nyt se on tehty!

Nimittäin illalla painoin retukkaa ensimmäisen romaanini siirtämiseksi kustantajan myllystöön!

Miksi minun piti kirjoittaa romaani?
Olen miettinyt asiaa, mutta se on ollut kuin pakkomielteenä kouluajoilta saakka. Kun äidinkielen opettaja luki lukuisasti aineitani esimerkkinä hyvistä kirjoituksista, niin silloin pistin päämääräkseni saada joskus aikaan oikean kirjan - romaanin.

Kun elämä potki minua päähän ja iskuista selvitäkseni sain aikaan kaksi terapiakirjaa, niin viime kesänä grillikotaa ja terassia nikkaroidessani alkoi mielessäni kypsyä tarina, jota aloin syksyllä työntää koneeni uumeniin. Ensimmäinen versio oli kasassa joskus vuoden vaihteen tienoilla ja nyt eilen kustantajalle pukkaamani paketti oli ehkäpä viides versio. Kiitokset oikolukijalleni Olavi L:lle jaksamisesta ja asiantuntemuksella annetuista kommenteista. Kiitokset myös tyttärelleni Irolle hänen oman ammattialueensa kommenteista. Varmasti versioita olisi tullut lisääkin, mutta alkoivat aikataulut paukkua, jos haluaisin teokseni valmiiksi ennen Helsingin kirjamessuja. Nyt jää kustantajallekin aikaa vielä syynätä pakettia ennen sen syöttämistä painokoneelle.


Tarinalleni tuli monien pähkäilyjen jälkeen nimeksi 'reppana'.
Reppana on sellainen keski-ikää lähestyvä rakennusmies, jolle sitten alkaa tapahtua asioita enemmän kuin tarpeeksi. Siinä mylläkässä reppanaa viedään suuntaan jos toiseenkin. Onneksi nuo tapahtumat kuitenkin vahvistavat reppanaa niin, että tarinan päättyessä vähän yli vuoden päästä, hän on lähes uusi mies.

Tarinaa kutoessani ajauduin ihan tarkoituksella alueille, jotka eivät ole minulle itselleni ominta. Mutta halusin katsoa kuinka niistä selviydyn. Onneksi äitimuori ei enää ole lukemassa kirjaani. Hän saattaisi sensuroida jonkun sivun, mutta toisaalta voisi ehkä välillä tirauttaa pienet itkutkin.

Nyt sitten riippuu lukijoista, tarvitseeko minun kirjoittaa vielä lisää tarinoita. Ellei sitten tarvitse pistää jälleen kasaan joku terapiakirja. Aika näyttää, mitä tulee tapahtumaan!