Ei oo LADAN voittanutta - runokirja

Ei oo LADAN voittanutta ja muita autorunoja.

Risto Kormilainen, Väylä 2015.

 Suomussalmen kirkkoherra, kirjailija, runoilija ja kirja-arvostelija Risto Kormilainen on julkaissut 40. kirjanaan runokirjan autoista. Olemme tottuneet siihen, että runoja rustataan rakkaudesta, surusta, kaipuusta ja ties mistä muusta vastaavasta, mutta autoista en aiemmin ole nähnyt runokirjaa. Risto Kormilainen on tunnustautunut autojen ja erityisesti vanhojen autojen kannattajaksi, joten siinä mielessä runokirja ei ole yllättävä.

Saatuani kirjan käsiini aivan ensimmäiseksi etsin, mitä kirjailija on runoillut omassa tallissani harrasteautona olevasta Ministä. Kirjassa on itse asiassa kaksikin runoa Ministä, onpa sinne päässyt Minin siivellä myös Timo Mäkinen ja Mr.Bean.

Otan tähän esittelyyn lyhyemmän esityksen Mini -runosta:

Reppu ja minimies,

siin on sellainen pari

             kun kumpikin paikkansa ties.

Jos repun laittoi peräkonttiin,

             se piti jättää retkottamaan auki

             kun kirveenvarsi ei kokonaan

                          mahtunut sisälle.

Ei saa nauraa.

5,5 miljoonaa kappaletta

eikä voittoa hilkun vertaa

Minor.

            Mini.

                      Exitus.

Sitten esimerkki Audi -runosta:

”Niin paljon autoa, että hinta saattaa yllättää.”

Audi.

Aivan varmasti.

Kun tyhjällä lompsalla hieroo ohimoa,

niin hintakaan ei pääse yllättämään.

Audissa autoa koko rahan edestä.

Rahanreikä.

Ja sitten Skoda:

Skodan synnytti mahtava Itävalta-Unkari.

Laurin&Klement pisti renkaat yhteen koriin

      Emi Skodan Skodovyn kanssa.

Skoda.

Suunnitelmatalouden ihanneauto:

pieni kulutus, huono teho ja

             onnettomat ajo-ominaisuudet.

Ojasta on ennenkin noustu,

sanoi Skoda kun Volkkari ohi meni.

Skoda.

Siinä vasta auto.

Paranee kuin viini vanhetessaan.

Oi muistatko Emma sen kuutamoillan

             kun Skodassa kerran haaveiltiin.

Sopii eräretkeilijöille! (Kodassa)

Skoda.

Muistojen bulevardi

kun Skoda tielle jätti.

Sininen koppakuoriainen vuodelta 1958.

Lujaa mentiin penkka sauhuten.

Sukupolvelta toiselle jää.

1000 MB.

Tsekkoslovakian pieni ihme AZNP.

Siinäpä esimerkit meidän pihassa olevista ajoneuvoista.

Pääasiassa runot ovat humoristisia muisteloita jo historiikkiluokkiin siirtyneistä ajopeleistä, mutta löytyy siellä pätkät muutamasta uudemmastakin, ainakin Dacia Sandero ja Nissan Qashqai ovat Audin lisäksi päässeet kirjailijan ruodittaviksi.

En ole runomies, en oikein ymmärrä runoja ehkä juuri siksi, että yleensä en niitä lue, mutta tämän kirjan luin heti mökille päästyäni kynttilänvalossa. Kyllä automies automiehen tuntee!

Piristävää vaihtelua ainakin näin seniori-ikäiselle, kun ne Ifat, Mosset, ´Skodat, kusiaiset sun muut vastaavan aikakauden menopelit ovat hyvässä muistissa! Niin ja se vuoden 1972 Minikin on löytänyt talliini, joten referenssiä tuoreempiin saan aina, kun vain haluan.

Automiehen kannattaa lukea Risto Kormilaisen runokirja tai ehkäpä peräti kunnianosoitus autoille ja muistella menneitä. Olivathan kaikki asiat ennen paremmin?