Muistoja

Mattia muistellen

Saimme kuulla suru-uutisen, kun lehdissä kirjoitettiin Matti Makkosen menehtyneen 26.6.2015. 12.6. Matti kommentoi kirjoittamaani blogia ja juhannusviestissään hän kertoi joutuneensa leikkausoperaatioon. Perjantaina 26.6. klo 13.01 lähetin Matille tekstiviestin, jossa lähetin terveiseni ja toivotin jaksamista. Olin ajatellut soittaa, mutta päädyin kuitenkin tekstiviestiin. Vastausta viestiini en kuitenkaan saanut, kunnes lehdet kertoivat Matin kuolemasta juuri tuona samana päivänä. Mikähän etiäinen tuossa oli?

Matti oli minulle merkittävä henkilö. Ensimmäisen kerran kuulin Matista vuonna 1980, kun hänet oli laitettu soittamaan minulle kaiketi entisenä Suomussalmen miehenä silloiselle Suomussalmen miehelle. Olin silloin opettajana kurssikeskuksessa Ämmänsaaressa ja olin hakenut radio-osaston insinöörin paikkaa. Emme olleet koskaan tavanneet Matin kanssa asuessamme poikavuosina Suomussalmella. Minä olin muutaman vuoden vanhempi ja hän oli asunut Ämmänsaaressa, kun minä olin kirkonkylän poikia. Jo puhelussa sain Matista kansan miehen vaikutelman, hän pystyi keskustelemaan asiasta kuin asiasta.

En muista, milloin tapasimme ensimmäisen kerran ihan juttelun merkeissä, koska Matti oli eri jaostossa. Kuitenkin Matti ja ryhmä tuli tutuksi, kun he porukalla liikkuivat ja keskustelivat radiotekniikan ihmeistä ja kehityskuvioista. Matilla oli menestystä työelämässä ja pestejä yhä merkittävimpiin esimiestehtäviin alkoi tippua. Lopulta hän yleni matkapuhelinbusineksen johtajaksi. Työtehtävämme liippasivat tämän tästä ja monet keskustelut saimme käydä töiden merkeissä. Toki myös joitakin vapaa-ajan yhteyksiäkin meillä oli. Pelasin muun muassa joskus Matin kanssa tennistä Järvenpäässä, kun hänen tennisvuoronsa olisi muuten mennyt hukkaan.

Sitten firmaan tuli vaikuttaviin asemiin persoonia, joiden ajatukset eivät käyneet yksiin Matin ajatusten kanssa ja lopulta Matti sai kylläkseen ja siirtyi muualle. Samojen persoonien vaikutukset tulivat myös itselleni konkreettisiksi ja silloinkin Matti tarjosi apuaan. Kävimme monet keskustelut. Kun olin menettää kaiken, niin Matti järjesteli yhteyksillään minulle jopa talousapua, jolla selvisin kuin selvisinkin pahimmasta. Henkinen apu oli merkittävää!

Olin kirjoitellut koettelemuksistani melkoisen bumaskan, kun jälleen kerran Matti pistäytyi meillä ohi ajaessaan. Hän oli itse ollut (romaanin)kirjoittamiskursilla Kuopiossa, joten hän oli kiinnostunut myös minun kirjoittamisestani. Näytin aikaansaannoksiani ja lupasin lähettää hänelle myös sähköpostilla lisää luettavaa. Palaute oli sellainen, että hän kehotti pistämään tuotokseni kansien väliin ihan kirjaksi. Hän siis teki minusta kirjailijan!

Jossakin vaiheessa Matti jälleen soitti ja pyysi mukaansa poimimaan karpaloita Keravanjärven suolle. Tapasimme kiskalla, josta ajoimme Matin mukanaan tuomilla polkupyörillä suon reunaan. Saimme jonkin verran karpaloitakin, mutta tauolla ollessamme Matti kertoi, että hän oli löytänyt uudelleen lukioaikaisen mielitiettynsä. Hän tunnusti olevansa todella rakastunut Saaraan. Niinhän siinä kävi, että Matti muutti Saaran luokse Seinäjoelle!

Vaihtelimme viestejä aina silloin tällöin, kun jotakin merkittävää tapahtui tai toivottelimme hyviä juhlapäiviä.

Olkoon tämä sitten viimeinen viestini ja onnentoivotukseni hänen viimeiselle matkalleen.  Minulla on jäänyt Matista hyvät muistot, mutta toisaalta olen surullinen. Hän menehtyi aivan liian nuorena!