Laumani

Tässä se nyt on, minun nykyinen laumani. Vasemmalla on vanhin ja meidän oma vahti Jurkka, joka on myös päässyt minun molempien kirjojeni takakanteen pikkukuvaan. Tosin molemmissa kuvissa Jurkka on esiintynyt pitkässä turkissa. Nyt tässä kuvassa on kyseessä lyhyempi versio turkista. Kuvan kaksi muuta nelijalkaista ovat meillä hoidossa. Etualalla oleva Sorja on tyttäremme Iron Pepin pentu ja Jurkka on Sorjan isoisä. Taustalla neljällä jalalla seisoskeleva Poju, jota meillä kutsutaan Juhoksi, on myös Jurkan pennun poika. Siis Jurkka on molempien muiden lauman koirajäsenten isoisä.

Minä olen päässyt näiden lauman johtajaksi, mutta se ei tarkoita sitä, että asemani olisi jotenkin kirkossa kuuluutettu, minun on ollut se ansaittava, mutta koko ajan minun tulee suhtautua laumaani kunnioittavasti ja luottamuksen arvoisesti. Jos käyttäydyn näitä kohtaan epäluotettavasti tai lauman käsitystä vastaan, niin heti lauma, erityisesti Juho, sen osoittaa omalla käytöksellään ja minun on jälleen ansaittava Juhon luottamus ajan kanssa luotettavalla ja ehdottomasti oikeudenmukaisella käytöksellä. Kun välit laumaan ovat kunnossa, niin siitä kyllä sitten saa ihmisjäsenkin oman osansa. Minä en ole halunnut opettaa koiria olemaan alamaiseni, vaan koirat ovat aivan samalla viivalla kanssani. En ole halunnut niistä mitään sirkusklovneja, haluan, että ne ovat vain koiria. Ja kun näin menetellään, niin hellyyttä piisaa myös ihmisjäsenelle.

Siis tällaisen lauman kanssa touhuaminen on hyvin antoisaa. Kyllä ihminenkin oppii näiltä veijareilta vaikka mitä. Minusta jokaiselle politiikolle pitäisi olla vaatimuksena koiralaumaan kuuluminen. Jos koirat antaisivat epäluottamuslauseen, niin silloin politiikon pitäisi jäädä pois politiikasta kunnes taas välit koiralaumaan ovat kunnossa. Uskon, että tällä systeemillä politiikasta jäisivät pois kaikenmaailman vehkeilyt ja sumuttamiset. Politiikkoihin vähitellen tulisi sitä luontaista suoruutta ja loogisuutta, jota koiramaailmassa ehdottomasti tarvitaan.

Ja maailma olisi pelastettu!