Viime syyskuussa sain pestin jutuntekijäksi Mäntsälä -lehteen ja Mäntsälän Viikkouutisiin. Ensimmäiset juttuni tein Mäntsälässä toimivista eläkeläisyhdistyksistä. Juttuja on melkein mistä vaan, mutta eri lajien yksilöurheilutapahtumista on melkoinen määrä kirjoituksia. Autoista ja tekniikasta joitakin, muutamista kuorotapahtumista, tanssi- ja balettiseurojen kevätnäytöksistä, teattereista ja viimeisimpänä posetiivifestivaaleilta. Mieluisimpia ovat tietenkin urheiluun ja tekniikkaan liittyvät aiheet, koska niistä jotakin tiedän, mutta en ole kieltäytynyt minulle vieraistakaan aiheista. Laskin juuri, että maanantain lehdessä oli 90. kirjoittamani juttu ja jokaisessa jutussa on kuvia ehkä keskimäärin 2,5. Melkoinen määrä kuviakin!
Päätoimittaja ja toimitussihteeri antavat joskus palautteita, kun jutut ovat liian pitkiä, otsikot mitään sanomattomia, kuvatekstit olemattomia tai teknisissä kuvissa ei ole ihmisiä. Toimittajat varmasti aamupalavereissaan arvioivat meidän jutuntekijöiden tekstejä syvällisemmin, mutta heiltä ei ole palautteita tullut minulle asti. Onneksi saan yllättävän paljon palautteita suoraan lukijoilta, kun juttuni ovat kuulemma olleet positiivisessa mielessä erilaisia, se pitää hengen päällä. Myös ottamistani kuvista olen saanut lehden tilaajilta mukavasti positiivista palautetta. Kuviin olen ollut itsekin pääasiassa tyytyväinen. Jutunteko on kuitenkin aika raadollista puuhaa, kun merkkimäärä rajataan johonkin pariin tuhanteen. Siinä ei voi paljon hehkuttaa, juuri ja juuri saa sanottua, että jossakin oli joku tapahtuma ja joku sanoi sitä ja tätä, Siihen malliin minunkin kirjoittamiset varmaan muuttuvat, ja kun itse totean, että kirjoitan samanlaisia juttuja kuin toimittajat, niin sitten voin lopettaa. En missään tapauksessa halua sanoa, että kirjoittaisin parempia juttuja kuin toimittajakoulutuksen saaneet, vaan kirjoitan erilaisesta näkökulmasta erilaisilla painotuksilla - lukijalle. Aika näyttää, mitä lähivuosina tapahtuu.
Uusin romaanini on tällä hetkellä oikolukijan ruodittavana, ja parin kuukauden sisällä se pitäisi saada julkaistuksi. Ajatustöitä sen eteen tein normaalia pitempään, kun viime vuonna en julkaissut. mitään. Pääosin kirjoitin tarinan viime talven aikana.
Romaani on täysin fiktiota. Tarina kertoo kainuulaissyntyisestä hepusta, joka halusi helpon elämän armeijan palveluksessa, mutta eipähän se ura auennut alkua pitemmälle. Hän lähti ikäänkuin pakomatkalle sukulaisistaan ja tutuistaan etelään, jossa sitten pääpirteissään tapahtumat etenivät. Mutta sittenpähän näette, kun ostatte romaanin, jonka nimikin on vielä harkinnassa.
Hyvää alkusyksyn jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti