Mini on kököttänyt tallissa pukkien päällä syksystä lähtien. Huomasin viime kesänä, että vetoakselien stefoista tursusi öljyä maailmalle, ja sehän on paha juttu. Ei maailmalle passaa kallista öljyä levitellä, ja toistaalta myöskään luonto ei liiallisesta öljyämisestä tykkää. Toki ei niistä stefoista nyt niin tursuamalla tullut, mutta vähän kuitenkin. Moottoria rempatessa pistin kaikki muut osat uusiksi, mutta nuo stefat jäivät vaihtamatta, kun näyttivät niin hyviltä.
Himoksen matka viime viikoloppuna sitten sai vauhtia myös itseeni. Huomasin olevani maanantai-iltana Minin alla ja kuskin puoleisen stefan sainkin vaihdettua. Joka on Minin alla aikaa viettänyt, tietää, että paikat ovat ahtaat. Stefaa vaihdettaessa on pyörän ripustukset purettava, mutta se on pieni juttu, kun kaikki pultit ja mutterit ovat uusia. Kaikkein pahinta oli, että käteni ei oikein kestä tuonlaista akrobatiaa. Vähän väliä sain ähkiä tuskasta, kun käteen koski.
Tiistaina kävimme Juha S:n kanssa pelaamassa kierroksen golfia Hirvihaaran kentällä, joten Minin kimppuun en ehtinyt. Mutta keskiviikkona hoidin sitten toisen puolen stefan vaihdon. Vaihdoin siinä samalla myös öljunsuotimen ja valuttelin uudet öljyt koneeseen. Sitten vain kone käymään ja tutkimaan, pitääkö kone nesteet sisällään. Koneen käydessä tutkin konepellin alustan tapahtumia, ja oli melkoisen lähellä suurempikin remontti. Nimittäin toiseen kaasuttimeen johtava bensaputki vuoti kuin seula suoraan pakosarjan päälle. Onneksi pakosarja oli kylmä, eikä kipinääkään ollut koneen ulkopuolella, joten palolta selvisin. Kävin kaikki bensaputken liitokset läpi ja olihan siellä kiristyksen tarvetta.
Nopeusmittarikaan ei ole aiemmin toiminut, mutta nyt pistin senkin toimimaan. Minitronilta sain aikoinaan uuden vaijerin, jossa on normaali nelikulmainen pää mittarin puolella. Mutta mittarissa onkin kuusikulmainen kolo ja se on vielä niin suuri, että neliöpää pyörii siellä valtoimenaan, jolloin mittariin ei saada näyttöä. Vaijereita ei kuulemma valmisteta muunlaisilla päillä, joten jouduin pistämään mittarin kuusiokoloon kemiallista metallia täyteen ja tökkäsin vaijerin mittariin. Ja niinhän mittari alkoikin toimia, kun metalli oli kovettunut. Pienellä vaivalla tuli homma korjattua, mutta kun en ole sitäkään saanut aiemmin aikaiseksi.
Olen tässä nyt mietiskelemässä, pitäisikö Mini katsastaa ja ottaa siksi ajaksi liikenteeseen. Mutta se on pääasiassa valuuttakysymys, joten katsotaan, mihin tulokseen tulen.
Tänään tulivat sitten "paviljongin" puuosat. Siinä oli 900 kg tavaraa lastattuna tavara-alustalle. Siis kuorma oli kapea, mutta korkea, joten se laskettiin autotallin edessä olevalle betonille. Siinä olen sitten kasaa purkanut ja todennut, että melkoinen palapeli on kyseessä. Toivottavasti nyt malttaa olla satelematta, jotta saan kappaleet yhteen ja katon alle suojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti