enpä raskinut.  Odotan oman kentän aukeamista kaikessa rauhassa.

Tasoitus lipsahti viime kesän hyvien kilpailujen johdosta singeliksi, joten se antaa tietenkin pientä boostia tekemiseen, mutta on melko varmaa, että kyllä se nousee kymppiin jo ekassa kisassa. Kuitenkin ukko alkaa olla pian seitsenkymppinen, lyönnit lyhenevät, mutta tarkkuus ei kuitenkaan enää parane. Mutta olen tyytyväinen, että ainakin kerran olin hetken singelipelaaja! Kahdeksantoista kesää se vaati. Toki välillä oli melkein kymmenen vuotta, että en pystynyt paljonkaan pelaamaan. Tasoitus jökötti koko ajan kuudentoista pinnassa, nyt oikeastaan kolmena viime kesänä olen voinut pelata enemmän ja paremmin tuloksin.

 

Sain romaanin oikoluentakuntoon. Olen tyytyväinen, kun sain rypistettyä tarinan reilusti alle kahden sadan sivun. Mietin kovasti, alanko tehdä tekstiä Päätalon mallin mukaan lähes tyhjästä, mutta en siihen lähtenyt. Minulle on kuitenkin tärkeämpää, että tarina etenee ilman krumeluureja. Saa sitten nähdä, mitä yleisö tykkää!

Lehtijuttuja on ollut harvakseltaan, mutta enpä niitä olisi ehtinyt kirjoittamaankaan, kun oli se päätyö romaanin kimpussa. Näljänkä -kirjaan toimittelin materiaalia, mutta en ole vielä nähnyt, mitä niistä on kirjaan mahtunut. Minulle luvattiin toimittaa kirjasta oma kappale, joten asia selvinnee lähiaikoina.

Olen paljon mietiskellyt viime aikoina, mitä taide oikeastaan ihmiselle merkitsee. Kuitenkin se on pinnalla elämässä melkoisen, jopa tuntuu siltä, että välillä liiankin runsaasti ainakin jossakin muodossa. Mutta pohdinnat ovat pahasti kesken. Ehkä kuitenkin insinöörimäinen ajatteluni tulee vaikuttamaan lopputulemaan, mutta katsotaan, pääsenkö joskus johonkin tulokseen. Sitäpä jään edelleen pohtimaan!  

Ei kommentteja: