Ikä ei tule yksin

 

Viimeisimpiä pähkäilyjä

Viime vuoden (2020) itsenäisyyspäivänä olin Essin kanssa lenkillä. Ilma oli melko kylmä ja kun lenkkimme suuntautui moottoritien alitse, niin ilma oli myös todella saastunut. Ihan kurkkuun kävi. Tuntui, että ilmaa en saa tarpeeksi. Seuraavina päivinä ilma oli leudompi ja metsässä ilmakin oli parempi, kuristamista ei tapahtunut.

Pian kuitenkin ilmiö tuli lähes normaaliksi, ulkoiluun tuli melkoinen malttikerroin. Terveydenhoitajan juttusilla käydessäni otin havaintoni puheeksi ja hän järjesti minulle lääkärin, joka päätti, että menen rasitustestiin Hyvinkäälle. Ajan sain tammikuun loppupuolelle. Testi tapahtui sisätiloissa, joten samanlaista kuristusta testissä ei ilmennyt kuin ulkona. Sepelvaltimotaudin aineksia lääkäri tuloksista kuitenkin näki.

Hiihtotalvi olisi ollut hieno, mutta pienikin vastanen oli haaste. Lopulta tein niin, että kukkulan alla suihkaisin nitroa kieleen ja sitten koetin kavuta mäkeä kunniallisella nopeudella ylöspäin. Ei onnistunut! Tasaisella hiihtely kyllä menetteli, mutta hiihtäjänä haluan mennä mäkisessä maastossa, siispä lenkkini jäivät vähälukuisiksi. Tasamaa ei kiinnostanut. Tein sitä vastoin kuntopiiriä melko usein korvaamaan hiihdon menetyksen. Elämä oli varsin tylsää.

 

Rasitustestin jälkeen pääsin huhtikuun loppupuolella kardiologille Hyvinkäälle. Ultraäänellä tutkien pumppuni oli kunnossa, joten sain lähetteen Peijakseen varjoainetutkimukseen, johon napasahti aika 14.6.

Onneksi golfkausi alkoi jo huhtikuun puolessa välissä, joten elämään tuli aika paljon lisää sykettä. Golf on siinä mielessä kiva laji, että vauhti ei ole kovin kova ja välillä tulee lyöntejä, joten kierrokset sujuivat kuristuksen osalta oireettomasti.

Mutta selkäpä oli ollut jo talven kuntopiirien aikaan sitä mieltä, että ilman kipua elämää ei ole. Olen voidellut Voltarea, ottanut Panadolia ja jopa Tramalia pahimpiin tilanteisiin, mutta ei helpota. Sain myös fysioterapeutilta ohjeet selkälihasten ja erityisesti syvien selkä- ja vatsalihasten kuntouttamiseen.

Kävin omakustanteisesti magneettikuvauksessa Hyvinkäällä ja nivelissä tai rangassa ei pitäisi olla niin vakavia vikoja, että haittaisivat jokapäiväistä elämää. Pahin tilanne on, kun olen istunut ja yritän lähteä liikkeelle, välillä ei ole jalkoja kivun vuoksi lainkaan. Kun pääsen liikkeelle, niin välillä kipua ei tunnu lainkaan. Useimmat golfkierroksetkin ovat kivuttomia. Tässä iässä vain en jaksa olla 24 tuntia vuorokaudessa liikkeellä, joten kipua on kestettävä. Fysioterapeutin ohjeilla aloitin liian kovaa ja selkä meni niin huonoon kuntoon, että käytännössä en päässyt enää kävelemään kuin irvistellen. Aloitin joko liian voimallisesti tai tein joitakin liikkeitä väärin. Siinä on korjattavaa.

Kesäkuun 14. päivän aamuna menin Peijakseen varjoainetutkimukseen. Täytyy sanoa, että jännitti hieman enemmän kuin golfkisassa aloituspallon lyönti. Sain seurata operaatiota koko ajan ja lääkäri Luukka kertoi koko ajan, missä mennään ja mitä tapahtuu. Aiemmat tutkimukset osoittautuivat oikeiksi, kyllä sepelvaltimotauti oli pesiytynyt pumppuuni. Jopa 100 %:n tukoksia oli saanut aikaan. Kaksi osatukosta pallolaajennettiin. Pumpussani oli luonto tehnyt jotakin, sillä se oli itsenäisesti avannut verelle uusia reittejä tukoksen ohi. Kesä tässä seurataan. Katsotaan sitten, tarvitseeko tehdä jotakin lisää vielä syksyllä. Tähän mennessä on jo paljastunut, että kuristus tulee päälle, kun golfkentällä lähden yksin väyliä kiertämään. Ryhmissä pelaten homma on hanskassa.

Golfia olen pelannut aiempaa vähemmän, ehkä selkä on ollut suurin ongelma, mutta kyllä tarkkailen pumpun toimintaakin koko ajan, jotta en sitä rassaisi ennenaikaisesti hajalle.

M70 Touria olen pääasiassa pelannut. Ensimmäinen peli oli Naantalissa, mutta sieltä ei ole paljon kerrottavaa. Toinen peli Tammer Golfissa oli menestys, sillä scr-sarjassa oli neljäs ja hcp-listoilla ykkönen. Myös SM:n ensimmäisen kierros meni Lahdessa nappiin, olin siellä neljästoista, mutta toinen päivä tiputti minut jonnekin viidenkymmenen paikkeille. Selkä alkoi väsyä toisena päivänä niin, että suoritukset eivät onnistuneet kuin osittain. Yksi kisa on sitä vielä jäljellä elokuussa omalla kentällä.

