Hiihtoharrastus jäi sitten yhteen kertaan - ainakin toistaiseksi. Lumet vaan ottivat ja häipyivät! Jotenkin masentavaa näin talvi-ihmiselle. Pitäisi varmaan muuttaa jonnekin Kainuun korkeuksille, mutta vaimo ei moiseen muuttoon suostu millään. Ja saattaisi itselläkin tulla mieleén joitakin esteitä tuollaiselle elämän muutokselle. Kuitenkin lapset perheineen ovat täällä kohtuullisen matkan päässä.
Kerroin tuossa jokunen blogi sitten, että posti toi jälleen julmaa postia. Nyt tilanne on kuitenkin kääntynyt sellaiseksi, että saan maksella tuota maksua pienemmissä erissä tässä kevään korvilla. Näin pärjäilemme joten kuten. Toki rakennushankkeita on rahoitettava muualta tulevalla rahalla, eli lisävelalla. Mutta näinhän näyttää menettelevän valtiokin. Otetaan velkaa, jotta työllisýyttä tuettaisiin. Näin kai tuo on ajateltava omalta kohdaltakin. Jos haluan edelleen tervehtyä, niin jotakin on rakenneltava ja nikkaroitava ja sinne sitten uppoaa jonkin verran euroja.
Alkutalvella kasasin toisen romuairiksen. Se on asustellut Tukholmassa jo jonkin aikaa ja on tullut jopa neljä uutta tilausta. Mutta kun ei ole enää sopivia kuplan osia nurkissa! Timo on luvannut kysellä tutuiltaan jotakin, mutta ei vielä ole ilmeisesti löytänyt mitään.
Tässä taannoin romurauta oli niin hinnoissan, että ilmeisesti kaikki nurkat on putsattu puhtaiksi romuista. Kävin paikallisesta romiksesta hakemassa rungot noihin uusiin tilauksiin ja siellä kaveri kertoi, että nyt aivan viime aikoina kaikki romuhanat Eurooppaan ovat menneet kiinni, mutta eipä tuo vaikuta vielä minun romuairisten osiin mitään. Saa nähdä, miten ne kursin kasaan!
Romaanin tekeminen on ollut jonkin aikaa jäissä, kun odottelen parilta esilukijaltani kommentteja aikaansaannoksestani. Itse olen jo huomannut muutamia seikkoja, jotka tulen muuttamaan lopulliseen tekstiin, mutta en ole lähtenyt niitä vielä korjailemaan. Teen sitten kaikki muutokset kokonaisvaltaisesti samalla kertaa. Näin pystyvät langat käsissä.
Kansikuvien kanssa olen tehnyt töitä, mutta vielä en ole onnistunut vangitsemaan kamerallani sellaista kuvaa, joka mielessäni on. Sen on oltava talvikuva, joten saa nähdä, joudunko lähtemään kuvausreissulle vaikkapa Suomussalmelle. Siellä on ainakin lunta!
Olen pähkäillyt jonkin verran myös maailman asioita. Ollessani varusmiehenä ja erityisesti Haminassa reserviupseerikoulussa käsiteltiin hyvin monilla luennoilla Israeilin menestystä ns. kuuden päivän sodassa. Eihän sitä tietenkään voinut kuin ihastella, miten pieni pisti päihin suuremmille. Mutta nyt jo elämän ehtoopuolella on ajatusmaailma saanut myös muunlaisia vaikutteita ja varmasti enemmän tietoakin. Jotenkin en voi ymmärtää, että joku USA voi ottaa maita jollekin ihmisjoukolle toisten ihmisten alueilta. Eihän siinä voi todellakaan käydä muuten kuin on käynyt koko Israelin olemassaoloaikana. Tappelukset ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus.
Olen ajatellut vähän sillä tapaa, että entäpä jos vaikka täältä meiltä otettaisiin maita ja ne asustettaisiin jostakin tuodulla väestöllä. Jos vaikkapa USA tai Venäjä määräisi tyhjennettäväksi koko Uudenmaan läänin aluperäisistä asukkaista ja sijoittaisi tänne kansan, jota tukisi niin taloudellisesti kuin aseellisestikin. Miten me täällä alun perin asuneet suumme panisimme?
Ajatellaanpa asiaa aivan kaikessa rauhassa! Eläisimmekö me kuten Porkkalan aikoihin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti