museoajoneuvoja Mäntsälässä

Viime
lauantaina
olivat
ohjelmassa
jälleen
Mäntsälän
kylällä
järjestetyt
museoajo-
neuvo-
päivät.


Vuonna 2006 pistäydyin juuri valmistuneella Minilläni kyseisessä tapahtumassa. Silloin en malttanut olla paikalla kuin hetken, joten en muistaakseni ehtinyt juurikaan keskustella ajoneuvoja katsomaan tulleiden ihmisten kanssa. Tapahtuma oli silloin seurojentalon vieressä melkoisen ahtaassa paikassa ja hieman syrjässä normaaleilta ihmisten kulkureiteiltä, mutta jo viime vuonna tapahtuma oli entisen S-Marketin laajalla parkkipaikalla käytännössä keskellä kylää. Sinne ihmiset aivan tungeksivat kaupoilla käydessään. Viime vuonna minun Minini ei ollut alkukesästä lainkaan liikenteessä, joten kävin paikalla vain valokuvaamassa autoja. Paikallahan on kyllä 2-pyöräisiäkin, mutta ne eivät niin paljoa kiinnosta, että tuhlaisin niihin bittejä.

Tänä vuonna sitten minunkin ajokkini on ollut tien päällä, joten ajelin naapurin kanssa hyvissä ajoin paikalle. Jo heti saapuessamme hyökkäsi pariskunta tutkimaan Miniäni ja kiittelivät kovasti, että toin sen näytille. Heillä oli ajan kaunistamat muistot Miniajoistaan! Jo noiden kommenttien vuoksi kannatti mennä paikalle. Täytyipä minun ottaa kuvakin eräästä ulkomaalaisesta neitokaisesta tai nuoresta rouvasta poseeraamassa Minini vieressä. Joku ehdotteli, että pyytäisin rahaa kuvauksesta, mutta enhän minä sellaista. Hyvä, kun autoni kelpasi kulissiksi.

Parituntisen aikana sain kuunnella monien entisten Ministien kokemuksia ja muisteloita. Toki minun luona kävijät olivat pääasiassa suhteellisen nuorta sakkia, mutta naapuriruudussa olevan piikkinokkamossen ympärillä liikuskeli pääasiassa pappaikäisiä entisiä Mossen käyttäjiä. Tuntui Mossekin olleen todella hieno ajopeli aikanaan!

Kävin itsekin kiertelemässä alueen muutamaan kertaan ja oli jälleen aivan pakko ottaa kuvat kaikista kolmesta Volvon P1800 -autosta. Ne ovat autoja minun makuuni! Mutta talouteni ei salli itselleni sellaista varmaan koskaan hankkia, kun muutkin ovat niistä kiinnostuneita ja hinnat taivaissa.

Ihmettelin, että kukaan ei tuonut paikalle Fiat 600 autoa, jotka myös kuuluivat aikoinaan Suomen yleisimpiin ajokkeihin. No eipä Minejäkään ollut kuin minun tuoma. Volkkareitakaan ei ollut kuin kolme. Jotenkin tuntuu siltä, että ihmiset eivät ilkeä tuoda näytille noita tavallisimpia ajokkeja. Jonkinlainen erikoisuuden tavoittelu on muotia. Jos ajattelee taloudellisesti, niin tietenkin erikoisen auton entisöimisellä voi jopa tienata. Mutta on sääli, jos kaikki tavallisen kansan ajopelit joutuvat paaliin. Toki minunkin ajokkini on hieman harvinaisempaa Clubman -sarjaa, mutta minulle olisi kelvannut kyllä ihan tavallinenkin Mini, kun projektia etsiskelin. Silloin ei vain sattunut sellaista kohdalle.

Joka tapauksessa oli piristävä lauantai, sain tapahtumasta jopa niin paljon iskua, että tein multaurakkani valmiiksi. 17 kuutiota levittelin multaa pihallemme, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.