pääasiassa lomailua

Olimme edellisen kerran Suomussalmen maisemissa viime kesänä juhannuksen tienoilla, kun saatoimme äitini Härkökankaalle viimeiselle matkalleen.
Kyllähän maisemat ovat rauhalliset - pääasiassa. Säätkin sattuivat kohdalleen jälleen kerran, kun emme olleet hirveän vaativia. Kiantajärven vesi oli aivan uimakelpoista näin vanhan vaarinkin mielestä.
Mökillä olisi ollut tekemistä vaikka millä mitalla, mutta ainoastaan saunalle tein pienen rempan, että pääsimme saunomaan. En yksinkertaisesti jaksanut ryhtyä mihinkään suurempaan. Ja itse asiassa työtä olisi niin paljon, että hommiin saisi kulumaan vaikka koko kesän. Nyt olimme perillä vain neljä päivää, joten eipä siinä ihmeitä.

Saimme jälleen kerran mukaamme Hennan 13 v. Puhkuimme yhteistoimin ikivanhan marekin soutelukuntoon. On muuten sama marekki, jonka hankin silloin, kun omat tyttäremme olivat vielä vaippaikäisiä. Ei ole hankinta mennyt hukkaan, kun vielä seuraavakin sukupolvi saa siitä nauttia.

Kun saimme Hennan vesille, niin myös mukanamme olevat airikset Sorja ja Juho olivat kiinnostuneita vesikulkuneuvosta. Koirat juoksentelivat rannalla Hennan liikkeiden mukaan. Jälleen kerran Henna oli niin lähellä kivilaituria, että Juhopa päätti lähteä perään. Se vain yksinkertaisesti lähti kävelemään kiviltä veden pintaa pitkin kuin suuren kirjan Jeesus konsanaan. Mutta Juhosta ei ollut pinnalla pysyjäksi, vaan se hupsahti veden varaan. Mutta onneksi jalat ylsivät pohjaan, ja niin Juho jäi pitkäksi toviksi seisomaan veteen kuin ihmetellen tapahtumaa. Oli hyvä opetus, sillä kertaakaan Juho ei enää kuvitellut liikkuvansa vetten päällä.

Näin sitten Sorja ja Juho seurailivat turvallisesti rannalta marekin sestomista järvellä.

Mutta oli koirilla muuten kivaa, vaikka eivät uintihommia halunneet harrastaakaan!

Emme olleet koskaan käyneet Ukko Hallassa. Kun minä joskus -70 -luvun alussa harrastin alamäkilaskentaa, niin paikasta ei ollut vielä mitään tietoa. Ja myöhemmin ei sitten ole ollut asiaa mennä paikalle. Mutta nyt oli. Olimme lukeneet Ylä-Kainuusta, että sinne on rakennettu joku ihmesilta. Ja olihan siellä se veden päälle viritelty hiihtohissikin. Näitä ihmeitä sitten menimme töllistelemään. Tassuttelimme järven yli muutaman sata metriä pitkän sillan yli ja takaisin. Silta mitä ilmeisimmin on tarkoitettu vastarinteelle rakennettujen huviloiden asukkaille oikotieksi ravintolaan. Eipähän tule niin helposti lähdettyä ajelemaan ohranjyvä silmässä kotihuvilalle kostean ravintolaillan jälkeen. Mutta saapi siinä olla kengissä melkoiset nastat, kun talviliukkailla lähtee kotiin nukkumaan! Ovat nimittäin huvilat niin jyrkälle mäelle perustettuja.

Onneksi paikkakunnalle oli tulossa vesitemppuilun EM-kisat ja harjoittelijoita radalla riitti koko vierailumme ajan. On varmasti ympäristöystävällisempää kuin moottorilla temppuilijoita vedettäessä. Toki moottoriakin tarvittiin, kun tempun tekijä sattui menettämään tasapainonsa kaukana rannasta tai ihmesillasta. Vene kävi noutamassa veden varaan joutuneen, jotta harjoitukset hänen osaltaan taas pääsivät jatkumaan. Saattaahan tuollaisesta veden päällä temppuilusta olla hyötyä myös talvisiin rientoihin.