Lopultakin Kovalaisen Heikille onni näytti sen paremman puolensa.
Olen tässä jo alkanut aprikoimaan, että miksikähän Heikin vauhti ajoittain on aivan hakusessa, vaikka mies on mielestäni F1 -sirkuksen nopeimpia. Tiimikaverin vauhti vain kasvaa... . Kaikkea sontaa itsekin kokeneena tulin siihen ajatukseen, että jospa joku brittien arvostusta keinolla millä hyvänsä kohottava voima käy ohimennen ruuvaamassa Heikin auton säädöt poskelleen. Hommahan on asiantuntijalle mitä helpoin tehtävä. Mutta eipähän tuo ole minun murheeni, vaikka suomalaisia kannustankin ja toivon heidän/meidän voittavan. Saapihan sitä kuitenkin mietiskellä!
Mutta miten joku voi ylipäänsä päästä noihin kuvioihin Suomussalmen kaltaisesta paikasta?
Minulle, joka olen itsekin suomussalmelainen, ei asia ole aivan ihmeellinen. Paikkakunnaltahan on aina löytynyt kansallisen tason ajajia ralliin, rallicrossiin tai jokkikseen. Rata-autoilu on kyllä ennen Heikkiä ollut paitsiossa, koska lähimmät suorituspaikat ovat satojen kilometrien päässä. Enpä tunne muita ratakuskeja kuin Heikin ja hänen isänsä Sepon, joka ajelee nykyään rataa Legendsillä. Toki Seponkin historiasta löytyvät jokkis ja ralli, jotka sitten vähitellen jäivät Heikin menestyksen ja lisäsatsauksien vuoksi taka-alalle.
Tämän hetken ralliässä Suomussalmella on ilman muuta Hyttisen Kaitsu. Hän pistää monesti päihin 2-vetoisella ajokillaan joka kulmasta raapivia. Ja sehän on tietenkin mannaa, vaikka kyllä Kaitsukin haluaisi joskus vielä päästä 4-vetoisen rattiin. Mutta se valuutan kerääminen pieneltä paikkakunnalta ei olekaan niin helppoa! Aiemmin Kaitsukin oli kovan luokan jokkistaituri ihan valtakunnan tasolla. Lisäksi Pyykkösen veljekset olivat säännöllisesti voittajaluokkaa kuin myös Kovalaisen Seppo. Ja myös Seppäsen etuvetoajelut olivat jokkiksessa näyttävää katsottavaa. Olihan siellä myös SM-tason kuskeja muitakin. Ainakin Helttusen Pekka ajeli jo 1980-luvulla erilaisilla Fiateilla, siis oli edellä aikaansa. Myös Mikkosen veljekset ovat jääneet mieleen kuin myös Partanen erittäin agressivisella ajotyylillä.
Aiemmilta ajoilta rallissa esiintyi Hyttisen Kaitsun tapaan suvereenisti mm. F-Cupissa Seppäsen Raimo, mutta hänenkin ajonsa jäivät vähitellen, kun olisi pitänyt tehdä valtavia satsauksia kalustoon yhä korkeammalle tasolle päästäkseen. Rallicrossia ajeli Suomussalmelta Hankoon muuttanut Aulis Kela SM-sarjassa ja sitten myöhemmin rallisprinttiä, kun poikansa Sami alkoi kilpailla kyseisessä lajissa. Ja 1960 ja 1970-luvulla olivat ainakin Helge Riihiluoma, Asko Toivanen, Kalevi Räisänen ja lauma muitakin ralleissa ja etenkin jääratakisoissa hyvällä menestyksellä kilpailleita. Ja myös minä ajelin ensin jokkista ja sittemmin rallisprinttiä.
Ja varmasti pitäjässä oli lukuisasti taitureita, jotka eivät edes yrittäneet kilpailla. Siis onko niin, että ainakin prosentuaalisesti Suomussalmelta löytyy enemmän rattitaitureita kuin muualta Suomesta? Heikki on siis kyseisen pitäjän jäävuoren huippu.
Miksi sitten on noin? Asiaan ei varmaankaan ole yhtä ainoaa selitystä, mutta ainakin omalta kohdaltani jokainen ajokerta oli uusi oppitunti. En yksinkertaisesti ollut tyyväinen siihen, että olisin vaan ajanut paikasta toiseen. Auton pyörittelyn ahtaissa pihoissa opettelin jo ennen kortin saamista, mutta varsinainen harjoitus alkoi kortin saamisen jälkeen. Ensimmäisen vuoden ajoin todella varovasti, opettelin auton hallintalaitteiden hienovaraisen käsittelyn siten, että aloin olla tilanteeseen tyytyväinen. En yksinkertaisesti sietänyt esimerkiksi nykivää vaihteen vaihtamista, enkä siedä sitä vieläkään. Näitä harjoittelin joka ainoalla ajokerralla. Armeijan jälkeen alkoi tulla kuvaan myös vauhtia. Silloinhan olivat vapaat nopeudet, joten ihan laillisissa puuhissa olin, vaikka aloin käyttää käytössäni olleiden autojen kulkuvarat lähes tulkoon kokonaan. Ja talvisin jäärata oli aina kuvioissa, jos sellaisia vain suinkin oloseuduillani oli. Ja onneksi niitä silloin vielä oli! Tulihan siinä tietenkin harjoiteltua sellaisiakin juttuja, jotka eivät sopineet liikenteeseen. Ainakin auton kääntely käsijarrulla ja muillakin tavoin sekä vasemman jalan jarrutukset tuli harjoiteltua jääradalla. Valitettavasti kässärin käyttöä tuli joskus harrastettua paikoissa, joissa sitä ei välttämättä olisi tarvinnut esitellä.
Siis uskon, että Suomussalmella opeteltiin ajamaan autoa laajemmalti kuin muualla. Ainakin minun tuttuni tekivät niin, eikä heitä kyllä ruumishuoneilta tarvinnut etsiä kolareiden jäljiltä kuten silloin niin valitettavan usein tapahtui. Silloinhan kuoli joka vuosi yli tuhat henkilöä liikenneonnettomuuksissa. En nyt muista yhtäkään tapausta, joissa joku tuttuni olisi joutunut auto-onnettomuuteen! Ja kuitenkin ajettiin paljon kovempaa kuin nykyisin!
Ehkä kirjoitukseni karkasi hieman väärille urille, mutta minusta on hyvä, että Suomussalmi ottaa Heikin tiimoilta kaiken ilon irti. Tulevana viikonloppuna on Ämmänsaaren keskusta valjastettu Heikin nimeä kantavalle masiiviselle tapahtumalle. Ovathan ne (Heikki ja Suomussalmi) sen ansainneet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti