Syysmietteissä talvea odotellen

                            Essikin tykkää talvesta

Syysmietteissä

Syksy oli ilmojen puolesta ennen viime viikkoa ulkoilun kannalta todella hieno. Itselläni ulkoilu hieman kärsi, kun sain Lahdessa auton takapuskuriini ja satutin hieman niskaani. Parin viikon päästä nuksautin selkäni pois pelistä. Ei ollut puhettakaan kentälle menosta. Muutaman hoitokerran jälkeen tilanne on parantunut, mutta nyt sitten säät huononivat - sateella ja kylmällä ei ole oikein haluja lähteä liikkeelle. Talveen mennessä selkä on varmaankin jo kunnossa, ja laduille toivottavasti pääsen normaaliin tapaan. Lunta ja talvea odottelen aina innokkaasti. En ainakaan vielä voisi ajatella, että lähtisin parhaan talven ajaksi etsimään aurinkoa, sitä sain kesällä ihan liikaakin. Ajatusmaailmakin toimii paljon paremmin viileimmillä keleillä!

Kävin 25.10. Mäntsälän kirjastossa kansalaisopiston kutsumana kirjailijavieraana. Täytyy sanoa, että eivät täkäläiset olleet kovin halukkaita kuulemaan miksi, mitä ja miten kirjoitan. Lupasin, että paikalle tulevat saavat kokea erilaisen vierailun ja niin varmasti ne muutamat tilaisuuteen tulleet saivatkin. Olen itsekin ollut monet kerrat kuuntelemassa kirjailijavieraiden sanomaa ja kyllähän ne ovat kuin samasta muotista vedettyjä.

Suomessa on paljon hyvää kirjallisuutta, mutta valitettavasti vain pieni osa siitä pääsee esille. Tarvitaan taustalle joku tähteys - kirjailijana tai joillakin muilla tavoin saavutettuna. Vain tähti saa ihmisiä liikkeelle ja availemaan kukkaronsa nyörejä. Varsinkin tänä syksynä olen huomannut, että ns. elämänkertoja on julkaistu muilla aloilla kunnostautuneista henkilöistä, niillä lienee sitten olevan jatkuva tilaus, lukijat ovat uteliaita.

Eipä silti minunkin ensimmäinen kirjani oli omasta elämästäni ja tapahtumista ja se myi yllättävän hyvin, varmaankin enemmän kuin muut kirjani yhteensä.

Pikku poikana kuuntelin miesten tarinoita karhuista, kummituksista tai mistä tahansa mielenkiintoisista asioista. Parhaat kertojat saivat tarinat elämään mielenkiintoisesti, tarinat etenivät loogisesti ja koko ajan eteenpäin. Turhat koukerot jäivät pois, vaikka kieli olikin sujuvaa ja selvää sikäläistä murretta. Sellaisia tarinoita halusin kertoa itsekin, mutta suullisesti en yksinkertaisesti osannut. Kirjoittamalla pyrin samoihin periaatteisiin, nopeatempoisuuteen ja selkeään kerrontaan. Se ehkäpä riittääkin minulle ja pienelle lukijakunnalleni.

Nykyään kirjailijat ovat usein toimittajia tai akateemisen Suomen kielen koulutuksen saaneita. Siksi tekstit ovat monta kertaa mielestäni liian koukeroisia ja luonnonmukaisuus häviää. Kuitenkin lukijat näitä pääasiassa lukevat. Miksikähän?  

Politiikkaan minä en ota edelleenkään kantaa, mutta äänestäjänä tietenkin voin muuten ottaa kantaa maamme tapahtumiin. Kun Sipilä otti päämisteriyden, olin mielissäni, että saamme valtion taloudelliseen tilanteeseen oikean suunnan. Minusta insinööri oli oikea henkilö pistämään asiat järjestykseen ja alku olikin todella mieleeni. Näytti todellakin siltä, että saataisiin velanotolle jotakin järkeä. Mutta eipä jatko sitten lentänytkään, alkoi kampituskampanjat uudistusten ja muutosten alasajoon. Ei ollut kansakunnalla vielä asiat tarpeeksi huonosti ja meno jatkuu entisenlaisena. Harmitukseni on suuri, mutta en yöuniani aio kuitenkaan asialla menettää. Yöunet menevät muillakin asioilla.