Tarua vai totta – totta kai (juttu julkaistu Ylä-Kainuussa ja Mäntsälän Uutisissa)

Tein mökilläni Suomussalmella pientä raivaushommaa 13.7. Kaadoin muutamia koivuja, joista tein kiukaaseen ja hellaan sopivan mittaisia pöllejä. Suurimman osan pölleistä olin jo kuskannut halkosuojaan, mutta viimeisimmän koivun pöllit olivat vielä keräämättä. Kolmea viimeistä kapulaa ruohikosta ja kanervikosta hamutessani näin jonkun häntätyypin vilahtavan pakoon. Nakkasin ne kolme pölliä kärryyn ja työnsin kuorman halkosuojan eteen. Vasta siellä huomasin ranteeni

yläpuolella kaksi naarmua ja puolen kananmunan kokoisen patin. Mielessä välähti yhtälö häntä+kaksi naarmua+patti=kyy. Pakoon yrittänyt tyyppi ei ollut ehtinytkään pakoon, vaan joutui puolustuskannalle ja yritti tarrata ranteestani. Ehti kuitenkin vain raapaista hampaillaan nahan rikki.

Vein pöllit suojaan, mutta vähän väliä tarkastin tilanteen ranteessani. Väri muuttui tummemmaksi, mutta kipua ei ollut.

Sain pöllit suojaan ja menin mökille, jossa vaimo tarkasti lääketilanteen. Kyypakkausta ei ollut, joten menin järveen peseytymään ja uinkin pienen lenkin. Puin päälleni puhtaat vaatteet ja ehkä kymmenen minuutin kuluttua olimme ajamassa apteekkiin tai terveyskeskuksen päivystykseen, kuten vaimon löytämät ohjeet netissä kehottivat tekemään.

Netti kuitenkin myös kertoi, että terveyskeskuksessa ei ollut enää päivystystä ja apteekkikin oli menossa kiinni aivan niillä minuuteilla. Mitäpä sitten?

Pysäytin auton Suomussalmen kirkonkylän K-kaupan eteen ja soitettiin terveyskeskuksen antamaan numeroon. Puheluun ei vastattu, mutta laitettiin vastasoitto päälle. Muutaman minuutin päästä meille soitettiin, ja kerrottiin, että 112 on ainoa mahdollisuus saada apua.

Ambulanssi tuli Ämmänsaaresta parinkymmenen minuutin kuluttua. Ensihoitajat arvioivat tilanteen ja soittivat Kajaanin sairaalan päivystävälle lääkärille. Ohje oli, että kortisonia ja särkylääkettä sekä tiputus päälle ja valvonnassa lanssilla yli sadan kilometrin päähän Kajaaniin päivystykseen.

Minulla ei ollut mitään oireita eikä kipuja, joten pidin tointa yliampuvana, mutta minulle vakuutettiin, että näin tulee menetellä. Toki matka oli hauska, koska ensihoitaja oli joskus ajanut kartingia ja itsekin entisenä kilpaa ajaneena löysimme koko matkan ajaksi mielenkiintoista keskusteltavaa.

Kajaanissa minut, itseni edelleen terveeksi tuntevana, kuskattiin paarilla jalat edellä päivystykseen, jossa jatkettiin lääkitystä ja tiputusta. Lääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä, että tilanne oli hoidettava näin. Kuitenkin koin koko neljän tunnin päivystyksessä viettämäni ajan, että vien jonkun paljon enemmän hoitoa tarvitsevan potilaan hoitoaikaa. En ajatukselleni mitään mahtanut!

Kelataksilla pääsin lähtemään Kajaanista vähän yli puolen yön ja mökille 120 kilometrin päähän saavuimme kahden tienoilla.

Taksin kuljettaja oli aloittanut golfin pelaamisen pari vuotta sitten ja mielenkiintoisia juttuja piisasi. Tapasin reissullani kaksi todella hienoa persoonaa!

Nukkumisestani ei kuitenkaan tullut mitään. Käveleskelin yöllä rannalla ja mietin päivän tapahtumia. Mökki on ollut perheellämme vuodesta 1972 eikä kyistä ole aiemmin ollut mitään havaintoa, joten työssäni en osannut edes katsella noita luikeroita.

Kansantaloudellisesti ajatellen olisi ollut paljon edullisempaa, jos olisin ottanut puraisun Mäntsälässä. Täällä olisi tuohon aikaan ollut päivystys auki ja kaksi apteekkiakin olisi tarjonnut palvelujaan, eikä Hyvinkääkään olisi ollut kuin kivenheiton päässä. Kainuussa on varmasti mukava olla ja asua, mutta tapaturmiin siellä ei kannata joutua - ainakaan iltaisin tai viikonloppuisin.

 

 

 

VIHREÄPUKUISET

Blogi 05/2020

Niin sanottu talvi oli ja meni. Hiihtämässä kävin peräti kolme kertaa, vaikka olin lumitykkejä vahtimassa. Pakkasia oli vaan niin vähän, että lunta ei saatu kunnolla aikaan.

Sauvarinneharjoituksissa kävin kuitenkin ahkerasti, oikeastaan yhtä paljon kuin olisin käynyt hiihtolenkeillä. Harjoituksia kertyi kuusikymmentä, jossa summassa on muutama Hirvihaaran vitosen lenkillä tehty sauvakävelyharjoitus. Harjoitusmuoto on kova ja rassaa kyllä käsiä ja jalkoja mukavasti, mutta ei niinkään vatsa- tai selkälihaksia. Kuvittelin, että harjoituksilla olisi positiivinen vaikutus golflyönteihin.

Sitten tuli korona, mutta harjoituksiini se ei vaikuttanut mitään, yksikseni kävin edelleen rinteessä sauvojen kanssa. Koirien kanssa tietenkin myös ulkoilin.

Koronalla oli positiivinen vaikutus kirjoittamiseeni. Vuosi sitten ollessani toipilaana 12 viikkoa, kirjoitin romaanin ensimmäisen version. Vuosi oli niin hektinen, että en ehtinyt saattaa tekstiä valmiiksi ja kustantajalle. Nyt sitten oli siihenkin aikaa ja 1.4.2020 putkahti uusin teokseni ”vihreäpukuiset” ulos myyntiin ja luettavaksi.

Kirjani luki myös suomussalmelainen rovasti, kirjailija ja kirjakriitikko Risto Kormilainen. Hän oli lähettänyt arvostelunsa Mäntsälän uutisten toimitukseen ja päätyi siis työnantajani lehteen. Yleensä hän on arvioinut kirjojani Ylä-Kainuu -lehdessä, kun suomussalmelaissyntyinen olen.

Kun arvostelun luin, olin tyytyväinen, että kriitikko käsitteli teostani juuri niin kuin toivoin sitä käsiteltäväkin. Pieni ylpeys alkoi vallata mieltäni, olin kaiketi onnistunut saamaan tarinan hyvin eteneväksi ja helpoksi lukea.

Tarina alkaa siitä, että ohikulkijat olivat kiinnittäneet huomiota Keravanjärven parkkipaikalla vihreäpukuisiin tarkkailijoihin. Viesti saapui päähenkilöiden tietoon ja siitähän se tarina sitten rakentui. Ainoastaan lukemalla selviää, mitä nuo vihreäpukuiset henkilöt olivat, mistä he tulivat ja mitä heidän mielessään oli.

Kirjaa myydään nettikirjakaupoissa ja varmaan kivijalkakirjakaupatkin saavat kirjan toimitettua luettavaksi. Kirjastotkin avautuvat tuossa tuokiossa, joten sieltä kyselemällä kirja todennäköisesti löytyy.   

AURINKOVOIMALAN ENSIMMÄINEN VUOSI

 Jo pieni kuura tiputtaa tuottoa ratkaisevasti. Länsipuolen paneelien alla oleva lumieste estää tehokkaasti lumen valumisen paneeleiden päältä.

Sähkölaitokselta ostettu sähkö viiden viimeisen vuoden ajalta. Viimeisenä vuotena kiinteistössä on ollut apuna aurinkovoimala.

Aurinkovoimala ollut vuoden käytössä

Mäntsälässä olevaan kiinteistöön hankittiin aurinkovoimala vuoden 2018 syksyllä. Asennukset tehtiin lokakuun lopulla vuonna 2018.

Kiinteistö sijaitsee aurinkoon nähden siten, että voimaloita on itse asiassa kaksi kappaletta, joissa toisen paneelit ovat itään päin ja toisen paneelit länteen. Myyjän ohjelma näytti aurinkovoimalalle vuosittaiseksi tuotoksi lähes 5000 kWh.

Molemmilla voimaloilla maksimituotto on kilowatin luokkaa. Kesäkuun 26. länsivoimalassa oli maksimituotto 1,166 kW ja heinäkuun toinen itävoimalan maksimituotto oli 1,173 kW. Sähköä voimaloista kertyi eniten itävoimalassa 28.6. 5,8 kWh ja toisessa 10.6. 5,28 kWh.

Vuoden aikana kumpikin voimala oli tuotannossa noin 4400 tuntia ja hiilidioksidisäästöä voimaloiden mittausten mukaan tuli 594 kiloa, siis pienen auton vuosittaisen ajon verran.

Mutta ei niin hyvää, etteikö olisi huomautettavaakin.

Kuura paneeleissa tiputti tuottoa radikaalisti kuin myös ympärillä olevien isojen puiden varjot tai pilvet, puhumattakaan jo muutaman sentin lumikerroksesta. Viime talvena paneelit olivat paksun lumikerroksen peitossa kuukausikaupalla, ja tuottoa ei niinä aikoina ollut lainkaan.

Paneelit pitäisi voida asentaa niin, että lumi ei pääse kertymään niiden päälle, jotta jokainen talven auringosta irrotettava watti saataisiin hyötykäyttöön.

Paneeleita on vaikea puhdistaa lumesta niitä rikkomatta, siis pitää antaa kevään tehdä tehtävänsä -ainoastaan paneeleiden alapuolelta voi varovasti ottaa lunta pois, että paneeleiden päällä oleva kinos voisi valua alaspäin.

Näin syksyllä pilvisellä säällä voimalat tuottavat kummatkin 10 - 20 W koko päiväajan, mutta tuollaisella tuotolla ei käytännössä ole mitään merkitystä.

Tilastot kertovat, että kiinteistön sähkönkulutus on ollut pienimmillään vuosina 2015 ja 2016, joina vuosina sähköä on käytetty noin 18000 kWh, vuonna 2017 kulutus on ollut noin 19200 kWh ja vuonna 2018 lähes 19800 kWh. Tilaston jokainen vuosi alkaa 1.11. edellisenä vuonna ja päättyy 31.9. Aurinkovoimalan aikana vuonna 2019 sähköyhtiöltä on käytetty noin 19100 kWh. Siis aurinkovoimala on tuottanut edelliseen vuoteen nähden 700 kWh ja sitä edelliseen vuoteen nähden vain 100 kWh. Huomasin kyllä, että esimerkiksi ilmalämpöpumppua tuli käytettyä enemmän kuin normaalisti, joten voimalat kuitenkin tuottivat enemmän kuin 700 W. Kokonaistuotot yhteensä voimaloilla oli 1170 kWh, siis lähes viidennes ennusteita vähemmän. Voisi ennustaa, että tuotto olisi ehkä lähempänä 2000 kWh:a, jos varjoja olisi vähemmän.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tässä tapauksessa olisi ollut viisaampaa säilyttää rahat pankissa, kuin sijoittaa ne aurinkovoimalaan. Investointi ei tule koskaan taloudellisesti kannattavaksi, ellei ympärillä olevia suuria puita kaadeta - ehkä ei sittenkään. Hyvän mielen omistaja aurinkovoimasta saa, mutta sitä on hankala muuttaa euroiksi.

Sähkön myynti sähkölaitokselle on pienellä voimalalla nappikauppaa, jolla ei ole kokonaisuuteen mitään merkitystä.

Myyjien esittämiin arvioihin tuotosta kannattaa siis suhtautua varauksella, jos kiinteistön ympärillä on isoja puita. Auringon on paistettava ilman varjoja paneeleihin, jotta tuotto olisi mahdollisimman suuri.

Kysymyksiä ja vastauksia

Meikäläinen lyhyesti

Nimesi kokonaisuudessaan?

Alpo Urho Johannes Manninen.

Missä asut?

Omakotitalossa Mäntsälän maaseudulla.

Mitä teet työksesi?

Olen eläkkeellä, mutta kirjoittelen Mäntsälän paikallislehteen, harvakseltaan blogeja ja kirjoitan omia kirjoja.

Minne matkustaisit?

En minnekään pelkästään matkustamisen vuoksi. Joku oikea syy lähtemiseen on oltava. Jos on pakko, niin pohjoiseen. Siellä on vielä luontoa ja rauhaa, missä ei satu olemaan kaivosta tai laskettelukeskusta?

Mitä toivot syntymäpäivälahjaksi?

En välitä syntymäpäivistä, joten lahjatoiveitakaan ei ole.

Mitä arvostat kumppanissasi?

Oikeastaan tärkein arvostamani ominaisuus on rehellisyys.

Päivä, jota et unohda?

Kun sain ajokortin. Sittemmin myös lasten syntymät.

Mistä olet ylpeä itsessäsi?

Olen vaativa persoona, joten ei ole olemassa sellaista ominaisuutta, josta olisin ehdottoman ylpeä. Ehkä tekniikan ymmärtämisen taito tai autolla ajaminen teknisessä mielessä.

Minkä värisiä vaatteita käytät?

Periaatteessa mitä tahansa, mutta ehkä kuitenkin värit menevät tumman suuntaan, tai sitten punaisia. Golfasu voi olla vaaleakin erityisesti kuumilla ilmoilla.

Mitä harrastat?

Golf, hiihtely, vanha auto, kirjoittaminen, valokuvaus…

Mitä ohjelmia katsot TV:stä?

Katson mieluusti kotimaisia elokuvia. Toimintaelokuva päivässä piristää, englantilaisia vanhoja sarjoja, saksalaisia poliisisarjoja ja valikoitujen yksilölajien urheilukilpailuja.

Mitä ruokaa tilaat ravintolassa?

Riippuu ihan ravintolasta, kiinalaisessa tilaan kiinalaista, pihvipaikassa pihvin. Enpä juuri rikastuta ravintoloitsijoita.

Kaukaisin paikka, jossa olet käynyt?

Kävin Dubaissa vierailulla entisen työkaverini luona.

Millaiseen mielenosoitukseen osallistuisit?

En todellakaan mihinkään.

Mikä on inhottavin viikonpäivä?

Samanlaisia ovat kaikki, ehkä inhottavimpia ovat ne päivät, kun en pääse hiihtämään tai golfaamaan.

Milloin siivosit viimeksi?

Jotakin pientä työpöydällä päivittäin, mutta en muista, milloin olisin oikein kunnolla siivonnut. En ole siivoojahullu.

Mitä laulaisit karaokessa?

Armahdan kuulijoita enkä suostu laulamaan karaokea. Eipä silti, moni muukin voisi ajatella samalla tavoin.

Miten huolehdit itsestäsi?

Mielekäs liikkuminen on ykkösenä. Jos se ei ole mahdollista, niin sitten huolehdin itsestäni huonosti. En enää tee juurikaan mitään, josta en tykkää.

Mikä saisi sinut liikuttumaan?

Jos joku vaikka sanoisi täydestä sydämestään tykkäävänsä minusta. Tuota en kylläkään usko tapahtuvan.

Suosikkilajisi?

Kun puhutaan urheilusta, niin golf, hiihto ja autourheilu ehdottomasti ovat suosikkini. Golf itse pelaten.  Muut nykyään sohvalta. Joukkuelajit ovat näinä aikoina syvältä.

Mikä pelottaa?

Päättäjiltä puuttuu tieto ja taito tehdä järkeviä päätöksiä.

Mitä osaat tehdä erityisen hyvin?

Viettää laatuaikaa yksin.

Mitkä ovat kaksi turhinta tavaraasi?

Kun ei puhuta anatomiasta, niin halkovajassa oleva mekaaninen rengaskone ja karaokelaitteisto.

Hölmöin uskomuksesi lapsena?

Isä tietää kaiken.

Miten huomioit ekologian?

Lentokone ja laivat ovat olleet boikotissa jo kymmenisen vuotta. Hankin talooni pienen aurinkovoimalan 2018. Kierrätetään muovit, kompostori, yksinkertainen elämä. Autoiluun ja syömiseen ei juuri, ne ovat pakollisia, jos haluaa harrastaa ja elää.

Minä toivon…

Perheelleni kaikkea hyvää ja erityisesti paljon parempaa terveyttä.

Kenelle lähetät terveisiä?

Terveiset eivät maksa mitään, niin voin jakaa niitä jokaiselle, joka suostuu ottamaan ne vastaan.

EKOILUA

Mäntsälän Uutisissa julkaistu kolumni

Ekoilua

Eduskuntavaalit ovat vasta tulollaan, joten vaaliteemoja tai -lupauksia ei ole vielä kovin paljon näkynyt. Oletettavaa on, että ainakin elinympäristömme ja sen tila tulee esiintymään monen teemoissa.

Olen itsekseni miettinyt jo muutamia vuosia kyseisiä asioita omalta kohdaltani ja olen tehnyt jo muutamia muutoksia elintapoihini ja -ympäristööni.

Töissä ollessani jouduin matkustamaan ihan liikaa. Silloin ei vielä ollut kunnon välineitä hoitaa asioita etänä kuin vasta työurani lopulla.

Matkustamiskiintiöni on täynnä. Liikkuminen lentokoneilla ja laivoilla ovat täysin boikotissa, eikä ainakaan toistaiseksi ole ollut minkäänlaisia vieroitusoireita.

Autolla liikun pääasiassa huoltamaan terveyttäni hiihtoladuille tai golfaamaan ja tietenkin myös työkeikoille. Turhat ajot eivät enää kiinnosta. Moottoripyöräilynkin lopetin jo lähes kymmenen vuotta sitten, kun sillä pakkasi tulemaan ihan turhaa ajoa vähän väliä.

Erilaisiin väen kokoontumisiin en itseäni kuskaa, poikkeuksena saattaa olla muutama urheilutapahtuma vuosittain.

Asumisessani näyttelee sähkö melkoista osaa. Puhtaalla sähköllä lämmitän talon ja saunan. Apua antavat ilmalämpöpumppu, aurinkovoimala ja led -valaistus. Omalta tontilta tehdyillä pilkkeillä lämmitän tupaa takka-leivinuuniyhdistelmässä kovimmilla pakkasilla ja silloin koetetaan uunissa tehdä myös ruokaa. Mökillä joutuu puuta polttamaan myös saunassa, kun siellä ei sähköjä ole. Tosin siellä olemme viikon - korkeintaan kaksi kesässä. Saunojen lämmittämisestä puulla oli taannoin juttua - aiheuttavat yllättävän paljon päästöjä. Monet vannovat puulämmitteisen saunan nimeen, mutta saunan löylythän muodostuvat ihan muista asioista kuin kivien lämmittämistavoista.

Ruokailuun eivät ekoajatukset ole vielä tehneet kovin paljon muutoksia, toki kotimaiset ainekset kaupasta kassiin sujahtavat. Silloin suurin piirtein tietää, miten ne on tuotettu.

Hiilijalanjälkeäni koetan siis pienentää jo ennen kuin on viimeinen pakko, auttaa sopeutumisessa tulevaan. Suomessa oletettavasti tulee maailmanlaajuisesti kovimmat säännöt ja verot ilman saastuttamisesta.

Alpo Manninen

Lehteen tulevat kolumnit ovat lyhyitä noin 2000 merkin juttuja, joten kaikkea asiaan kuuluvaa ei sellaiseen saa millään mahtumaan - tärkeimmät pointit vaan.

On tietenkin yhden pienen ihmisen melko hassua ja naiviakin ajatella pelastavansa maailman tekemällä omassa elämässään joitakin muutoksia ekologisuuden näkökulmasta. Enkä minä niin ajattelekaan, olenpahan vaan tehnyt joitakin ratkaisuja ihan muuten vaan. Minun elämääni eivät ratkaisuni vaikuta juurikaan, matkustamisesta en ole koskaan tykännyt, joten oli hyvin luontevaa sieltä lähteä sieltä päin liikkeelle. Minulle on tärkeintä, että saan pitää kehostani huolta hiihdon ja golfin parissa. Kun kroppani on kunnossa, ovat ajatukseni mallillaan ja voin naputella yksinkertaisia tarinoitani kirjoiksi saakka. Kirjoittaminen on hyvää vaihtelua ja aivovoimistelua ja käy myös terapiasta.

Kolumniin en saanut mahtumaan, että meillä ruokajätteet kompostoidaan ja hoidan pientä metsätilaa, joten hiilinielua yritän kasvattaa. Autoja meillä on jopa kolme, toki yhdellä ei ajeta, se on sellainen tallissa pidettävä muisto autoiluni alkuajoilta. Omassa käytössäni on vuoden 2003 nelivetoinen Audi TT ja vaimon käytössä nelivetoinen vuosimallin 2011 Skoda Yeti. Nelivetoisuus siksi, että pääsemme kotiin mäen päälle kelillä kuin kelillä. Molemmissa autoissa on samanlainen tekniikka, mutta Audini kuluttaa ainakin litran verran vähemmät polttoainetta sataselle, vaikka veropäästöt siinä ovat 225 Skodan 156 verrattuna. Eivät ole ihan tasapainossa. Tarkoitus on ajaa autollani niin kauan kuin se toimii asiallisesti ja pistää se sitten paaliin, vaikka verotus sitä rankaiseekin.

Tärkeintä olisi, että Kiina, Intia ja vaikkapa USA lähtisi mukaan ilmastonmuutostalkoisiin. Noista maista ja monista muistakin vastaavista valtioista ne saasteet ilmastoomme suurimmalta osin tulevat ja aiheuttavat ongelmia. Olisi suotavaa, että olisi sellaisia poliittisesti vaikuttavia megapersoonia, jotka omilla päätöksillään, esimerkeillään ja vaikutusvallallaan pystyvät viemään asiaa eteenpäin erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla. Enkä tässä tarkoita niitä, jotka jollakin köysillä ja riimuilla kytkevät itsensä milloin mihinkin. Se linja ei mielestäni ole oikea eikä tuo tuloksia.

Ilmastonmuutoskeskustelut ovat viime aikoina kuumenneet jo ihan liikaa. Asia on tärkeä, mutta ei tarvitse ylilyöntejä tai temppuja, jotka pistävät ihmisten elämän kuralle. Maassamme on tärkeää, että meillä on töitä ja mahdollisuuksia elää inhimillisesti tulevaisuudessakin. Siksi vaaleissakin on tärkeää äänestää järkevästi. Täytyy katsoa, miten elämämme jatkuu äänestysten jälkeenkin, mitä karikkoja siltä suunnalta on tulossa.

Itse olen hyvin epäpoliittinen henkilö, näen punaista poliittisissa toimissa ja erityisesti politikoinnissa. Siksi en koskaan äänestä puoluetta. Kaivelen sellaisen henkilön, joka pystyy viemään ajatuksiani eteenpäin, on rehellinen, mutta ennen kaikkea työteliäs. Ei ole missään nimessä lammas, jota puolue vie mennessään. Hän antaa ajattelemisen aihetta puoluepäätöksiä tehtäessä. Näin hän pystyy viemään omaa ajatusmaailmaansa eteenpäin omassa ryhmässään. Täytyy sanoa, että tuollaisen henkilön löytäminen ei ole helppoa, mutta kun sellainen löytyy, niin äänen voi hyvällä omalla tunnolla tuollaiselle henkilölle antaa. Sen verran olen poliittisesti suuntautunut, että tuon valitsemani henkilön ei saa kuulua vihreisiin, vasemmistoon tai ruotsalaiseen kansanpuolueeseen.

Mäntsälän Uutisissa julkaistu kolumni

Sairaudenhoitoko lottoa?

Sairauksia hoidetaan erilaisissa sairaaloissa hoitajien ja lääkäreiden toimesta. Voisiko saatu hoito tai saavutettavuus olla eri paikoissa erilaista? Mietitäänpä!

Diagnoosini on eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu, joka on aiheuttanut virtsaamisongelmia jo vuosien ajan. Vuoden 2018 marraskuussa erikoistumisvaiheessa oleva nuori lääkäri höyläsi eturauhaseni. Homma meni vihkoon ja tammikuussa tänä talvena olin jälleen höyläyksessä, nyt HUSin eri sairaalassa. Höylääjä oli valtakunnan yksi kokeneimmista kirurgeista ja virtsaaminen alkoi onnistua!

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä menin Lahdessa erään kaupan vessaan. Hätkähdin, kun virtsan asemesta roiskui verta kuin härän kurkusta. Paikalle oli tilattava ambulanssi.

Oli pitkä kymmenminuuttinen odotella lanssia. Kipu oli karmea!

Sairaalassa hoitaja laittoi rakkoon huuhtelukatetrin ja koetti saada rakossa olevaa hyytymää pois. Hän sai vedettyä rakosta hieman hyytymämöhnää. Pikkuisen helpotti, kun sain lisäksi kipupiikkejä ja tiputuksen.

Seitsemän tunnin jälkeen minut pistettiin lanssiin ja suunnaksi tuli Helsinki. Kyyti oli kivulias, ja loppupätkä mentiin sirrat päällä.

Helsingissä oli hoitaja, joka ilmeisesti oli tehnyt rakon putsausta ennenkin tai sitten hän oli ollut koulussa läsnä fysiikan tunneilla. Hän järjesti ruiskulla rakon töhnän pyörteilemään, ja sai heti ensimmäisessä vedossa puolukkasoseen kaltaista nestettä ruutallisen pois. Operaatio riipoi tajua, mutta lopulta helpotti! Kello 3.20 olin osastolla, mutta ei nukuttanut.

Miettimästä päästyäni mietin, onko sairaudenhoidossa mukana lottoa ja siihen päädyin. Riippuu, missä sairastuu ja minne käsittelyyn joutuu. Hoitohenkilökunta on kutsumusammateissaan, mutta jos jotakin työtä ei ole koskaan joutunut tekemään, saattaa hoito ainakin viivästyä.

Mitäpä, jos veren purkaus olisi tapahtunut vaikkapa Muoniossa hiihtoladulla?

Minä hoidan terveyttäni pääasiassa hiihtoladuilla tai golfkentillä, mutta eipä tuo näytä riittävän - pätevää sairaanhoitoakin tarvitaan!

Alpo Manninen

kirjoittaja on insinööri, kirjailija ja freelancer

Noihin merkkeihin ei tietenkään mahtunut kaikki käänteet, joten hieman lisävalaistusta:

Ensimmäisen höyläyksen jälkeen (marraskuu 2017)  virtsaaminen ei koskaan lähtenyt sujumaan kunnolla - rakko ei tyhjentynyt. Öisin vessassa sai vierailla tämän tästä ja vielä yleensä niin, että vaikka oli selkeästi hätä, virtsa ei lähtenyt tulemaan. Huoneistossa oli käppäiltävä ensin minuuttikaupalla ja sitten pyttyyn tuli pieni liru. Pahimmillaan yöllä oli käytävä jopa kahdeksan kertaa vessassa. 

Toukokuussa 2018 olin menossa Turkuun golfkisoihin. Etukäteen suunnittelin matkan niin, että käyn Lohjan ABC:llä ja ajan sitten Turkuun. Kuitenkin moottoritien osuudella jouduin käymään kaksi muuta kertaa vessassa!

Muilla vähänkin pitemmillä automatkoilla jouduin useamman kerran poikkeamaan sivuteille asioille. Ei siis toiminut!

Golfkentällä pelien aikana oli poistuttava kuusikkoon keventämään, mutta esimerkiksi Vuosaaressa se oli aika vaikeaa.

Syksyyn mennessä olin todella väsynyt tilanteeseen ja siihen, että yöunet olivat todella vähäiset, joten menin lääkärin vastaanotolle. Sieltä pääsin Meilahteen tutkimuksiin, jossa todettiin, että myös eturauhasen lisäkasvua oli tapahtunut ja tehnyt virtsaamiseen lisäesteen. Pääsin höyläysjonoon ja sitä odotetellessa katetroin itse aamuin illoin. Katetrointi auttoi hieman, mutta odotin uutta höyläystä kuin kuuta nousevaa.

Tammikuussa pääsin kokeneen kirurgin käsittelyyn. Operaatio meni sutjakkaasti ja heti katetrin poiston jälkeen virtsaaminen alkoi onnistua todella hyvin. Rakko tyhjeni hyvällä paineella, jopa liiankin hyvin. Hana ei pitänyt!

Höyläys tapahtui perjantaina ja sunnuntaina pääsin kotiin. Kotona iltayöstä alkoin kuitenkin tulla melko reipasta veren vuotoa ja jouduin soittamaan hätäkeskukseen. Siellä konsultoitiin urologia ja sain ohjeet seurata tilannetta yön yli. Vuoto tyrertyikin, mutta rakko täyttyi, eikä tyhjentynyt. Syntyi umpi.

Onneksi minulla oli muutama katetri ja vasta kolmannella tukos aukesi ja rakko tyhjeni. Olo helpottui.

Puolentoista viikon kuluttua nousi kuume, joten jouduin menemään vastaanotolle. Sain viikon antibiottikuurin.

Neljän viikon päästä aloin jälleen hiihtää, kävin kolmena päivänä peräkkäin lenkillä, mutta huomasin, että happi ei jalkoihin kulje, joten aloitin rautakuurin. Hiihtelin rauhallisia lenkkejä säännöllisesti ja nautin kunnon talvesta.

Alpon päivänä lähdimme Lahteen ostamaan televisiota aamulla rikkoontuneen tilalle. Tein kaupat ja odottelin noutopisteessä kapistustamme, kun päätin mennä kaupan vessaan. Säikähdin todella, kun virtsan asemesta roiskui todella voimakkaasti silkkaa verta. Sitä tuli kuin virtsaa konsanaan. Rakko oli täyttynyt myös ja aiheutti kovan kivun. Ajattelin, että jospa pääsisin kotiin ja lähdin vessasta ja nostin myyjän kaverina televison autoon, mutta minun oli palattava vessaan uudelleen. Vuoto jatkui!

Lähdin vessasta ja menin autoon matkustajan paikalle ja soitin hätäkeskukseen. Tuska oli aivan hirveä ja odottelu tuntui todella pitkältä. Lopulta ambulanssi tuli ja pääsin kyytiin. Kaikki vaatteeni olivat aivan verestä märät ja auton penkkikin oli kuulemma muuttunut punaiseksi.

Lahdessa hoitaja yritti saada rakosta hyytymät pois huuhtelukatetrin ja ruiskun avulla. Töhnää tuli kuitenkin vain vähän ja kivut jatkuivat. Onneksi sain kipupiikkejä, mutta eivät ne paljon tilannetta parantaneet. Seitsemän tuntia Lahdessa pidettiin ja vasta sitten sain ambulanssikyydin Helsinkiin. Loppumatkan lanssi ajoi sirrat päällä!

Jokainen tärähdys teki kipeää, mutta olin tajuissani koko ajan.

Helsingin akuutissa oli hoitaja, joka osasi tyhjentää rakon samanlaisilla välineillä kuin Lahdessa koetettiin. Nyt kuitenkin poisto onnistui ja olo helpottui, vaikka toimenpiteet eivät herkkua olleetkaan. Kun hyytymä oli pois, rakon huuhtelu käynnistettiin. Seuraavana päivänä katetri poistettiin ja rakko alkoi toimia luonnollisesti, tosin virtsaa karkaili itsekseenkin tämän tästä.

Hemoglobiini oli alhaisimmillaan 88, joten olo oli aika ventti. Ei käytävillä tarvinnut paljon kävellä kun silmissä alkoi mustua. Erään ammattilaisen arvio oli, että höyläyksessä ja nyt vuototilanteessa olisin menettänyt pari litraa vertaa.

Minulla on ollut vuototaipumusta, mutta koskaan kukaan ei ole asiaa ottanut niin tosissaan, että olisi määrännyt minut kunnon hyytymistesteihin. Nyt paperit ovat menossa eteenpäin, että jospa jossakin vaiheessa saan tietää, onko trombosyytien toiminnassani jotakin häiriötä.

Nyt koetan olla mahdollisimman varovainen ja toivon, että virtsan karkailutaipumus alkaisi pikkuhiljaa vähentyä. Ei olisi kovin hauskaa elää nämä elämän loppuajat vaippa housuissa!  

2018

Vuosi 2018 on kärsitty

Vuosi 2018 alkoi toipilaana marraskuulla tehdystä eturauhasen höyläyksestä.

Tammikuun alussa pääsimme tykittämään lunta hiihtokeskuksessa ja toipilaana olin valvomassa tykin toimintaa ainakin kaksi kertaa. Hiihtolatujen tultua kuntoon, olin tietenkin suksien päällä niin usein kuin suinkin mahdollista. Kolme – neljä lenkkiä ja sitten päivä tai pari lepoa. 55 kertaa ulkoilin talven aikana suksilla. Hiemankin kovemmin puristettu lenkki teki sen, että virtsan mukana poistui punaista ainetta pyttyyn. Ei kiva! Virtsaputki oli kärsinyt leikkausoperaatiossa niin, että teki mieli melkein huutaa, kun neste alkoi valua. Tällaista elo oli aina maaliskuun lopulle.

Virtsaaminen ei kuitenkaan alkanut luonnistua lainkaan niin, kuin olisi toivonut. Huonolla paineella tuli ja pieni liru kerrallaan. Usein oli vessa löydettävä. Mihinkään epävarmaan paikkaan ei ollut menemistä, kaupassa käyntikin oli ongelma. Kun hätä tuli, tyhjennystä oli päästävä tekemään heti, eikä viidestoista päivä.

Toukokuun lopulla menin Turkuun golfkisaan ja kolmesti jouduin moottoritien osuudella poistumaan vessaan. Onneksi olin lähtenyt ajoissa, niin ehdin kuitenkin omaan lähtööni. Golfkentillä yleensä löytyi kuusi, jonka suojissa pystyin tarpeeni hoitamaan. Vuosaaren kenttä oli hankala, kun puita oli vain joitakin kentän laidoilla ja teitä oli lähes joka puolella kenttää. Kuitenkin kisat sain sielläkin hoidettua.

Kirjoitin romaania ”pentti” pitkin talvea ja kevättä. Sain sen julkaisukuntoon ja julkistukseen 17.6. täyttäessäni 70.

Eturauhaongelma oli koko vuoden päällimmäisenä. Höyläys oli epäonnistunut, mutta vasta marraskuussa meni terveyskeskukseen vaivan kanssa. Olin siis melkoisen pitkämielinen ongelman korjauttamisessa.

Tutkimuksiin pääsin Meilahteen, josta sain lähetteen Peijakseen. Hyvinkään olen jo kokeillut, joten ei tehnyt mieli mennä sinne uudelleen. No, Peijaksestakaan ei ole kuulunut mitään, joten toinenkin talvi mennee munilleen.

Hiihtämässä olen käynyt kerran ja sauvarinteessä muutaman kerran, joten aika huonolla on harjoitteluni ollut. Koneen ääressä olen kyllä kököttänyt ja rustaillut uutta romaania. Työnimeksi olen antanut sille ”vihreäpukuiset”. Käsikirjoitus on tässä vaiheessa raakaversiona, joten suurin työ on vasta edessä. Siinäpä uudelle vuodelle haasteita.

Golfkentillä kävelin 105 kierrosta, joten toista tuhatta kilometriä siinä tuli tallusteltua ja lähes 9000 lyöntiä lyötyä. On siinä vanhalle ukolle ihan riittämiin, vaikka on niitä monia, jotka paljon enemmänkin pelaavat. Kilpailukierroksia oli kolmisenkymmentä, joilla menestystä oli melko vaisusta, mutta muutama pokaali ja jokunen muukin palkinto kisoista mukaan lähti. Paras henkilökohtainen tulos oli erään openin kakkossija, lisäksi HirviGolfissa saimme parini Miko Sarasteen kanssa voiton ja Talmassa Mattilan Helenan ja Talmagolfin tj:n kanssa saimme kakkossijan. M70 -Tourilla paras suoritus oli top 30 -sijoitus ja huonoimmillaan Vuosaaressa loppupäässä joukkoa. Kun Vuosaari on mielestäni paska kenttä, niin eipä sillä voi muunlaista peliä pelatakaan.

Hirvihaarassa paras harkkakierroksen tulos taisi olla 77 ja kisassa kahdeksankympin paikkeilla.

Keväällä tasoitukseni oli 9,1 ja nyt se on 10,7, joten eiväthän kisat niin kovin hyvin menneet. Kortteja en tehnyt lainkaan harkkakierroksilla.

Viime talven valmistautumisiin nähden ihan ok kausi.

Syksyllä vaimo sai päähänsä pistää taloomme hieman erilaista väriä sisäseiniin ja kattoihin. Hän maalasi ja minä tein aputöitä, mutta hyvissä ajoin ennen joulua homma oli selvä. Kodinhoitohuone täytyy vielä jossakin vaiheessa hoitaa kuntoon.

Syksyllä taloomme asennettiin aurinkokennot katolle ja invertterit mittauskeskuksen viereen, nyt odotellaan vain esille sitä mollukkaa, joka pistää elektronit liikkeelle. Parissa aiemmassa blogissa on aurinkovoimala-asiaa käsitelty.

Hyvää loppuvuotta blogini lukijoille!