perjantai 22. toukokuuta 2009

ihailtavaa käsityöperinnettä?

Olen viettänyt viimeisen viikon aikana kaksi päivää ulkosalla entisen harrastukseni parissa. Toki vain katselijana ja teknisiä innovaatioita ihmettelevänä ja kunnioittavana. Kyllä tuon harrastuksen parissa on aivan hirveästi todella kovaa ammattitaitoa. En voi muuta kuin nostaa hattua!
Kuva eilisestä jokkiskisasta Hyvinkäältä. Vielä se vanha kuplakin osaavissa käsissä ja hieman hyvällä tuurilla pystyy pitämään fiiut takana. Toki palkintopallisijat menivät fiiuille.

Yllä olevassa kuvassa esiintyy yksi merkittävistä innovaatioista, joka uusinpana pääsi mukaan blogiini. Kuva on viime lauantain SM-crosseista Kouvolasta.

Kyseessä on Ari Perkiönmäen Ford Fiesta, joka on naputeltu kasaan omin voimin omassa pajassa. Ja kyseessä ei olekaan mikä tahansa Fiesta, vaan yli 500 heppainen 4-vetoinen kisapyssy. Ari hyppäsi divisioona 1:een suoraan autocrossista ja ajaminen ei vielä ollut täysin hiottua, mutta laite kuitenkin toimi ja pisteitä tuli pussiin jo ensiesiintymisestä.

Kisan voittajan Janne Kanervan Skoda Fabia on samanlaista innovaatiota, eli kotikutoista mallia, mutta Janne toi pelinsä kisoihin jo viime kaudeksi. Ja Matti Alamäelle on tulossa moista lisää! Hänelle on rakennettu ja on jo testauksessa Honda Civic Type R, toki 4-vetoisena ja sekin yli 500 heppaisena! Ja samassa pajassa on valmistumassa vielä toinen samanmoinen.

Ja samanlaista kotimaista työtä edustavat suurin osa src-kalustosta ja erityisesti autocross-kalustosta. Kun kisassa oli mukana satakunta autoa, niin melkoisen monta miestyövuotta kalustojen suunnitteluun, rakentamiseen ja kehittelyyn on käytetty ja edelleen käytetään.

Kyllähän Suomessakin alkaa olla jo teollista kilpa-autojen ja komponenttien valmistusta, mutta merkittävä osa suomalaisen harrastajan panostuksesta harrastukseensa tapahtuu oman työn kautta. Ei monellakaan ole sellaisia rahahanoja, että pystyisivät palkkaamaan tiimin hoitamaan likaisen työn. Kyllä siinä on omatkin tassunsa liattava, ja hyvä niin. Näin tietämys lisääntyy ja pystyy edelleen hyppäämään uusiin haasteisiin. Ja kyllä kuljettajan on mielestäni ymmärrettävä myös tekniikasta, muuten ei oikein syntyä kunnon tulosta.

Itse ajaminen näissä varsinaisissa crossilajeissa oli yllättävän yritteliästä. Siinä lasi- tai hiilikuidut sai kyytiä, kun kisailijat taistelivat paremmista sijoituksista. Ja aina vaan huoltoryhmät pienilläkin väleillä saivat kursittua laitteet ajokelpoiseen kuntoon.
Jokamiesluokan kilpailut ovat muuttuneet täysin niiltä ajoilta, kun minäkin yritin sitä harrastaa. Ajaminen oli siistimpää kuin oikeassa crossissa. Nyt ei tahallaan pistetty äijiä penkalle, kuten tapahtui silloin, kun itsekin sitä harrastin. Hyvinkään kisoista minulla on muistikuvia, että lähes aina minut nostettiin ensimmäisessä mutkassa penkalle. Sitä en pitkään kestänytkään, vaan vaihdoin herramiesten lajiin rallisprinttiin, jossa sai kilpailla vain itseään vastaan.
Myös jokkiskaverit ovat teknisiltä taidoiltaan todella taitavia. He loihtivat melkoisista romukasoista ihan vauhdikkaita kisapelejä ja halvalla. Toki nykysäännöt ovat karanneet vähän hakoteille, kun periaatteessa autontekijä tarvitsee kolme aihioita, joista hän yhdistelee yhden kisavoittoihin pystyvän fiatin. Hän tarvitsee siis fiatin korin, kuplan vaihdelaatikon ja sitten ehkä golfin koneen. Toki kuplillakin vielä ajellaan, mutta suuriin kisoihin siitä ei ole enää voittajaksi.
Ja ihmeen hyvin jokkisväki jaksaa olla mukana vuodesta toiseen. Laskin, että ainakin 16 kuljettajaa oli mukana jo silloin, kun minäkin lajia harrastin.
Kyllä nuo miehet haalareissaan saavat todella vilpittömän arvostukseni, he pystyvät tekemään, mitä haluavat. Kun normaali taatelin tallaaja ei kykene juuri mihinkään omilla käsillään. Siinä on todella suuri ero!




Ei kommentteja: