Piikkiössä oikeastaan keskellä ei mitään on italialaisen moottoripyöräteknologian suomalainen saareke. Siellä pitää Moto Guzzien maahantuoja Motoitalia majaansa. Minut sinne vei talvella hankkimani pyörä. Nimittäin tässä keväällä jäin tielle, kun bensa loppui. Olin tuudittautunut siihen, että merkkivalo ohjaa tankkaamaan ajoissa, kuten edellisessä oli ollut asianlaita. Otin yhteyttä pyörän myyneeseen toisen italialaisen Ducatin maahantuojaan. Sieltä sain ohjeet mennä merkkiliikkeeseen ja minähän porhalsin Lahteen Riku Motorsin huoltopajalle. Siellä sanottiin, että takuu on ohi, korjaus maksaa noin 400 egeä. He soittelivat maahantuojallekin, mutta sieltä tulivat samanlaiset terveiset. Ajelin kotiin adrenaliinit kohtalaisen korkealla tasolla. En pistäisi missään tapauksessa noin paljon rahaa tyhjään. Täytyisi vaan pelata tripin kanssa tarkemmin, jos ei muu auta.
Kotona tein kohteliaan sähköpostiviestin, jonka pistin pyörän myyjälle ja tiedoksi maahantuojalle. Sain melkoisen pian kaksi puhelinsoittoa. Ensin soitteli mr. Ducati ja oli sitä mieltä, että kyllä takuu vian korjaa, mutta hän mietti myös mahdollisuutta tulla talkoisiin pyörän kuntoonsaattamisessa, jos mikään muu ei auttaisi. Hetken päästä soitteli sitten itse Kustien maahantuoja. Hän oli kaivellut ko. pyörän paperit, ja jo viime vuonna oli viasta valitettu. Jopa osakin oli toimitettu Espooseen, mutta entinen omistaja ei ollutkaan hoitanut hommaa loppuun, vaan oli vaihtanut pyörän. Olin juuri lähdössä hautajaismatkalle Suomussalmelle, joten sovittiin, että heinäkuussa pistetään pyörä tuoltakin osin kuntoon.
Varasin ajan maanataina, kun näytti, että tulee huonot kelit. Solloinhan joutaisi käydä vaikka Piikkiössä. Eiliseen asti ennusteet näyttivätkin huonoa keliä, mutta sitten muuttuivat ennusteet täysin, ja tuli turhan hieno keli käyttää ajeluun. Olisi voinut vaikkapa kävellä golfkentällä tai kaivaa maata pois kallion päältä. Mutta minkäs teet, säät ovat mitä ovat. Eivät käy kohden koskaan!
Menomatkan ajoin lähes suorinta tietä, mutta paluumatkan ajelin aivan pieniä teitä ja kädenkin oli helpompaa, kun nopeudet olivat pieniä. Mennessä käsi kesti noin kaksi tuntia ajoa, mutta sitten alkoi ne viiltävät kivut, joista olen kärsinyt jo lähes pari kuukautta. Täytyy ilmeisesti myydä pyörä pois ja hankkia jonkunlainen Audi. Audi?
Audi siksi, että silloin olisi yksi kunnollinen kuski joukossa. Nyt näyttää siltä, että kyseisen merkin käyttäjiksi ovat valikoituneet melkoisen luonnevikaiset tyypit. En nyt tähän paikkaan muista yhtään kunnollista audistia tuolta teiden päältä. Tänäänkin niitä oli kolme törkeäksi luokiteltavaa. Niin, että näin parantaisin omalta vaatimattomalta osaltani maailmaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti