Jo kolmena vuotena peräkkäin olen käynyt Hangossa pelaamassa kierroksen golfia seniorigolffareiden erikoishinnalla. Toissa syksynä menin sinne, kun Hirvihaaran kenttä oli jo suljettu, mutta Hangossa pelattiin. Soitin silloin Aulikselle, että lähde mukaan kävelemään. Ja hän lähti!
Viime syksynä pelattiin jo yhdessä. Hän oli suorittanut keväällä green cardin. Tänä vuonna pelasimme jo kierroksen Hirvihaarassa ja eilen pyyhkäisin vastavuoroisesti Hankoon.
Auliksen olin oppinut tuntemaan jo 1990 -luvulla, kun pyörimme rallisprint -kuvioissa. Silloin myös selvisi, että olemme kotoisin samasta pitäjästä. Suomussalamelaesie siis.
Aulis on tiputtanut tasoitustaan lähes joka kierroksella syyskuun alusta alkaen. Ainoastaan yksi vapaapäivä hänellä on ollut golfista, joten kierroksia on kertynyt mukavasti. Hirvihaarassa hänellä oli tasoituksena vielä 54, mutta nyt jo kolmen kympin paikkeilla. Harjoitus on auttanut! Siispä pelasimme tasoituskierrokset myös eilen.
Kenttä oli kuiva ja hyvässä kunnossa ja aurinko paistoi. Geenit eivät olleet aivan nopeimmat, mutta olivat tasaiset ja se on tavallisille tuuppareille sopiva. Alussa tosin oli hieman opettelemista. Aulis aloitti tripalalla ja minä bogeylla, seuraavalla sitten teimme molemmat bogeyt. Homma jatkui, tulokset vaihtelivat parin ja tuplien välillä ja eka ysi päästiin tuloksilla Aulis 50 ja minä 41.
Toinen puolisko alkoi minulla hyvin, koska heti kahdella ensimmäisellä tein pirkut, kun Aulikselle kirjattiin tripla ja par.
Kierroksen lopussa laskettiin toiselle ysille Aulikselle 51 ja minulle 36 lyöntiä. Yhteensä Aulikselle kertyi 101 lyöntiä ja minulle 77 lyöntiä. Kummankin tasoituskierros toi siis alennukset tasoitukseemme. Aulis pelasi kesän parhaimman tuloksen ja minullekin tuli kesän paras tasoituskierros ja toiseksi paras kierros kaiken kaikkiaan.
Hyvän kierroksen jälkeen olikin hyvä mennä nauttimaan grillipihvit!
Ruokailun jälkeen menimme katsomaan Auliksen nykyistä kilpa-autoa, mustaa rättikatto kiihdytyskuplaa. Hieno peli, kuin näyttelyesine konsanaan, eikä tekniikkakaan ole ihan perinteistä. 2,4 litran bokserikoneessa ovat nokka-akselit kansissa. Samanlaista konetta ei kaiketi tule vastaan toista, ainakaan Suomessa. Ja olihan siellä muutakin kivaa katseltavaa, mutta kotiin oli kuitenkin lähdettävä.
Paluumatkalla liikennettä oli jonoksi asti. Jono ajeli hieman alinopeutta ja se ilmeisesti ärsytti ainakin valkoisen Skoda RS:n kuljettajaa. Hän kaiketi kuvitteli, että minä sen jonon aiheutan, kun roikkui aikansa takapuskurissa ja kun eteen tuli ohituskaista, niin jopa pukkasi vauhdikkaasti ohi poistuakseen sadan metrin päästä eri tielle. Tiedänhän minä, että Skoda on hyvä auto, mutta taisi kaverilla itsellään asia olla epäselvä, kun piti näyttää. Sama autohan minullakin periaatteessa on alla, vaikka ympyrät keulaa koristavat. Ehkäpä siksi. Meitä on moneksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti