Tänään vaimon syntymäpäivän kunniaksi tein kaksi reissua paikalliseen terveyskeskukseen. Aamulla kello 9.09 otin jonotusautomaatista lipun labrajonoon. Lääkäri oli määrännyt menemään veren rasvamittauksiin tammikuun loppuun mennessä, ja tämän aamun katsoin asialle sopivaksi. Numerokseni sain A65. Taulussa jökötti numero E64 noin puolen tunnin ajan. A-jonon pituudesta sain tiedon vasta, kun taululle räpsähti numero A37. Siis aika monta oli tulossa normaaliin kokeisiin ennen minua. Jonotusautomaatissa on siis kaksi jonoa - toinen on kiireellisille, siis työssäkäyville, koululaisille tai muille vastaaville ja toinen meille muille, joilla periaatteessa pitäisi olla aikaa vaikka kuinka paljon.
Ensimmäisen puolen tunnin aikana ei jono siis mennyt lainkaan eteenpäin, mutta kuitenkin labran ovet kävivät koko ajan. Sinne meni useita normaalin jonolapun ottanutta, jotka eivät syystä tai toisesta jaksaneet istua penkeillä odottamassa kutsua. Toki meni sinne joitakin ilman mitään lappusta ottanutta, mutta he lienenvät olleet joko ajan varanneita tai päivystävän lääkärin potilaita, joilta piti saada kokeet nopeasti.
Minä istuin aivan labran ovea vastapäätä, joten näin, millaisia jonolappusia potilaat ottivat ja insinöörin vaistoni heräsivät. Tilanteestahan oli tehtävä tutkimus!
Tulos oli mielestäni hyvin merkillinen. 12 naista otti normaalin A-jonoon oikeuttavan jononumeron, mutta eivät jaksaneet/viitsineet odottaa omaa vuoroaan, vaan menivät labraan jonkun aikaa penkillä istuttuaan. Paras tapaus oli, kun saliin asteli ylväästi kalliin näköisessä turkissaan, piikkikorkoisissa kengissään ja avoimin päin 30 - 40 vuoden ikäinen rouva, otti numeron, meni penkille meidän mummojen ja vaarien joukkoon penkille, istui alle minuutin, nousi ja meni määrätietoisesti labraan, vaikka hänen vuoronumeronsa oli jopa suurempi kuin minulla.
Tämän rouvan ja myös muiden naisten käytös aiheutti pahaa verta ja murinaa odottajissa ja yksi nainen kävi jopa tekemässä jonkinlaista valitusta vastaanottovirkailijalle, mutta sai vastauksen, että odottele ihan rauhassa, kyllä se vuoro sieltä ajallaan tulee.
Puolen tunnin odottamisen jälkeen alkoi myös A-jono vetää, mutta jokaiselle numerolle ei ollutkaan menijöitä, kun olivat käyneet sisällä jo ennen aikojaan. Näin sitten minäkin pääsin tunnin ja kymmenen minuutin odottamisen jälkeen sisälle. Kuitenkin ajatuksissani mietin, miksi terveyskeskuksen labrassa jonotussysteemi ei toimi kuten apteekissa tai kaupan lihatiskillä? Miksi ohistuskaistat sallitaan? En purnaa itseni vuoksi, minulla on nykyään aikaa runsaasti ja voin nuokin tilanteet käyttää ihmisten tarkkailuun. Eihän sitä tiedä, vaikka saisin tarkkailuistani vaikutteita jopa uusiin kirjoihin!
Tänään meillä oli mahdollisuus mennä ottamaan sikapiikki. Nyt olivat täällä Mäntsälässä vuorossa mihinkään erityisryhmiin kuulumattomat henkilöt, joiden sukunimi alkaa mm. M:llä ja joiden ikä oli jo puolen vuosisadan luokkaa tai enemmän. Rokotusajaksi oli jo etukäteen määrätty klo 15.00 - 18.00. Sinne mekin sitten vaimon kanssa ryntäsimme.
Olimme tervarissa tasan klo 15 ja juuri, kun otimme vuoronumeroamme, kutsuttiin ensimmäinen potilas sisään. Meillä olivat numerot 46 ja 47. Odottelu kesti tasan 20 minuuttia. Siis jono kulki sutjakkaasti!
Pistoksen jälkeen olisi pitänyt odotella ohjeiden mukaan käytävässä 20 minuuttia, mutta useimmat poistuivat suoraan kotiin. Me odottelimme rauhassa, mutta mitään kohtalokasta emme kokeneet. Onkohan sikaflunssa nyt meillä kengitetty?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti